Apu

Älä tapa lastasi



Älä tapa lastasi

Perhesurmien määrä on huimassa kasvussa. Jokainen niistä on liikaa ja jokaisesta niistä kerrotaan liikaa.
Teksti Tuomas Marjamäki

Jälleen perhesurma. Ensimmäinen ajatukseni on, että seuraavat päivät haluan pitää mediapaastoa. En halua lukea yksityiskohtia veriteoista, en kuulla tarinoita noiden päättyneiden elämien taustalta. En sitä, kuinka teko oli epätoivoinen hätähuuto, elämäntilanne oli ajautunut umpikujaan, terapiaan ei päässyt. Haluaisin vain huutaa kaikille moisia tekoja miettiville, että tappakaa itsenne, älkää perheenjäseniänne.

Perhesurmien määrä on huimassa kasvussa. Jokainen niistä on liikaa ja jokaisesta niistä kerrotaan liikaa. Yhteiskunnallisesta ongelmasta pitää syntyä keskustelua, mutta en sen enempää minä kuin kukaan muukaan voi tietää, onko tapahtumien uutisoiminen auttanut ongelman ratkaisemista enemmän kuin antanut epätoivoisille ihmisille väärän ratkaisumallin.

Jospa nämä tarinat rajoittuisivatkin tähän murheellisten laulujen maahan, mutta ei. Tragedioiden välillä nettilehtien luetuimpien uutisten joukkoon nousevat uutiset lapsenlastaan kahdeksan kertaa ampuneesta isoäidistä, isästä, joka kaivoi poikansa silmät kuopistaan lusikalla ulos ja isästä, joka katkaisi tyttärensä kaulan miekalla. Miksi minun pitäisi tietää noista tapauksista? Jos tämä on median viihteellistymistä, olenko ymmärtänyt sanan ”viihde” merkityksen väärin?

En halua syyttää poliitikkoja, sosiaalityöntekijöitä, uhrien lähipiiriä tai ketään muutakaan. Olisin valmis holhoamaan ja vaatimaan kieltoja, jos tietäisin sen auttavan. Yhtä hyvin olisin valmis myöntämään jokaiselle kansalaiselle aseenkantoluvan, jos ampumaradalla tauluun ampuminen varmasti vähentäisi mielipahaa.

Haluaisin ihmisten ymmärtävän, että oman lapsen surmaaminen on väärin. Sellaista ei yksinkertaisesti tapahdu sivistyneeksi luulemassani länsimaassa.

Ihmiset, hakekaa apua. Vaatikaa saada apua.

Julkaistu: 19.6.2012