Apu

Ajatuksia Auschwitzissa



Ajatuksia Auschwitzissa

Maailmankuulu kyltti kaareutuu yllämme, kun marssimme lakkautettuun helvettiin.
Teksti Tuomas Marjamäki

Arbeit macht frei. Maailmankuulu, kertaalleen ryöstettykin kyltti kaareutuu yllämme, kun marssimme hajanaisena ryhmänä sisään lakkautettuun helvettiin. Olemme olleet aivan hiljaa siitä lähtien, kun nousimme Krakovassa minibussin kyytiin ja kuski laittoi pyörimään Auschwitzin vapautuksesta kertovan, autenttista materiaalia sisältävän videon.

Nyt pieni harmaatukkainen puolalaisnainen kertoo meille värittömällä äänellä ja vakavilla kasvoilla keskitysleirin hirveyksistä. Hän ei mässäile kauhulla, sillä hänen ei tarvitse. Hän ei päästä yhtäkään ryhmäläisistään helpolla, vaan kuljettaa meidät parakista parakkiin, kaasukammiosta polttouunien luo. 70 vuotta sitten kuolleiden miesten, naisten ja lasten kasvot seuraavat vaellustamme. Joidenkin kuvien luo elossa olevat omaiset ovat tuoneet ruusuja.

Olen täällä vapaasta tahdostani. He eivät olleet. Ymmärrän oman sukupolveni ja oman kansani etuoikeudet, tunnen huonoa omaatuntoa hyvinvoinnistani. Itkettää, oksettaa, pelottaa. Tämä on paikka, jossa pitää käydä kerran elämässään. Yksi kerta riittää.

Vierailu Auschwitz I- ja Auschwitz–Birkenau-leireihin ei saa minua ymmärtämään, miten kaikki tämä on ollut mahdollista. Vihan siemen vain kylvettiin, ja se lähti rehottamaan hallitsemattomasti. Miten muka yksi mies olisi pystynyt tähän ilman apua? Miten niin monet hyväksyivät sen?

Yhden asian sentään käsitän. Auschwitzin muiston tarkoitus on saada ihmiskunta tekemään kaikkensa, ettei mitään tämänkaltaista enää tapahtuisi. Mutta teemmekö niin?

Kävelen ulos portista vapaana miehenä. Ulkona vallitseva maailma vaikuttaa vieraalta kaiken näkemäni jälkeen. Se näyttää hyvältä paikalta elää.

Kuitenkin sama viha velloo koko ajan täällä jossakin. Se ei ole kadonnut minnekään, vaan väijyy tilaisuuttaan. Se valtaa kaiken tilan, jonka sille antaa, leviää varkain ja nopeasti, kunnes aina joskus saa yliotteen – kuten vain pari sukupolvea sitten.

Vihaa voi vielä hallita silloin, kun se kytee vain ihmisen mielessä. Lausuttuna tai kirjoitettuna viha vain voimistuu, jo pelkkinä sanoina se on vaarallisen lähellä tekoja.

Julkaistu: 13.10.2011