Apu

Aki Riihilahti: Faktaa vai?



Aki Riihilahti: Faktaa vai?

"Valitettavasti negatiivinen tarina myy ja jää mieleen paremmin."
Teksti Milla Talja

Iltapäivälehden otsikko tietää kertoa, että ulkomaalaisen tutkimuksen mukaan kolumnistit ovat ylipalkattuja. Otsikkoa jaetaan sosiaalisessa mediassa. Se lähetetään myös minulle tiedoksi tai kommenttia toivoen. Seuraavana aamuna lähikauppias mainitsee asiasta minulle.

Tätä ei oikeasti ole tapahtunut, vaan keksin tarinan erään lukemani otsikon ja kavereilta kuulemieni tiedon rippeiden pohjalta.

Sinänsä se noudattaa yhtä uutisten leviämisen mallia. Totta tai ei, kun riittävän moni on johonkin törmännyt tai kertonut jossain muodossa eteenpäin, siitä muodostuu ainakin jonkinlainen ja -laajuinen totuuskokemus, joka alkaa elää omaa elämäänsä.

Mikä lopulta on faktaa? Wikipedian mukaan fakta on tosiasia. En toisaalta voi tietää, onko esimerkiksi naapurini lisännyt tämän Wikipediaan.

Luontaisesti meillä on taipumus uskoa, että luotettavia ja totuudenmukaisia ovat mediassa kerrotut asiat ja tutkimukset.

Vielä enemmän meitä suomalaisia tuntuvat vakuuttavan ulkomaalaisista lähteistä tulleet tiedot.

Järkeä tai logiikkaahan tässä ei ole. Miksi ulkomailla tehty tai tutkittu olisi parempaa kuin akateemiseksi ja luotettavaksi maailmalla tunnustetussa maassamme? Jos joku on tuotu ”ihan Ameriikasta asti”, ei sillä ole yhtään sen enempää arvoa kuin Kempeleellä tehdyssä.

Tunnustan. Olin kerran lähellä lisätä kolumniin sanat ”tutkimuksen mukaan” saadakseni asian tuntumaan jotenkin uskottavammalta. En hairahtunut. Harvoin kuitenkaan kukaan vaivautuu kyseenalaistamaan, mistä tutkimuksesta on kysymys tai miten asia on tutkittu.

Vielä harvemmin edes kertoja osaisi tähän vastata.

Oma empiirinen kokemukseni on, että monesti viitataan epämääräisesti ulkomailla tehtyyn tutkimukseen. Niinpä. Tässäkin yritin juuri todistaa asian sillä, mitä olin kritisoimassa. Totuus myös on, että sopivasti tutkimalla voi saavuttaa minkä tahansa haluamansa tuloksen.

Onneksi suomalainen media ottaa faktojen tarkistuksen vielä suhteellisen tosissaan. Mutta kun toimittamisessa deadlinet ovat vaihtuneet always onlineksi, on myös houkutus mennä oikotietä kasvanut.

Fakta on, että faktojen osuus vähenee jatkossa, eikä niiden tarkistamiselle aina löydy aikaa tai kanavaa esittäjältä tai lukijalta. Luottamus nettitietoon lisääntyy, ja Wikipedioita käytetään tietolähteinä. Tästäkin faktan evoluutiosta huolimatta suomalaisilla on vielä hämmästyttävän kova luottamus painettuun sanaan.

Medialla on paljon valtaa. Se mitä nostetaan esille ja millä äänensävyllä, vaikuttavat siihen, mitkä nousevat puheenaiheiksi. Kiireen luomassa yhteiskunnassa usein vain otsikot riittävät, ja pahimmillaan oma tulkinta luo loput jutusta 140 merkillä.

Valitettavasti negatiivinen tarina myy ja jää mieleen paremmin. Ja siinä vaiheessa, kun kierre on käynnistynyt, ei faktoilla ole enää väliä. Tästä syystä medialla on myös paljon vastuuta.

Subjektiiviset kokemukset määrittelevät pitkälti, mitä ihminen pitää enemmän faktana ja mitä ei. Kyse on myös inhimillisestä uskosta siihen, mitä traditionaalisesti pidämme arvossa, kuten mediaa ja tutkimuksia. Jokaisen on silti myös hyvä kyseenalaistaa tai ainakin ymmärtää, että jossain vaiheessa faktojen osuus vähenee tai rikkinäinen puhelin voi muuttaa tarinaa.

Kuten olen tässä yrittänyt argumentoida, henkilökohtainen kokemukseni, onko tämä kolumni muutaman sadan euron palkkion arvoinen, ei käy tutkimuksesta. Panen sen hyväntekeväisyyteen.

Ja tässä paasaamani luotettavuuden nimissä, kohde täytyy tietysti mainita, eli Icehearts-järjestö.

Julkaistu: 13.2.2014