Apu

Aki Riihilahti: Rahasta puhuminen



Aki Riihilahti: Rahasta puhuminen

"Itse opin vasta, kun ensimmäinen lainaerä tuli maksettavaksi, sain lahjaksi ensimmäisen osakkeen ja kun palkkatulo loppui sairausloman ajaksi."
Teksti Apu-toimitus

Paljonko tienaat? Hämmennyn. En ollut koskaan kuullut Suomessa näin suoraa kysymystä rahasta. Ventovieraalta. Silmää räpäyttämättä. En mene helposti sanattomaksi, mutta juuri tapaamani englantilaisen kysymys saa kiusaantumaan.

Uskonto, politiikka, kuolema, raha… nämä ovat perinteisesti vaikeita keskusteluaiheita. Silti ihmettelen reaktiotani. Vaikka olen elänyt lamojen, nousukausien, pikavippien ja pörssiheilahtelujen aikakauden niin median otsikkojen välityksellä kuin konkreettisesti omassa arjessa, tuntuu rahan ja ansioiden mainitseminen kahvipöytäkeskustelussa edelleen vaivaannuttavalta. Päätänkin kysyä muutamilta ihmisiltä, onko rahasta puhuminen yhä tabu Suomessa.

Vastaukset tukevat omia kokemuksiani. Valtiontaloudesta voi kyllä puhua, muttei henkilökohtaisista raha-asioista. Syiksi tarjotaan lähinnä raha-asioiden henkilökohtaisuutta, tai pelätään siihen mahdollisesti liittyvää ajatusta kerskumisesta tai kateudesta.

Mietin lapsuuttani. En tiedä, paljonko vanhempani tienasivat tai minkälaista asuntolainaa maksoimme. Peruskoulutaipaleeni muistot rahasta ovat yksi kurssi jotain yleiseen kansantalouteen liittyvää ja ne kerrat, kun halusin henkilökohtaiseen kulutukseen jotain, mihin minulla ei ollut varaa.

Muistan sen sijaan, kuinka yksi pelikaverini lainasi minulta kymmenen markkaa ruokakaupassa. Raha ja koko asia olivat sinänsä täysin yhdentekeviä, mutta jokin sisälläni ja tilanteessa sai välttelemään aihetta kuin ruttoa. Pitkälti siksi kaverini sai vasta kuukausien jälkeen mitättömän summan annettua takaisin.

Koulussa talousasiat jäivät yleiselle tasolle. Se, miten kansantalouden lainalaisuudet toimivat, ei muutenkaan sillä hetkellä tuntunut yhtä tärkeältä kuin esimerkiksi se, miten selviäisi arjen ja elämän perustalouteen liittyvistä asioista.

Toivon, että nykyisessä koulujärjestelmässä tämä on paremmin. En missään nimessä tarkoita, että rahan merkitystä pitäisi korostaa. Mutta ehkä oppivelvollisuuden aikana oppii turhempiakin asioita kuin miten kannattaa suunnitella asuntolaina, laskea verot tai saada rahat riittämään kuukausitasolla. Itse opin vasta, kun ensimmäinen lainaerä tuli maksettavaksi, sain lahjaksi ensimmäisen osakkeen ja kun palkkatulo loppui sairausloman ajaksi.

Onko suomalaisten rahaymmärrys parantunut? Ja pitäisikö sen edes muuttua? Danske Bankin tutkimus toteaa suomalaisnuorten ymmärtävän rahan arvon, muttei säästämistä. Mutta eikö nykyään yhteiskunnan ja työelämän arvaamattomuus nimenomaan huuda säästämisen tärkeyttä?

Lisäksi löydän artikkeleita, kuinka vaikeassa taloudellisessa tilanteessa tai palkkakuopassa olevat puhuvat muita vähemmän taloudesta, ja että maksuvaikeudet ja pikavipit ovat entistä yleisempiä, ja niihin suhtaudutaan entistä välinpitämättömämmin.

Kuitenkin talouslehtien mielestä juuri taloudesta puhuminen auttaisi meidät ymmärtämään sitä paremmin ja tekemään parempia valintoja arjessa ja työelämässä.

Tämä ei ole vain suomalainen ilmiö. Wells Fargo & Co:n tutkimuksen mukaan 44 prosenttia amerikkalaisista pitää omasta taloudesta puhumista kaikkein vaikeimpana aiheena.

Raha on edelleen tabu, jonka häpeilevät lonkerot ovat syvällä. Raha ei ole ihmisen arvon mittari, kerskumisen tai kateuden aihe. Kuitenkin kulutusyhteiskunnassa rahan ymmärtäminen auttaa selviämään arjesta paremmin.

Onneksi suomalaisessa keskustelussa ei kuitenkaan mennä vielä pitkään aikaan rahan merkityksen ylikorostamiseen ja ventovieraiden palkkojen uteluun.

Julkaistu: 31.7.2014