Apu

Katja Ståhl: Aina myöhässä! – Aikaoptimisti liihottaa autuaan tietämättömänä siitä, paljonko kello on – Hän ei välitä – Hän on läsnä

Katja Ståhl: Aina myöhässä! – Aikaoptimisti liihottaa autuaan tietämättömänä siitä, paljonko kello on – Hän ei välitä – Hän on läsnä
Katja Ståhl ruotii kolumnissaan ihmistyyppiä, joka ei stressaa, koska on kuitenkin myöhässä. Sitten on se toinen, joka lähtee tuntia ennen matkalle, joka kestää vartin, koska mitä tahansa voi sattua.
Julkaistu: 18.11.2020

Ei voi olla totta, olet taas myöhässä! On olemassa ihmistyyppi, jonka kohdalla joudumme hokemaan samaa virttä päivittäin, pahimmillaan jopa tunneittain. Tunnette tyypin.

Häntä eivät kellon viisarit komentele! Hän liihottaa paikasta toiseen autuaan tietämättömänä siitä, paljonko kello on. Hän ei välitä. Hän on läsnä. Hän on aikaoptimisti. Hän allokoi päivänsä sen mukaan, miten kuvittelee sen menevän.

Hänen maailmassaan ei ole vänkäämistä, ruuhkia tai autonrenkaan puhkeamisia. Hänen reittinsä perustuvat aina linnuntiehen ja hän on vilpittömän ihmeissään, miten muka tietä pitkin ei pääse yhtä nopeasti. Hän ei stressaa, koska hän on kuitenkin myöhässä, joten mitä turhia.

Sitten on niitä, jotka lähtevät tuntia ennen matkalle, joka kestää vartin, koska mitä tahansa voi sattua. On noloa, jos myöhästyy, tuumii tämä ihmistyyppi. Hän haluaa näyttäytyä ihmisenä, jolla on asiat hallinnassa.

”Se, että ihminen välttelee myöhästymistä, voi toisaalta liittyä neuroottisuuteen. Kun ihminen on myöhässä, hän joutuu huomion keskipisteeksi”, kertoo Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori Jan-Erik Lönnqvist (HS 23.9. 2020). Ei pelkkää plussaa siis tämäkään.

Stressimittarin punaisella

Vaikea uskoa, että kukaan haluaisi itselleen lisää stressiä. Niin kävisi varmasti tyypille 1, joka myöhästyy aina, jos hän huolestuisi ajankäytöstään. Tiedä, vaikka ajaisi stressipäissään harhaan!

Toisaalta, jos pedantilta alettaisiin vaatia suurpiirteisyyttä, olisi stressimittari saman tien punaisella: ”Apua, mikä on suurpiirteistä? Miten sitä mitataan? Olenko riittävän suurpiirteinen?” Masentava ajatus, ja masennushan on myös stressaavaa.

Ei minkäänlaista hätää, ystävät! Urheilu auttaa stressiin! Paitsi jos urheilee liian kovaa ja väärään aikaan. Ei liian myöhään saa tietenkään urheilla, silloinhan yöunet häiriintyvät. Jos taas meinaa urheilla aamulla, tulee nukkua kunnolla, että jaksaa.

Paitsi että herääminen jännittää niin, ettei yöunista tule mitään. Urheilullako tämäkin korjataan? Vai ruokavaliolla?  Lihaahan ei pitäisi syödä, mutta salaatista tuppaa jäämään vain vihaiseksi.

Kahvia ja pullaa

Jälkiruoaksi olen pruukannut juoda kahvit ja sen kylkeen syödä pullan, mutta sehän ei käy, sillä pullan sokeria voi verrata huumeeseen. Ja sanomattakin on selvää, että pahaksi ihmiselle.

Otetaanpa faktat avuksi, niihin voi aina luottaa. Muuten tulee stressi.

Kahvinjuontiin valitsen seuraavan faktan, jonka löysin sydan.fi-sivustolta ja sen on kirjoittanut farmaseutti Sini Närvä: ”Suurimmat terveyshyödyt useiden eri sairauksien kohdalla on havaittu kohtuullisella kahvinjuonnilla (3–4 kupillista/vrk).”

Urheiluun valitsin seuraavan faktan, joka löytyy UKK-instituutin sivuilta: ”Runsas paikallaanolo näyttää altistavan pitkäaikaissairauksille, kuten sepelvaltimosairauteen, eikä vapaa-ajan liikkuminen näytä täysin kompensoivan tätä vaaraa. Niinpä tarvitaan huomion kiinnittämistä paikallaanolon määrään ja uusia keinoja paikallaanolon tauottamiseen ja vähentämiseen.”

Aion ehdottomasti vaihtaa lojumispaikkaani riittävän usein.

Faktoissa löytyy, siis valitse omasi ja elä stressittömästi! ●

1 kommentti