Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaus voi vähentää fyysistä aktiivisuutta päivittäisissä toiminnoissa ja saada liikunnan harrastamisen hiipumaan. Aktiivinen elämäntapa kunnon sanelemissa rajoissa on kuitenkin tärkeää niin elämän laadun kuin sen pituudenkin kannalta, toteaa terveystieteiden tohtori Marja Äijö gerontologian ja kansaterveystieteen väitöskirjassaan.    

Äijö seurasi 75- ja 80-vuotiaiden miesten ja naisten fyysistä aktiivisuutta sekä siinä tapahtuvien muutosten yhteyksiä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin ja kokonaiskuolleisuuteen viiden, kymmenen ja 18 seurantavuoden aikana.

Fyysinen aktiivisuus laskee usein ikääntymisen myötä, ja sydänsairaus voi hidastaa myös aikaisemmin aktiivisen menoa. Kolmannes tutkimukseen osallistuneista pystyi kuitenkin ylläpitämään tai jopa lisäämään aktiivisuuttaan.

Liikkuminen on tärkeää sydänsairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Äijö perää terveydenhuollon ammattilaisia ja omaisia tukemaan ikäihmisiä aktiiviseen liikkumiseen. Terveydenhuollossa ja kuntoutuksessa tulisi seurata liikuntatottumusten muutoksia ja ottaa käyttöön iäkkäiden ihmisten fyysistä aktiivisuutta mittaavat testit.  

Teksti: Riitta Heimonen

Kuva: Fotolia