Apu

Aki Riihilahti: Puheen mestarit

Aki Riihilahti: Puheen mestarit

"Yhtäkkiä firmojen kesäjuhlissa ja asiakastilaisuuksissa alkoi esiintyä ulkopuolisia puhujia, ja eipä aikaakaan, kun seminaareista tuli iso osa yrityskansankulttuuriamme."
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Kun Iso-Arska käskee, ihmiset kuuntelevat.

Jos joku teistä väittää, etteivät kuuden tunnin unet riitä, niin nukkukaa nopeammin.

Arnold Schwarzenegger on niin jättimäinen globaali ikoni, että jos sen yrittäisi maalata, väri loppuisi kesken jo hauisten kohdalla. Kehonrakennuksen moninkertainen maailmanmestari, Hollywood-tähti, Kalifornian kuvernööri… Isokokoinen itävaltalainen on tehnyt paljon. Ja jättää yleensä jäljen, missä vieraileekaan.

Monituhatpäinen yleisö Helsingin Messukeskuksessa nautti Schwarzeneggerin esityksestä ja maailmantähden kepeistä vastauksista kysymyksiinsä.

Nordic Business Forumissa puhujana esiintyneen Schwarzeneggerin maailma on selkeä: pitää uskoa omiin unelmiin, olla kuuntelematta vähättelijöitä ja olla valmis tekemään enemmän töitä kuin muut.

Sisältö on yksinkertainen, välillä jopa hatara, mutta tapa esiintyä ei jätä kylmäksi. Kun Arska vakuuttaa alfaurosmaisella päättäväisyydellään, että vain pääosa käy, alan itsekin uskoa tähän.

En tiedä, alkoiko kaikki vuoden 1995 lätkämestaruuden huumassa, kun Korson Prisma pyysi valmentaja Curt Lindströmiä kauppakeskukseen näyttämään mitalin. Kansaa tuli paikalle, ja Kurre sanoi muutaman sanan.

Yhtäkkiä firmojen kesäjuhlissa ja asiakastilaisuuksissa alkoi esiintyä ulkopuolisia puhujia, ja eipä aikaakaan, kun seminaareista tuli iso osa yrityskansankulttuuriamme. Kysyntä on kasvanut ja markkinalla ei ole enää rajoja.

Lokakuisena iltana tuhansia suomalaisia yritysjohtajia lähti kotimatkalle Pasilasta muistaen päivästä ennen kaikkea Terminator 2 -elokuvasta tutun fraasin ”I’ll be back”.

Pidän hyvistä puhujista. He saavat yleisön mukaansa ja uskomaan itseensä. Amerikkalaiset puheammattilaiset ovat teknisesti tässä maailmanmestareita. Itsekin yllätyin lämpimästi Arskasta, eikä sen ollut niin väliä, että seuraavana aamuna muistiinpanokirjasta löytyi vain muutama vitsi.

Vastaavasti afrikkalaisen ekonomin Dambisa Moyon, Koneen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan ja yrittäjä Tony Fernandezin esityksistä ei jäänyt muistikuvaa persoonasta tai tunnejälkeä, mutta useita sivuja täyttä sisältöä ja uskomattoman hienosti argumentoituja ajatuksia.

Päättelen, että nämä molemmat puolet ovat juuri se, mitä seminaareista haen: uutta energiaa ja ajatuksia, vanhojen oppien muistumista ja hetken ajan ulkopuolisuuden kautta omien asioiden peilaamista.

Nordic Business Forum tarjosi monentyylisiä puhujia, mutta itselleni hienoin esiintyminen tuli yllättävältä taholta. Hän ei näytä rokkitähdeltä. Hän ei pidä puhetta, vaan luettelee nimiä, joista monen tarina avautui vasta googlaamalla. Silti esiintymisessä ja yleisön reaktioissa oli jotain erityistä intoa, jota harvoin aistii Suomessa – varsinkaan bisnesseminaareissa.

Hän on tapahtuman järjestäjä. Jyväskyläläiset parikymppiset kaverukset panivat viisi vuotta sitten omat asuntonsa pantiksi tuodakseen Al Goren puhumaan Suomeen. Nyt viisituhatta seminaarilippua myydään loppuun nopeasti. Tunnelma on erityinen, ja seminaari on asiakaskokemuksena viimeistä yksityiskohtaa myöten mietitty.

Kun katson suomalaista nuorta yrittäjää lavalla, näen Suomen Arnold Schwarzeneggerin – ihmisen, joka tekee unelmistaan totta.

Negatiiviset uutiset ovat vallanneet mediat, yritykset ovat kilpikonnapuolustuksessa ja yleinen mieliala on kuin pimeä syysaamu.

Hetken pysähdyttyäni muiden maailmoissa, ajatuksissa ja energiassa, tuntui kotimatkakin Pasilasta valoisammalta.

Päätän nukkua ensi yön nopeammin.

Julkaistu: 29.10.2014