Apu

Aina on toivoa: Päivi Niemi selvisi väkivallasta, kumppanin itsemurhasta ja velkahelvetistä


Ankaran nuoruuden kokenut Päivi Niemi löysi aviomiehensä hirttäytyneenä neljä vuotta sitten. Hyvien vuosien jälkeen hän menetti terveytensä ja koko omaisuutensa. Jäljelle jäi vain yksi oljenkorsi: toivo.
Kuvat Marjaana Malkamäki

Päivi Niemen, 47, hiukset on laitettu viimeisen päälle tyylikkäästi. Hänen koko ulkoinen olemuksensa hehkuu iloisuutta ja aurinkoa. Päivin taustaa tietämättä ei ensi silmäyksellä millään arvaisikaan, millaisesta myrskynsilmästä hän on palannut takaisin työelämään vasta jokunen kuukausi sitten.

– Hiukset ovat alkaneet onneksi taas kasvaa takaisin. Niitä lähti melkein tupoittain pahimman romahdukseni aikana. Olen myös päässyt takaisin rakkaan kuntoliikuntaharrastukseni pariin, ja ennen kaikkea työhöni auttamaan vaikeuksien kanssa painivia ihmisiä, Päivi aloittaa tarinaansa, jonka otsikoksi sopii hänen mielestään yksi sana: toivo.

"Kerran mies löi minulta etuhampaat irti"

Päivi Niemi kertoo olleensa nuorena villi ja rajojaan kokeileva teini. Nuoruutta varjosti myös äidin rankka alkoholismi.

– Sisälläni alkoi kasvaa viha ja kapina kaikkea kohtaan. Halusin järkyttää läheisiä käytökselläni. Kuuntelin synkkää heviä, pukeuduin mustiin vaatteisiin ja meikkini olivat tosi rajun näköisiä. Ihmiset nimittelivät minua ja kavereitani saatananpalvojiksi.

Päivin polku kulki huonoihin piireihin, ja nuoren tytön elämään astuivat mukaan erilaiset päihteet.

– Sitten ajauduin erittäin väkivaltaiseen suhteeseen. Elämäni oli täysin päämäärätöntä, päihteet kuuluivat arkipäivään. Mies hakkasi minua ja piti ajoittain vankinaan, etten olisi karannut. Kerran hän löi minulta etuhampaat irti, Päivi kertoo.

Hän pitää hetken tauon.

– Aina sitä yritti uskoa, ettei hän enää lyö, kun pyyteli anteeksi. Väkivalta kuitenkin muuttui koko ajan rankemmaksi. Minut raiskattiin, ja sen jälkeen jouduttiin tekemään yliaikainen abortti.

"Asuin vuoden piilossa siltä mieheltä"

Päivi oli parikymppinen, kun hänen elämäänsä oli tulla täyspysäys.

– Mies kävi taas kerran päälleni, löi ja alkoi kuristaa. Menetin jossain vaiheessa tajuntani. Heräsin verilammikosta henkitoreissani, eikä miestä näkynyt missään. Olen varma, että hän luuli minun kuolleen. Olin totaalisessa umpikujassa. Olin sinnitellyt jo kahdeksan vuotta, mutta mikään ei auttanut.

Päivi sai kuitenkin kerättyä viimeiset voimansa ja pakattua reppuunsa muutaman vaatekappaleen. Hän pakeni asunnosta tietämättä, missä seuraavan yönsä viettäisi.

– Asuin vuoden piilossa siltä mieheltä, niin sanotusti maan alla. Nukuin yöt milloin missäkin: rappukäytävissä, ulkosalla, kellareissa ja jopa vanhassa hylätyssä asuntovaunussa metsässä. Muistin, että mies oli vannonut aina löytävänsä minut, jos lähden karkuun. Pelotti.

Päivin ajatukset alkoivat pyöriä itsemurhassa.

– Tein vakaan päätöksen elämäni lopettamisesta. Minulla oli jo suunnitelma, miten ja missä sen tekisin.

Jokin johdatus vei kuitenkin Päivin puhumaan tilanteestaan ulkopuolisille ihmisille. Hänen sisällään heräsi ajatus: ehkäpä minun ei sittenkään vielä kuulu poistua tästä maailmasta.

– Olisi niin helppo todeta tässä kohtaa, että tulin uskoon, hallelujaa, ja kaikki kääntyi parhain päin. On kylläkin totta, että löysin toivoa uskon parista ja ajattelin, että voisihan sitäkin polkua kokeilla vielä kerran. Ei usko kuitenkaan minua tai elämääni sen autuaammaksi tehnyt, mutta toivottomuus alkoi kääntyä toivoksi, Päivi kiteyttää.

Päihteet jäivät ja sisuuntunut Päivi kouluttautui kampaajaksi. Menneisyyden synkkä varjo palasi kuitenkin vielä hetkeksi takaisin hänen elämäänsä.

– Kuulin eräältä kaveriltani, että mies joka yritti tappaa minut, oli joutunut sairaalaan. Keräsin kaiken rohkeuteni ja päätin kohdata hänet. Huumeet olivat tehneet tehtävänsä, hän ei ollut enää kiinni tässä maailmassa. Silloin tajusin, että olen vihdoin vapaa aloittamaan uuden elämän.

"Olin löytänyt unelma-ammattini"

Kampaajana Päivi huomasi, että ihmiset alkoivat parturin penkissä avautua hänelle iloistaan ja suruistaan.

– Olen perusluonteeltani helposti lähestyttävä, ja nuoruuteni kokemukset auttavat minua ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja heidän murheitaan. Huomasin, että tässähän tehdään kampaajan työn ohessa eräänlaista psykiatrin hommaakin, Päivi hymähtää.

Kaikenlainen ihmisten auttamiseen liittyvä toiminta alkoikin kiinnostaa Päiviä yhä vahvemmin ja hän päätti pitää päivätöistään välivuoden.

– Tein vapaaehtoistyötä ja se innosti minua opiskelemaan muun muassa psykiatriaa, psykologiaa ja seksuaalineuvontaa. Kävin ahkerasti eri kursseja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Jätin kampaajan ammatin ja perustin oman vastaanoton. Olin löytänyt unelma-ammattini.

Aika oli kypsä myös uudelle ihmissuhteelle.

– Tapasin rauhallisen Lassen, maailman kilteimmän, lempeimmän ja ihanimman miehen. Rakastuimme. Kerroin hänelle rankasta nuoruudestani ja sain ymmärrystä ja rakkautta. Menimme onnellisina naimisiin.

Lasse oli erittäin ahkera työelämässä. Hän pyöritti neljää eri yritystä: valokuvaamoa, levy-yhtiötä, levykauppaa ja eri artistien keikkamyyntiä.

– Olimme aika ajoin paljon erossa, sillä Lasse hoiti myös esiintyjien levymyyntipisteitä keikoilla. Hän kiersi vuosikausia muun muassa Juha Tapion mukana keikkabussissa pitkin poikin Suomea, Päivi kertaa.

"Aistin hänen sisällään olevan vihaisen energian"

Eräässä vaiheessa Päivi huomasi, että Lasse oli kahminut itselleen niin paljon töitä, että vuorokauden tunnit loppuivat kesken.

– Lasse ei osannut pitää puoliaan missään asiassa. Hän vain oli niin kiltti, ettei raaskinut sanoa kenellekään ei. Aistin hänen sisällään olevan vihaisen energian, jota itsellänikin oli aikoinaan ollut. Painotin hänelle usein, että päästä se ulos, raivostu, näytä tunteesi! Joskus Lasse kuunteli synkkää musiikkia juodessaan yksin alkoholia.

Päivi sanoo, että Lasse oli jo aiemmin kertonut kärsineensä nuorempana masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista.

– Hän osasi kuitenkin kätkeä pahimman tuskansa ja suhteemme oli hyvin onnellinen. Ei sitä ikinä voinut tai halunnut kuvitella pahinta, Päivi huokaisee syvään.

Nelisen vuotta sitten kohtalo oli päättänyt toisin. Päivi palasi töistään pariskunnan Tampereen kupeessa sijaitsevalle isolle kotitilalle. Hänellä oli eriskummallinen, outo aavistus, että jotain pahaa on tapahtunut.

– Sisällä huomasin, että lääkekaappi oli revitty auki. Ryntäsin ensin saunatiloihin. Sieltä kiiruhdin ulos ja entisen navetan vintille, jossa Lasse usein puuhasteli kaikenlaista. Lasse oli hirttäytynyt, ja roikkui narun päässä elottomana.

Päivi syöksyi miehensä luokse, tarrasi kiinni ja yritti nostaa häntä.

– Vaikka olin sokissa, tajusin kaiken järkytyksen keskellä, että Lasse oli ollut siinä jo useita tunteja, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Muistan, että yllätyin siitä, miten kylmä ja kova iho kuolleella on. Soitin hätänumeroon.

"Verot ja laskut olivat maksamatta, ja yrityksen kirjanpito sekaisin"

Kaiken järkytyksen ja surun keskellä Päiville alkoi paljastua Lassen piilossa pitämiä salaisuuksia. Neljän eri yrityksen asiat olivat totaalisen rempallaan.

– Verot ja laskut olivat maksamatta, ja yrityksen kirjanpito ihan sekaisin. Jäin yksin suurelle kotitilallemme, mutta Lassen yritysvelat alkoivat kaatua niskaani. Velkojilta ei herunut sympatiaa surun ja järkytyksen keskellä. Laitoin talon myyntiin, mutta niin isoa tilaa on vaikea myydä.

Päivi ryhtyi myymään kaikkea mahdollista irtainta omaisuuttaan pois.

– Tavara tavaralta, välillä nippu- ja konttikaupalla. Sain aina sen verran rahaa, että pystyin maksamaan jonkun laskun pois. Olin kuolemanväsynyt, mutta minun oli pakko palata takaisin töihin, kun kaikki irtain oli myyty viimeistä cd-levyä myöden.

Päivi hyödynsi kriisinsä ja surunsa käsittelyssä kaikkia terapeutin taitojaan, ja paiski lisäksi töitä toisten auttajana päivästä ja viikosta toiseen.

– Lassen itsemurhan jälkeen minulle mätkähtivät kaikkiaan 80 000 euron velat, ja niitä piti alkaa heti maksaa pois. Päätin, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin selviytyä. Minulla oli onneksi toivo paremmasta.

Lasku laskulta velka vähitellen pieneni. Lopulta, kahden vuoden ankaran työsavotan jälkeen Päivin terveys petti.

– Tuli totaalinen romahdus. Jouduin sairaalaan. Lääkärille sanoin, että tästä seuraava aste on kuolema. Silloin ajattelin, etten selviydy. Leposykkeeni oli 120.

Päivi oli sairaalahoidossa reilut kaksi viikkoa, ja jäi sen jälkeen pitkälle sairauslomalle.

"Nyt elämäni tärkeimmät asiat ovat ilmaisia"

Nyt Päivi sanoo voivansa jo hyvin. Hän on ollut töissä jo monta kuukautta.

Paranemisprosessi kuitenkin jatkuu askel askeleelta.

– Yhtenä päivänä tajusin, että minulla on enää yksi parin tonnin lasku jäljellä. En voinut aluksi uskoa, että selviydyin velkahelvetistä. Olen tervehtynyt pikku hiljaa. Nyt kun katson elämääni taaksepäin, ymmärrän, että sen pahempaa minulle ei enää voi tapahtua. Nyt elämäni tärkeimmät asiat ovat ilmaisia: luonto, liikunta, lukeminen ja ystävät. Saan myös voimia siitä, että voin auttaa nuoria ja aikuisia heidän ongelmissaan.

Päivi halusi kertoa tarinansa Avulle, jotta ihmiset ymmärtäisivät ongelmatilanteessa hakea ajoissa apua niin läheiselleen kuin itselleenkin.

– Läheisen itsemurha voi terveyden menetyksen lisäksi upottaa velkahelvettiin, Päivi muistuttaa.

Julkaistu: 21.7.2019