Eräänä kesäpäivänä kävelin tutulla omakotitaloalueella, kun silmäni osuivat puutarha-aidan aukosta täysin alastomaan mieheen. Hänellä oli aurinkolasit, kuulosuojaimet ja lippis päässään, muuten mies viihtyi Aatamin asussa. Ajattelin, että jospa tämä kuuluu asiaan täällä päin. Ehkä ihminen saa pukeutua pihallaan, kuten haluaa – tai olla pukeutumatta. Näkemäni nakuilu ei ollut ainutkertainen ilmestys. Aina, kun lämpötila kohosi yli viidentoista lämpöasteen, mies antoi auringon helliä vartaloaan esteettömästi. Viisi vuotta ennätti kulua, ennen kuin päädyin jututtamaan miestä – kun hän oli vaatteet päällään matkalla ruokakauppaan. 

Pensasaitaa pitää leikata ja nurmikkoa ajaa ahkerasti, ettei puutarha vallan villiinny.

Naturistituttavani Pekka, 70, harrastaa musiikinkuuntelua, vanhoja viskejä ja puutarhanhoitoa. Hänen viihtyisässä puutarhassaan kukkivat syreenit ja pensasangervot, kurtturuusut ja köynnösruusut. Pekan näkee useimmiten puutarhasaksilla pensasaitaa tasoittamassa tai ruohonleikkuria työntämässä. Pekan pihalla ei kuitenkaan näy naispuolista naturistiystävää. – Minä olen tällainen yksinäinen susi. En ole koskaan edes seurustellut kenenkään kanssa. Kun kysyn, mikä lähtösysäys sai Pekan ryhtymään naturistiksi, hän vaipuu muistoihinsa. Kun hän oli neljävuotias, hänen virtsaputkensa tulehtui ja aiheutti peniksen turvotuksen. – Isä esitteli kotona pinnasängyssä alastonta pikkupoikaa. Totuin olemaan katseen kohteena. Ehkä se jäi alitajuntaani, eivätkä minua ole sen koommin katseet häirinneet. Pekka on asunut Pirkanmaalla koko ikänsä ja toiminut tehtaan voimalaitoksella lämmittäjänä. Eläkeputkessa hän on ollut jo vuodesta 2004.  Pekka, mikä on homman nimi? Kuinka sinusta tuli naturisti? – Aloin kiinnostua naturismiaatteesta jo 1960-luvun alussa, kun luin Uudesta Kuvalehdestä jutun Tanskan naturistirannoilta. Tanskassa mainitaan uimarannoilla erikseen, jos uimapukua pitää käyttää, muuten siellä saa olla alasti.   1970-luvulla Pekka hankki soutuveneen ja souteli läheiselle järvelle. Järvenselällä hän tempaisi vaatteet pois, otti aurinkoa keskellä järveä ja bongasi sisävesilaivoja reiteillään. Hän kävi ensimmäisen kerran naturistirannalla Yyterissä. Alastomuus ei jännittänyt häntä, vaan rannalla oli mielenkiintoista kävellä. Paljon katselijoita kulki vedenrajassa.  – Paloin heti, sillä en ollut oleskellut auringossa moneen vuoteen. Hyvä, etten kuollut lämpöhalvaukseen. En ollut osannut suunnitella matkaa ollenkaan. Seuraavana vuonna Pekka liittyi naturistijärjestö Luonnonmukaiset ry:hyn.  Naturistit esittelevät itsensä toisilleen vain etunimillään. He riisuvat pois vaatteet, mutta myös sukunimet ja tittelit.  Jäseniä kattojärjestössä eli Suomen Naturistiliitossa on viidensadan hujakoilla. Siihen kuuluvat Luonnonmukaiset ry:n lisäksi Turun seudulla toimiva Suomen Naturistiklubi ry ja Suomen Naturismin Ystävät ry.

Kun lämmintä on yli 15 astetta, Pekka ei juuri käytä vaatteita.

Naapuriltaan Pekka on käynyt kysymässä, haittaako tätä, jos hän käppäilee pihallaan alasti. Naapuria ei kuulemma haittaa. Kun puussa on lehti, pihalta ei paljon näy toisille tonteille. Kerran ohikulkeva pieni tyttö säikähti alastonta miestä. Se harmittaa Pekkaa yhä.  – Minun ei ole tarkoitus säikytellä ketään. On aivan eri asia mennä berberi päällä puistoon ja avata takki. Se ei kuulu tähän hommaan. Ei minun tarvitse esitellä itseäni sen kummemmin, kaikki kyllä näkevät, mikäli haluavat katsoa. Seuraavana päivänä poliisiauto pysähtyi Pekan pihatien eteen. – Olin silloinkin ilman vaatteita. Tokaisin poliisille, että kai sitä saa ihminen olla pihallaan alasti. Poliisi sanoi, ettei saa. Toinen, nuori naispoliisi, vältteli katsomasta minuun päinkään.  Tapahtuman jälkeen hän on pistänyt jalkaansa alushousut, kun on mennyt postilaatikolle postia hakemaan. Joskus Pekan puutarhan ohitse pyöräilevät teinitytöt ovat heitelleet hänelle kommentteja. – Kerran muuan tyttö kiljaisi: ”Pieni!” Mitäpä se tällaista 70-vuotiasta ukkoa enää loukkaisi, siinäpähän huutelevat. Toinen tyttö hämmästeli vähän aikaa sitten: ”Sillä on vaatteet päällään!”, Pekka nauraa kihertää.

Naturismi elämäntapana ei suinkaan ole hiipumassa, sillä Pekan mukaan uusia harrastajia, häntä nuorempaa porukkaa, löytää tiensä joka kesä naturistirannoille.  Pekka on käynyt muun muassa Turun Ruissalon, Porin Yyterin, Helsingin Pihlajasaaren ja Hangon Tulliniemen rannoilla.  Pekan haaveena on, että hänen kotiseudulleen perustettaisiin naturistiranta. Kun kerran on yleisiä saunoja, miksei voisi olla yleisiä rantojakin? – Tämä asia pitäisi saada Pirkanmaalla ajan tasalle. Olen suunnitellut meneväni Tampereen matkailutoimistoon provosoimaan. Sanoisin, että Turussakin on nudistiranta, miksei Tampereella. Suomen Naturistiliitto ry järjestää pikkujouluja ja uudenvuodenkarnevaaleja. Niissä voi tanssia alasti yhdessä tai yksin.  Myös pääkaupunkiseudun gayporukat ovat kiinnostuneet Pihlajasaaren naturistirannasta. Saaren Suomenlinnan puoleista rantaa Pekka kutsuu gayrannikoksi.  – Ei minua haittaa, että siellä loikoilee nättejä, hyvin varustettuja nuoria miehiä alastomina. Kukin taaplaa tyylillään. Siellä saattaa nähdä erektioitakin. Meidän rannoillamme tai tapaamisissamme niitä en ole nähnyt. Pekka ei pidä itseään seksuaalivähemmistöön kuuluvana. – Seksillä ei ole mitään tekemistä tämän elämäntavan kanssa. Saksassa ilmestyi naturistilehti, jonka nimen voisi kääntää suomeksi Vapaan kehon kulttuuri. Se kuvaa hyvin tätä elämäntapaa.

Nuorena Pekka etsi lyhytaaltoradiosta ulkomaan uutiskanavat ja jazzohjelmat. Nykyään hän seuraa uutisia internetistä, televisiosta sekä sanomalehdistä.

Ihminen syntyy alasti, ja on vaatteidensa alla alaston. Antiikin olympialaisissa urheiltiin alasti. Naturismi aatteena vahvistui 1900-luvun alussa Saksassa ja levisi ympäri Eurooppaa. Jugoslaviassa oli paljon nudistirantoja, samoin Puolassa.  – On niin mukavaa, kun mikään ei kiristä. Pyykkiä ei tarvitse pestä talvella kuin kerran viikossa, kesällä kahden kolmen viikon välein, Pekka laskee. Kesällä aurinko kuumentaa Pekan talon seinän niin, että sisällä on helposti kolmekymmentä astetta lämmintä.  Talvella hän ei halua nostaa asunnon lämpötilaa niin korkealle, että voisi olla alasti.  Kesällä ulkolämpötilan rajana hän pitää viittätoista lämpöastetta, jos ei tuule. Aurinkoisella kelillä siinä tarkenee hyvin.  Pekan tontilla on kaksi punamullalla maalattua taloa, joista toisessa hän asui lapsuutensa perheensä kanssa, toisessa aikuisuutensa. – Äitini kuoli kolmetoista vuotta sitten ja veljeni muutti pois tuosta toisesta talosta viisi vuotta sitten. Silloin harrastukseni ryöpsähti valloilleen. Kun veli tulee käymään Pekan luona, Pekka pukeutuu alushousuihin, ettei veli närkästyisi. Pekan kaino toive on, että useammat naiset löytäisivät naturismin harrastuksekseen. Luonnonmukaiset ry pyrkii pitämään naisten ja miesten osuuden jäsenkunnasta yhtä suurena, mutta käytännössä naturistirannoilla on hyvä päivä, jos auringonpalvojista on kaksikymmentä prosenttia naisia. – Naisten on turha pelätä, että joku kävisi rannalla heihin käsiksi. Jos sellaista tapahtuisi, häirikkö poistettaisiin nopeasti rannalta ja yhdistyksestä. Eikä ketään saa valokuvata ilman lupaa. Joskus Pihlajasaaren naturistirannalle eksyy vanhoja naisia, jotka ovat jutelleet niin keskittyneesti, etteivät ole huomanneet kääntyä keittokatoksen luota ”tekstiilipuolelle”.  – Silloin kyllä näkee hyviä reaktioita. Suut loksahtavat auki: Häh! Pekka muistelee lämmöllä vanhempaa pariskuntaa, joka tuli naturistirannalle lastenlastensa kanssa. He suhtautuivat alastomaan Pekkaan huumorilla ja kysyivät luvan, saavatko kuvata häntä lastenlastensa välissä. – Kuvani voi olla vaikka heidän perhealbumissaan! Pekan mielestä on ihme, ettei Pihlajasaaren tekstiilirannalta tule enempää väkeä ihmettelemään tai naureskelemaan.  Ehkä suomalaiset ovat myötämielisempiä naturisteille nykyään kuin ennen. 

Haastattelun Pekka antaa Aatamin asussa ilman rusketusrajoja. Aurinko paistaa lämpimästi, puutarhassa käy miellyttävä tuulenvire. Puhelias Pekka hymyilee ja vitsailee paljon, ja kun haastattelumme on kestänyt kolmatta tuntia, meidän on tullut aika päättää juttuhetkemme.  Kun lähden Pekan luota, en voi olla ajattelematta, etten tiedä ketään toista, joka olisi noin sinut vartalonsa kanssa kuin hän. 

Padasjoella järjestetään kesäkuussa maailmankuuluksi päätynyt kesätapahtuma Nakukymppi. Se on juostu jo 15 kertaa. Tänä vuonna Nakukymppiin osallistui 119 ihmistä. Nämä viisitoista naista ja 104 miestä kirmasivat alastomina kymmenen kilometrin juoksulenkille tai viiden kilometrin kävelylenkille.  Paikalle oli saapunut sadoittain ihmisiä katsomaan tapahtumaa.  Ilmassa leijui suurta kansanjuhlan tuntua. Ulkomaalaisten kiinnostus tapahtumaa kohtaan on kovassa nousussa. Juoksijoita Padasjoella oli ainakin Saksasta, Venäjältä, Virosta, Ranskasta sekä Sveitsin Radion toimittaja, nuori nainen, mukana juoksemassa hänkin.

Teksti Päivi Alasalmi, kuvat Kaisu Jouppi