Apu

Maatilahaaveensa toteuttanut tangokuningas Aki Samuli: "Kun tapahtuu jotain dramaattista, otan heti johtajan roolin"

Maatilahaaveensa toteuttanut tangokuningas Aki Samuli: "Kun tapahtuu jotain dramaattista, otan heti johtajan roolin"
Kun Aki Samuli innostuu jostain, se menee aina yli, on kyseessä laulukilpailu tai lehmien hoito. Hän on aina tykännyt olla metrin edellä muita.
Julkaistu: 12.7.2022

Tangokuninkaana tunnettu Aki Samuli on maatilan isäntä, joka talvisin haikailee kerrostaloon. Hän on niin kova puhumaan, ettei salaisuuksia enää ole.

Olit vuoden 2015 tangokuningas. Mitä muistoja sinulla on siltä vuodelta?

Ensikertalaisena pellavapäänä vein historiallisen murskavoiton. Olin alun perin vastaan, että minä en tuonne mene. ”Siellä pakotetaan muottiin enkä todellakaan näe itseäni veivaamassa Olavi ­Virtaa harmaassa puvussa.”

Läheiseni sanoivat, että kadun jos en osallistu. Aloin vatvoa asiaa ja lopulta päätin, että osallistun ja täysillä. Se oli sitä aikaa, jolloin sosiaalinen media vasta teki tuloaan. Olin pioneeri ja paukutin somessa tekemisiäni moneen suuntaan. Nythän olisi kummallista, jos joku ei olisi somessa. Mutta olen aina tykännyt olla metrin edellä muita!

Silloin kritisoitiin myös siitä, että tangokuningas ei saisi tehdä poppia tai iskelmää. Se nosti heti karvat pystyyn: miten joku titteli voi määritellä, mikä olen tai mitä saan tehdä? Tanssilavoilla on kaikenikäisiä ja myös nuoret ovat sinne tervetulleita. Sitä paitsi mistä tietää, mikä uppoaa vanhempaan väkeen, jos heille ei tarjoile mitään uutta? Tangoviitta ei ole mikään nolo asia, enkä halua sitä laatikkoon työntää. Sen myönnän, että titteli on vienyt paljon tilaisuuksia nenän edestä.

Lapsuutesi on ollut rankka ja alkoholi vaikutti perheessänne. Mikä on oma suhteesi nykyään alkoholiin?

Minulla on ollut hyvä lapsuus. En ole kokenut vääryyttä tai kurjuutta. Ennen pidettiin normaalina, että lapset jäävät keskenään ja vanhemmat lähtevät baariin. Olen ollut aikuisiällä ehkä kymmenen kertaa nousuhumalassa. Se ei ole minun juttuni. Olen ollut niin kauan töissä ravintoloissa, että olen nähnyt ­tarpeeksi surullisia tarinoita. Olen toki harkinnut, että alan juoda, kun täytän 40 vuotta... Alan elää kadotettua kaksikymppisyyttä, kun muut ­vetivät liiskat ja minä tein 18 tunnin työpäiviä.

Täytit äsken 40 vuotta. Miltä se tuntui?

Ikä on vain numero enkä tunne itseäni yhtään keski-ikäiseksi. Olen nitonut tähän vuoteen niin monta asiaa, että 40 todella tuntuu etapilta. Koen myös, että alan nyt elää aikuisen elämää. Olen onnellinen siitäkin, että siirryin palkkatöihin enkä enää elä epäsäännöllistä keikka­elämää. Työ luo minulle rytmiä ja rutiinia, koska olen muutoin kävelevä kaaos.

Aikataulut ovat tehneet minulle hyvää. Olen vapaa sielu, joka tekee karjatöitä, keikkoja, projekteja ja olen myös Tangokuninkaalliset ry:n puheenjohtaja. Se kertoo hulluudestani, pysyn virkeänä kun on paljon tekemistä. Oli hirveää, kun varpaani murtui alkukesästä kahdesta kohdasta ja jouduin olemaan kuukauden kotona enkä saanut tehdä mitään. Maailman kauhein rangaistus.

Ostit kolme vuotta sitten maatilan ja valmistuit juuri eläintenhoitajaksi. Millaista arkesi on?

Olen tehnyt pitkän uran ravintola-alalla, mutta minulla on ollut maatilahaave ihan nassikasta asti. Ensin ajattelin tehdä päätaloon remontin, koska keittiöön ei tullut edes juoksevaa vettä. Ja kun kaikki paikat ovat kunnossa, ehkä eläimiä pikkuhiljaa. Mutta ensimmäiset elukat, kukot Marko ja Jukka, olivat tontilla jo ennen kuin keittiöstä tuli vettä. Haluan nimetä eläimet kollegoideni nimillä, jotka ovat käyneet saman tien kuin minä eli ovat tangokuninkaallisia. Täällä sattuu ja tapahtuu joka päivä, eläimiä on noin 50.

Teen tosi paljon töitä, esimerkiksi karjamestarin töitä opetusnavetalla, lisäksi toimin yrittäjänä maatila-alalla. Herätys on aamuneljältä. Kun innostun jostain, se menee minulla aina yli.

Olen erikoistunut nautoihin. Kutsun itseäni lehmätohtoriksi ja koen olevani rautainen ammattilainen. Nämähän eivät ole mitään tuotantoeläimiä, vaan teen töitä, jotta saan pidettyä eläimet ruuissa. Tavoitteeni on saada tila pyörimään kotieläinpihan tyyppisesti sen verran, että eläimet tienaisivat heinärahansa.

Kesä on hyvää aikaa, kun on valoisaa, mutta talvella, kun sataa räntää tai on kireä pakkanen ja kaikki jäätyy, tahdon takaisin kerrostaloon.

Kerrot elämäkerrassa joutuneesi hirvikolareissa pariinkin otteeseen läheltä piti -tilanteeseen. Uskallat vielä ajaa?

Ehkä hirvikolaritrauma tulee kaikille tangolaulajilla verenperintönä edesmenneen Sauli Lehtosen vuoksi. Se on jäänyt takaraivoon, että yksi meistä on lähtenyt tällaisen asian vuoksi. Olen ollut kolaritilanteissa monta kertaa, mutta niissä ei yksinkertaisesti voi tehdä mitään. Ennakointi on mahdotonta. Pahimmassa kolarissa torkuin takapenkillä enkä edes tajunnut mitä oli tapahtunut, ennen kuin olimme jo matkalla kohti rotkoa. Mutta kun tapahtuu jotain dramaattista, otan heti johtajan roolin. Olin se, joka järjesteli puhelimessa hinaajaa ja toista autoa.

Olen ärsyttävän ratkaisukeskeinen, minulta saa neuvon joka asiaan. Tarkkailen ympäristöäni ehkä tarkemmin kuin aiemmin, mutten voi ajaa peläten hirvikolaria. Jos niin sattuu, käy vain huono tuuri.

Kerrot myös haaveilevasi rakkaudesta. Onko se suurin unelmasi?

Elämäni on täynnä rakkautta, mutta ­toivon, että löytäisin balanssin. Olen aina tarvinnut ihmisiä ympärilleni ja ollut porukan äänekkäin. Maalla asumisen myötä olen ymmärtänyt yksinolemisen hyödyt. Viihdyn yksin, saunan jälkeen sohvalla vaikka katsoen tv-sarjaa. Ennen se olisi ollut kauhistus ja halusin jonkun lähelleni. Se on ollut iso oivallus. En halua olla riippuvainen kenestäkään.

Kerro jokin salaisuutesi.

Olen kertonut kaikki. Olen niin kova puhumaan, että mikään ei säily ­salaisuutena. Hämmennyn välillä itsekin suoruudestani.

Aki Samuli Hakonen

  • Syntyi: 10. kesäkuuta 1982 Nastolassa.

  • Asuu: Pukkilassa.

  • Perhe: eläimiä ”sata miljoonaa”.

  • Harrastaa: maatilaa.

  • Ajankohtaista: elämäkerta, jonka mukana tulee Sydämen voimaa -albumi.

Kommentoi »