Olen itsepäinen kusipää… Näin alkaa dokumentti, joka kertoo urani tärkeimmästä vuodesta. Syy on pitkälti Marja-Liisan.

Elämä koostuu kohtaamisista, joskus elämänmittaisista, joskus sekunnin murto-osan ilmeestä. Jotkut kohtaamiset muuttavat elämän kulkua pysyvästi. Tiedän, miten minusta tuli tällainen, yleisiä normeja ja kompromisseja kaihtava jääräpää. Alkuunpanijana oli nainen. Sen jälkeen seurasi elämänkokemuksellinen jana valintoja.

Istuin takapenkkiin. Tietysti. Kävimme ystäväni Mikon kanssa päivän jalkapallopelejä läpi. Täysin sinisilmäisesti ja ideologisesti, kuten urheiluun ja nuoruuteen kuuluukin. Supsuttelu jatkui, kunnes eteemme jaettiin paperit.

Sain kymppimiikan. Itse numero ei tuntunut miltään, mutta punaisella kirjoitettu opettajan palauteteksti muistuu edelleen mieleen kahdenkymmenen vuoden takaa. ”Sinussa on kolumnistin ainesta, uskalla panna itsesi mukaan tarinaan.”

Halusin hiljaisesti jo ala-asteella olla joko jalkapalloilija tai kirjailija. Mutta kun sai aikuiselta hyvää palautetta, haave alkoi tuntua myös hyvältä tavoitteelta. Jättäydyin jälkeen, kun muut lähtivät pois luokasta pelaamaan jalkapalloa. Kerroin ujosti ala-asteen äidinkielenopettajalle Marja-Liisalle, että haluan olla kirjailija.

Hän kysyi, ymmärsinkö, mitä se tarkoittaa. En osannut vastata. Marja-Liisa kertoi, että oikeinkirjoituksen lisäksi pitää erottautua kaikista muista kirjoittajista. Harvemmin pärjää, jos tekee samalla tavalla kuin muut. Pitää panna itsensä peliin. Lähdin mietteissäni välitunnille pelaamaan jalkapalloa.

Vuonna 2004 lopetin The Times -lehden kolumnini ammattijalkapalloilijan ruokavaliosta kirjoittamalla ”porkkana päivässä pitää traktorin Turussa”. Olin erilainen kirjoittaja ja jalkapalloilija Englannissa. Jopa niin erikoinen, että minut nimettiin maailmanhistorian 23. omalaatuisimmaksi jalkapalloilijaksi kolumnieni takia.

Nautin, että unelmani menivät juuri niin kuin niiden pitikin mennä.

Paljon alkoi äidinkielenopettajan kohtaamisesta, joka johti oivallukseen. En tiedä, olisiko maailmani mennyt toisin, jos Marja-Liisalla olisi ollut kiireinen ja huono päivä, ja palaute olisi jäänyt silloin saamatta.

Sen olen oppinut, että pitää erottua ja pistää itsensä peliin uskomansa asian puolesta. Tällaisessa fanaattisuudessa on kaksi puolta, sillä jos tekisi sokeasti, mitä pyydetään, ja uskoisi tasaisen vauhdin taulukkoon, pääsisi helpommalla.

Mutta minustapa tuli tällainen itsepäinen kusipää itseäni varten.