Eeva

Äidin ja tyttären matka kohti armollista rakkautta



Äidin ja tyttären matka kohti armollista rakkautta

Tyttö nimeltä Varpu -elokuvaa ei voi katsoa kuivin silmin.
Teksti Sanna Wallenius

Tämän elokuvan alkuasetelman ei kannata antaa hämätä. Tarina pienituloisesta lähiöäidistä ja kouluikäisestä tyttärestä voi kuulostaa kliseiseltä, mutta ohjaaja Selma Vilhunen on onnistunut punomaan käsikirjoituksesta monitasoisen vyyhdin. Se koukuttaa katsojan intensiivisesti ensi minuuteista lähtien.

Paula Vesala näyttelee uskottavasti lapsellista äitiä, joka tukeutuu rakkaudenkaipuussaan tyttäreensä Varpuun (Linnea Skog). Tunnollinen tytär yrittää selviytyä äidin, kaverien ja hevosharrastuksen ristipaineissa, mutta kokee itsensä aina ulkopuoliseksi. Isättömyyden mysteeri vaivaa 12-vuotiasta Varpua niin, että hän karkaa pohjoiseen etsimään juuriaan.

Elokuvan vahvuus on tunnelmassa, joka vaihtelee surullisesta haikean kautta ilonpirskahduksiin. Tarina on kipeä muistutus siitä, kuinka riippuvaisia olemme rakkaudesta ja hyväksytyksi tulemisen tunteesta.

Julkaistu: 21.10.2016