Puheenaiheet
Apu

Ahvenanmaan saaristoluonto

Ahvenanmaan saaristoluonto

Kevät ja alkukesä ovat luontomatkailijan parasta aikaa Ahvenanmaalla.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Luonnonystävän kevät alkaa Ahvenanmaalla heti maaliskuun alussa. Saaren omaperäinen luonto houkuttelee tutkimaan sileiksi hioutuneita kallioita ja käkkäräisiä mäntymetsiä ennen kuin rehevät pähkinälehdot puhkeavat kukkaan. Kun kasvukausi alkaa, se tapahtuu usein vauhdikkaasti. Manner-Suomessa hytistään vielä kylmissään, mutta ympäröivä meri tekee Ahvenanmaan ilmastosta leudon. Sinivuokot aloittavat kukkakevään, valkovuokot ja kevätesikot valloittavat pähkinälehdot. Hennon valkoiset, auringon keltaiset tai syvän siniset kukat ryöpsähtävät niityillä kulkijan ihailtaviksi. Luonnon orkideat luovat oman tunnelmansa kukkien sinisten, punaisten, valkoisten ja sinipunaisten sävyjen vaihdellessa.

Jänönapila kasvaa kallioilla ja kedoilla. Muualla Suomessa sitä onkin jo vaikeampi löytää.

Ahvenanmaalle on hyvä lähteä ajoissa, sillä siellä moni laji kukkii jo ennen kuin kevät ehtii parhaimpaan loistoonsa Manner-Suomessa. Koko komeuden nähdäkseen kannattaa muualta tulevan piipahtaa saarella parikin kertaa, sillä kaikki lajit eivät ehdi kukkia hetkessä. Huhtikuun loppu ja toukokuu ovat pääkukintakuukausia, mutta kukkaniittyjen loistoa voi ihailla vielä heinäkuussakin. Lähes 7 000 saaren luontoa ja maisemia voi kiertää autoillen tai pyöräillen. Ahvenanmaalla on mahdollisuus myös kalastukseen ja moniin muihin merellisiin harrastuksiin. Satunnaisen kulkijankin on helppo tutkia Ahvenanmaan kauneutta, kunhan muistaa vältellä pahimpia ruohikoita ja pensaikkoja, joissa vaanii vaarallinen puutiainen. Sen puremasta saattaa saada itselleen elinikäisen sairauden. Mutta jos muistaa jokapäiväisen punkkisyynin, voi huoletta rentoutua nauttimaan luonnon heräämisestä leppeään kevääseen.

Ramsholmenin luontopolulla kohtaa keväällä uskomattoman näyn. Koko varjoisa pähkinäpensaslehto on täynnä valkokukkaista karhunlaukkaa.

Ahvenanmaan saaristo sijaitsee pohjolan tammivyöhykkeellä, ja siellä kasvaa useita jaloja lehtipuita, kuten tammea, saarnea, jalavaa, vaahteraa ja lehmusta. Rehevää, suurelta osin lehtomaista luontoa hoidetaan huolella. Kolmisenkymmentä luontopolkua sekä avarat kukka- ja lehdesniityt ovat täynnä runsaita kukka­rykelmiä. Ahvenanmaan luontopoluista ja lehtoniityistä merkittävimpiä ovat Nåtö ja Ramsholmen Maarianhaminan läheisyydessä. Molemmat luontopolut kuljettavat kulkijan ajoittain pähkinälehtojen halki. Kasvien lajirikkautta korostavat luonnon orkideat. Keväällä ensimmäisinä maasta pilkistävät miehen- ja seljakämmekkä. Muita harvinaisuuksia ovat pyökkiorvokki, suomukka, isokäenrieska, marjakuusi ja käärmeen­kieli.

Suomukka on harvinainen lehtivihreätön kasvi, joka kukkii samaan aikaan sinivuokkojen kanssa­ ­Nåtössä ja Ramsholmenissa.

Herrön luonnonsuojelualue Lemlannissa on ehdottomasti kokemisen arvoinen kallioineen, ketoineen ja niittyineen. Kevätesikot, pystykiurunkannukset ja kämmekät ryöpsähtävät kukkaan toukokuulla. Satakielet ja muut laulajat säestävät retkeilijän kulkua. Perinteisten lehdesniittyjen lajirunsautta kuvaa se, että Ahvenanmaalta on löydetty siemenkasveja noin 750 eri lajia. Yksikään avoimen niityn laji ei kuitenkaan viihdy oman onnensa nojaan jätetyllä niityllä. Kasvusto vaatii jatkuvaa hoitoa, sillä maiseman pitää olla valoisa. Niittyjä kunnostetaan niittämällä ja haravoimalla, ja puiden latvuksia karsitaan tarvittaessa.

Upea apolloperhonen on viime vuosikymmeninä harvinaistunut voimakkaasti. Ahvenanmaalla sitä tapaa heinäkuulla esimerkiksi Föglössä.

Ahvenanmaa on ylpeä perhosistaan. Erityisen kauniita ja mielenkiintoisia ovat apollo ja täpläverkkoperhonen. Molempien kannat ovat vähentyneet, ja molemmat ovat uhanalaisia. Täpläverkkoperhonen viihtyy kuivilla kedoilla. Ahvenanmaalla aikuisia yksilöitä tapaa parhaiten kesäkuun alusta heinäkuun puoleenväliin. Viime vuonna edesmennyt akateemikko Ilkka Hanski oli täpläverkkoperhosen tunnetuin tutkija. Maailmankuulu ekologi ryhtyi 1990-luvulla kartoittamaan perhosen esiintymistä. Ahvenanmaalla toteutetusta täpläverkkotutkimuksesta on kehittynyt kansainvälisesti tunnettu populaatiomalli.

Runsaskukkaisesta, erityisesti isomaksaruohoa kasvavasta kalliomaastosta löytää heinäkuun alusta elokuun puoleenväliin apollon, jonka kanta on vähentynyt viime vuosina. Varsinais-Suomessa toimiva Saaristomeren luonnon ja kulttuurin ystävien yhdistys tutkii parhaillaan apollon nykyisin varsin huolestuttavaa tilannetta.

Kyhmyjoutsenten elämää on mukava seurailla rantakalliolla istuskellen. Rauhallinen, komea lintu ei arastele ihmisiä.

Karun kaunis Kökar kuuluu Ahvenanmaan ulkosaaristoon. Saaressa aloittavat huilumaisen konserttinsa mustarastaat sekä muut linnut, kuten allit, jotka kiirehtivät tutuille paikoilleen heti jäiden lähdettyä. Aurinkoisella, tuulettomalla säällä konsertoivat linnut tekevät lähtemättömän vaikutuksen Ahvenanmaan-kävijään. Linnun kevätkonsertista vaikuttunut kirjailija Yrjö Kokko on kirjoittanut allien kohtaamisesta mieleenpainuvasti. Kokko uskoi allin laulun maagiseen voimaan. Hänen mielestään sen laulu oli painunut geeneihimme jo tuhansia vuosia sitten. Kokko arvelee, että allin laulu tuo yhä mieleemme puhtaimpia kuvia luonnosta.

Nåtön biologinen asema on monen luonnontutkijan tukikohta Maarianhaminan eteläpuolella. Siellä on tehty runsaasti Ilkka Hanskin johtamia täpläverkkoperhosen ekologiaa koskevia tutkimuksia. Juhannussalkoperinne elää voimakkaana Ahvenanmaalla.

Meren sylissä uinuva Ahvenanmaa tarjoaa puhdasta luonnon kauneutta, katsot itään tai länteen. Luontopolkuja ja niittyjä tutkiessa aika kuluu uskomattoman nopeasti. Viikko on lyhyt aika, kahdessa ehtii jo nauttia. Raikkaat lehdot, kukkaniityt ja laidunhaat haastavat luonnon tutkijan. Linnut ja kasvit tarjoavat eniten katsottavaa ja opittavaa. Ahvenanmaan historiassa on myös monia mielenkiintoisia vaiheita, joista linnat ja niiden rauniot kertovat. Raunioiden ympäristössä on oma, monta sataa vuotta vanha kulttuurikasvistonsa. Löytöretken kasvien historiaan voi aloittaa vaikkapa etsimällä venäläisten mukanaan tuoman kookkaan idänukonpalon.

teksti ja kuvat Riitta Angervuo ja Aarre Leskinen

Julkaistu: 6.6.2017