Apu

Suomen kansallismaisema eilen ja tänään – Näin Kaukolanharju on muuttunut Albert Edelfeltin päivistä

Suomen kansallismaisema eilen ja tänään – Näin Kaukolanharju on muuttunut Albert Edelfeltin päivistä
Albert Edelfeltin maalaus Kaukolanharju auringonlaskun aikaan vuodelta 1890 on maisemamaalauksemme kulmakiviä. Se syntyi aikaan, jolloin kuvataiteen, ihmisen ja luonnon suhde oli muuttumassa.
Julkaistu: 16.8.2021

Hän oli mies parhaassa iässään, Suomen ykköstaiteilijaksi jo kruunattu, Pariisin salongit ja monen naisen sängyt valloittanut, tsaarin hovin kiittämä kansallissankari. Hän oli juuri mennyt naimisiin vapaaherratar Ellen de la Chapellen kanssa.

Albert Edelfeltin elämä oli 35-vuotiaana mallillaan, mutta ajan taidevirtaukset ja uuden polven kansallisromanttiset taiteilijat painoivat päälle. Oli uudistuttava, löydettävä tapa kuvata ihmistä, luontoa ja valoa. Oli tuotava hetki maalauksiin.

Elettiin kesää 1888, kun Edelfelt asteli vaimonsa suvun omistaman Saaren kartanon mailla sijaitsevalle Tammelan Kaukolanharjulle ja alkoi luonnostella täysin uudenlaista maisemamaalausta. Ajan virtaukset olivat siirtymässä realismista kohti impressionismia, tunnetta. Kalevalainen kansallis­romantiikka työntyi esiin taiteen joka kolosta. Japonismi eli japanilaiset vaikutteet oli ajan huippumuotia.

Edelfeltin olisi löydettävä tapa kuvata ja tulkita tätä, sen tulisi näkyä ja tuntua juuri tältä paikalta syntyvässä maalauksessa. Tältä paikalta olivat maalanneet myös vanhat mestarit, kuten Werner Holmberg, R.W.Ekman ja Magnus von Wright.

Mies, sivellin ja luonto

Illalla auringonlasku värjäsi maiseman kultaiseksi, peilasi veden pintaan taivaan hehkuvia sävyjä, punaista, oranssia, häipyvää sinistä. Veden pinnalla oli läpikuultavia kenttiä: virettä, vaikka muuten oli peilityyntä. Ei ihmistä missään, vain mies, sivellin ja luonto. Äidilleen hän valitti kirjeessään täydellisen valon, ja sen maiseman ylle langettaman vaikutelman vangitsemisen mahdottomuutta.

Edelfelt alkoi luonnostella taiteeksi näkymää, joka avautui Kaukolanharjulta luoteeseen, Pyhäjärven ja Kuivajärven väliselle salmelle. Maisemassa olivat läsnä kansalliset erityispiirteet, saarien ja kannasten rajaama järvinäkymä ja jykevät kuusijonot. Edustalla oli merkkejä ihmisen vaikutuksesta luontoon, kaadetun puun kanto, jonka juuret kiemurtelivat kuin japanilaiset käärmeet.

Edelfelt luonnosteli seuraavan vuoden aikana maisemasta monta versiota. Hän teki sittemmin Eremitaasiin päätyneen akvarelli-guassin, joissa oli keltaisia kenttiä. Hän teki ensimmäisen öljyväri­version, jossa maisemaa väritti ruska. Kesällä 1889 hän maalasi teoksen, jonka otti mukaansa Pariisin-ateljeeseensa ja viimeisteli sen siellä. Tästä teoksesta oli tuleva hänen kuuluisin maisemamaalauksensa. 1890 julkistettu teos myytiin heti ja ilmestyi Suomeen vasta 1976, kun saksalainen taidekauppias myi sen Suomen valtiolle. Täällä se siirtyi Ateneumin kokoelmiin.

Maisema 130 vuoden takaa on edelleen olemassa, näkyvissä ja tunnistettavissa, tosin osin kasvillisuuden peittämänä. Näköalapaikka kuuluu Saaren kansanpuistoon, jonka omistavat Forssan ja Tammelan kunnat, ja se on osa Mustiala–Porras–Kaukolanharju-maisema-aluetta. Vuonna 1926 paikalle tehtiin näkötorni. Paikalle, jossa Edelfelt maalasi teoksen, on pystetty muistokivi.

Albert Edelfelt: Kaukolanharju auringonlaskun aikaan 1889–1890, öljy kankaalle. Kuvateksti: Kuva: Kansallisgalleria – Hannu Pakarinen

Kommentoi »