Apu

Aina samat tunnetut & ärsyttävät naamat?



Aina samat tunnetut & ärsyttävät naamat?

Katsojasta tuntuu toisinaan, että tv-ruudun täyttävät samat kasvot. Mutta juontajan työ ei ole helppoa: kun se sujuu, kukaan ei kiitä – mutta pikkumokista huomautetaan heti. Vappu Pimiä ja Mikko Leppilampi,miksi te olette aina ruudussa?
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Timo Villanen

Kymmenen minuuttia! Suora Tanssii tähtien kanssa -lähetys on alkamassa pian. Vuodet ja kaudet vierivät, mutta näkymä takahuoneessa on aina sama: Vappu Pimiä kävelee tarmokkaasti ympyrää ja supisee itsekseen avausspiikkejä. Kun ne muistaa, homma on hallussa.

Ja kun on aika siirtyä parketille, Vappu tietää tarkalleen, miten Mikko Leppilampi toimii: tanssii, touhuaa ympäriinsä, ottaa kontaktia katsomossa istuviin, nostattaa yleisön fiilistä. Se on hänen tapansa purkaa viime hetken jännistystä.

– Minun on otettava tila haltuun ja käynnistettävä itseni fyysisesti liikkumalla, Leppilampi vahvistaa.

Vapun strategia on täysin vastakkainen: hän tuijottaa korkokenkiensä kärkiä, sulkee muun maailman hetkeksi ulos ja palauttaa vielä kerran mieleensä ensimmäisen juonnon avaussanat.

– Ensimmäiset 10 sekuntia ovat pahimmat. Niiden jälkeen tiedän selviäväni.

Viimeinen mainos. Vappu ja Mikko asettuvat vierekkäin ja ottavat katsekontaktin linssiin. Kamera käy!

Kymmenen kautta, yhteensä sata oppilasta. Yleisön suursuosikin juhlakausi on askellettu käyntiin. 

Pimiälle ja Leppilammelle Tanssii tähtien kanssa on tuttu – alkava kausi on kummallekin kuudes ja sujuu takeltelematta. 

Sunnuntaipäiviä Vappu Pimiä kuvailee ”armeijamaisiksi”. Maskeerauksesta käynnistyvä päivä on minuuttiaikataulutettu alusta loppuun: tukka, meikki, sovitus, kameraharjoitus, treeni, juontojen kertaus. Ensimmäiset tanssioppilaat saapuvat studiolle jo aamuyhdeksältä. Päivän aikana syödään, jos ehditään. Kaikki on juuri oikealla tavalla rutinoitunutta.

Kaikki kaudet eivät ole sujuneet näin kivuttomasti.

– Olen kulkenut aika pitkän tien siitä päivästä, kun saavuin täyttämään kisaa ensin juontaneen Marco Bjurströmin poikkeuksellisen suuret saappaat, Leppilampi kertoo.

Suhde TTK-pestiin vaati häneltä aluksi työstämistä. Teatterikorkeakoulun käynyt Leppilampi pyöritteli mielessään huolestuneita kysymyksiä: miten näyttelijän hommien kävisi juontajuuden myötä? Oliko formaattiohjelmaan lähteminen ihan okei? Ketä oikeastaan haluan miellyttää?

– En aluksi uskaltanut heittäytyä hommaan täysillä ja astua epävarmuusalueelle. Se näkyi. Ammatillinen identiteettini oli hakusessa. Nyt Tanssii tähtien kanssa on selkeä osa minuuttani. En ole vain töissä tässä ohjelmassa. Se on intohimoni.

Nykyään studiolle saapuminen on kummallekin kuin kotiin tulisi. Jokaisen tuotantoon kuuluvan kasvot käytävillä ovat tutut. Se on kummallekin tärkeä juttu.

Vappu kilpaili juontamassaan tanssikisassa kaudella 2008 ja sijoittui parinsa Jani Rasimuksen kanssa kuudenneksi. Nyt tangoon taivuttamassa juontajapari Mikko.

Älä riko toimivaa, älä korjaa ehjää. Tanssii tähtien kanssa on menestyssapluuna, jota ei kannata lähteä sörkkimään ehdoin tahdoin. Siksi tuomaristossa istuvat Jukka Haapala, Jorma Uotinen ja Helena Ahti-Hallberg – valovoimainen kolmikko, jotka tunnetaan jo pelkillä etunimilläkin. Paljettisirkusta pyörittävät Vappu ja Mikko – etunimitason tähtiä hekin. 

Toki kokonaisuutta päivitetään pikkusiirroilla: luistelutähti Kiira Korpi aloitti uutena tuomarina, ja Tuija Pehkonen sisarsarjan Tuija tähtien kanssa juontajana. Muuten kaikki on tuttua ja turvallista. Vappu Pimiän mielestä se on ainoastaan hyvä asia.

– Toimittajilla on tapana kysyä uuden kauden kynnyksellä tohkeissaan, mikä sarjassa on tällä kertaa uutta. Mutta miksi pitää aina olla jotakin uutta, kun kisa toimii niin upeasti sellaisenaan? Tähtioppilaathan ovat aina uusia, ja pelkästään heidän persoonansa tuovat kuhunkin kauteen kaivattua tuoreutta.

Sitä paitsi katsojalle rakas formaatti on pyhä, arkea rytmittävä kokemus. Tanssii tähtien kanssa kuuluu ohjelmakartan vakiintuneisiin tv-elementteihin.

– Aikanaan hakeuduttiin yhteisen nuotion ympärille kuuntelemaan tarinoita – nyt telkkarin äärelle, Mikko Leppilampi vertaa.

Katsoja kaipaa kokemusta, jota voi ruotia yhdessä – iästä ja sukupuolesta riippumatta. 

– Siksi Bumtsibumin ja Haluatko miljonääriksi? -visan kaltaisia klassikoitakin tuodaan takaisin. Kokeilevampaa sisältöä voi sitten hakea vaikkapa suoratoistopalveluista.

Kansansuosiosta ja täydestä kalenterista huolimatta Vappu Pimiän ja Mikko Leppilammen rooli ei ole ihan helppo. Totta: he ovat Suomen suosituimpia ja tunnetuimpia juontajia. Se on samalla heidän ristinsä: jonkun mielestä suosituimmat ja tunnetuimmat ovat aina myös ärsyttävimpiä ja tylsimpiä.

– Koskaan ei ole hyvä! Vappu Pimiä puuskahtaa nauraen. 

– Harva varmaan edes huomaa, että olen ollut puolitoista vuotta poissa ruudusta. Sarjoja kierrätetään ruudussa nykyään siihen tahtiin, että se ei välity katsojalle. 

Pimiä ei koe tarvetta puolustaa ruutunäkyvyyttään. Hän nostaa esimerkiksi huippusuosittun amerikkalaisjuontaja Regis Philbinin, joka on vetänyt vielä kahdeksankymppisenä samaan aikaan useaa supersarjaa, muun muassa aamuohjelma Good Morning Americaa ja America’s Got Talent -kykykilpailua. Jenkkilässä Philbinin ammattitaitoa ja pitkää uraa suorastaan palvotaan. 

Pimiän mukaan Suomessa tilanne on toinen: juontajan karttuvaa ammattitaitoa ei juuri arvosteta tai edes huomioida.

– Jos ruutuun lyötäisi Mikon ja minun ensimmäinen yhteinen TTK-lähetys, kuka tahansa myöntäisi meidän olevan nyt ammattimaisempia – tykkäsi meistä persoonina tai ei. Aivokirurgitkin ovat parhaassa terässä kuusivitosina. Ihan samalla tavalla ammattitaito kasvaa meillä tekemällä.

Juontajan kokeneisuus on ennen kaikkea katsojan etu: itsevarmaa, harjaantunutta juontajaa on helppo katsoa.

Juontajan rooli on epäkiitollinen. Kun hänen osuutensa sujuu rennosti ja sulavasti, katsoja ei huomaa sitä: luonteva juonto otetaan itsestäänselvyytenä. Mutta jos juontaja äityy takeltelemaan, kompurointiin tartutaan hanakasti. Siitä väännetään vähintään kahvihuonevitsi – tai nykyään somessa leviävä viraalivideo.

– Suoran lähetyksen tekemistä ei voi oppia koulussa. Sen voi oppia vain tekemällä – ja kantapään kautta. Joskus kamera on rikki tai piuha irti, ja reagointiaikaa on pari sekuntia. Nykyään emme mene siitä paniikkiin, Leppilampi korostaa. 

Vappu Pimiä täydentää, että joillekin suoran lähetyksen vetäminen ei ole koskaan luontevaa, näyttelijänlahjoista tai harjoituksen määrästä viis: jännittää liikaa, heittäytyminen ja mokailu pelottavat. Siinä hommassa pärjää vain tietty ihmistyyppi. 

Rento, puolitoistatuntinen lähetys ja rullaavat juonnot ovat osa valtavaa koneistoa, joka parhaassa tapauksessa toimii takkuamatta. Konkarijuontajat ovat hyväksyneet, että niin se on: kukaan ei tule kiittelemään, kuinka hyvin hommat on hoidettu, kun juontokeikka tai suora lähetys sujuvat ilman muistilappuja tai teleprompteria. Ne ovat itselle ammattiylpeyden aiheita, mutta ulkopuoliselle näkymätöntä hommaa.

– Kun katsojalla on olo, että vitsit, miten helppoa hommaa, minäkin pystyisin tohon, tuotannossa on juuri onnistunut 60 ihmistä, Mikko Leppilampi summaa.

– Juuri näin! Vappu komppaa.

– Jos ruutuun lyötäisiin ensimmäinen yhteinen TTK-lähetyksemme, kuka tahansa myöntäisi meidän olevan nyt ammattimaisempia, Vappu Pimiä ja Mikko Leppilampi sanovat.

Miksi tuntuu siltä, että suomalaisessa televioviihteessä käytetään aina samoja juontajia: totta vai tarua?

Suurten tv-tuotantojen luotseina nähdään usein tuttuja juontajakasvoja. Tämä on tosiasia – ei katsojien katkeraa mutinaa. 

Asia tiedostetaan tuotantoyhtiöissäkin. Niiden rooli ei ole helppo. Sarjojen tuottajat tietävät nimittäin myös, että vielä kovempi poru nousee siitä, kun vakiintuneen ohjelmaformaatin juontaja vaihdetaan. 

Viimeisin esimerkki tästä oli Bumtsibumin paluusta noussut kohu: ikisuosikki Marco Bjurströmin korvaaminen nuorella Kalle Lindrothilla sai sosiaalisen median kuohahtamaan kiukusta.

– Tämä on paradoksi, jonka kanssa painimme alalla päivittäin, vastaava tuottaja Suvi Oja-Heiniemi Yellow Film & TV:ltä myöntää.

Ohjelmia markkinoidaan kuitenkin paljolti juontajien avulla, joten heidän halutaan olevan jo valmiiksi tähtiä.

– Ilman heitä ohjelma ei välttämättä saa yhtä isoa ennakkohuomiota erottuakseen ohjelmavirrassa kovassa kilpailutilanteessa.

Tuotantoyhtiöillä ei myöskään ole varaa ottaa riskiä siitä, ettei juontaja osaa kuljettaa suoraa lähetystä. Juuri konkareita tahtovat myös katsojat – osittain tietämättäänkin.

– Katsojat haluavat juontajan, joka osaa hommansa hyvin, Moskito Televisionin vastaava tuottaja Jarkko Luoma tiivistää.

– Suoran viihdeohjelman juontaminen ei ole helppoa hommaa, vaikka siltä saattaa näyttää. Loppujen lopuksi harvat pärjäävät siinä hyvin – ja sen takia näitä osaajia käytetään. Pääskysaaret ja paasoset ovat työssään ihan helvetin hyviä: luontevia, varmoja ja osaavat reagoida odottamattomiinkin tilanteisiin, Luoma selventää. ●

Teksti Laura Friman, Kuvat Timo Villanen

Julkaistu: 5.3.2017