1. Miksi me itkemme? Tunteet tuntuvat eräänlaisena paine-energiana kehossa, ja itku on tapa purkaa painetta. Itkulla ilmaistaan tunteita sekä itselle että toisille. Itkun voi laukaista jokin ympäristössä oleva asia tai omista ajatuksista tai muistoista nouseva tapahtuma. Itku voi tulla myös yllättäen. Silloin ei ole tiedostanut, että asiassa tai tapahtumassa on jotain itselle tärkeää. Jotkut itkevät herkemmin kuin toiset. Itkuherkkyyttä voi kuvata myönteisesti puhumalla liikuttumisen kyvystä. Liikuttua voi yhtä hyvin surusta, pettymyksistä ja säälistä kuin ilosta, kauneudesta ja rakkaudestakin – eli erilaisista asioista, jotka herättävät voimakkaan tunne-elämyksen.  

2. Miten kulttuuri vaikuttaa itkemiseen? Kulttuurilla ja kasvatuksella on suuri vaikutus siihen, miten suotavaa on ilmaista tunteita ulospäin. Esimerkiksi japanilaisessa kulttuurissa pitää säilyttää kasvot joka tilanteessa. Joissakin alkukantaisisssa kulttuureissa tunteiden ilmaiseminen estoitta on täysin luonnollista.  Omassa kulttuurissamme tunteiden tukahduttaminen on yleistä. Teknologian ja älyn korostamisen takia tunteiden arvostus on heikentynyt ja tunteiden ilmaiseminen itkemällä muuttunut yhä kontrolloidummaksi. Viime vuosina on kuitenkin ollut merkkejä pehmeäm­pien arvojen ja kehollisuuden lisääntymisestä.  

3. Itkevätkö naiset ja miehet eri lailla? Perinteinen kasvatus on opettanut, ettei raavas mies itke. Tämä näkyy edelleen aikuisissa miehissä. Naiset itkevät miehiä herkemmin. On olemassa myös sukupuolesta riippumattomia yksilöllisiä eroja. Erityisherkkiä voi olla niin miehissä kuin naisissakin. Heillä tunteet viriävät helpommin ja tuntuvat voimakkaammin kuin yleensä. 

4. Mitä hyvää itkemisestä voi seurata? Itkua padotaan kehoon usein pitemmän aikaa. Tunnepaineen purkaminen helpottaa ja tasapainoittaa oloa. Itkunpuuskan aikana stressitaso kohoaa ja jännitys lisääntyy, mutta jonkin ajan kuluttua elimistö tasaantuu: ihminen rentoutuu, ja stressi laskee.  Jos on voimakas itkemisen tarve ja tunnepaine, ajatukset tökkivät ja jähmettyvät. Vapauttavan itkemisen jälkeen asiat ikään kuin kirkastuvat. Itkeminen lisää myös itsetuntemusta, jos pysähtyy tutkimaan itkettävää asiaa.

5. Tutkimusten mukaan paljon itkevät ihmiset voivat muita huonommin. Voiko itkeminen pahentaa oloa? Jos ihminen on uupunut, masentunut tai ahdistunut, itkuisuus voi lisääntyä. Silloin ei itketä tietystä syystä, vaan yleisen pahan olon vuoksi. Tällöin itkeskely voi ruokkia pahaa oloa. Tärkeintä on tarttua stressiä aiheut­taviin asioihin ja pyrkiä kääntämään huomio mukavaan tekemiseen sekä hoitaa masennusta tai ahdistusta. Itkeminen voi lisätä kurjaa oloa myös, jos muut suhtautuvat itkijään kielteisesti tai itkijä häpeää myöhemmin kyyneleitään ja moittii itseään.  Herkät ihmiset aistivat muita voimakkaammin muiden tunteita, kun he näkevät ympäristössään hätää ja onnettomuuksia. Siksi heidän on tärkeää valikoida, kuinka paljon he seuraavat esimerkiksi huonoja uutisia ja elämän nurjaa puolta. Voidakseen hyvin he tarvitsevat tavallista enemmän myönteisiä asioita elämäänsä.  

6. Miten voi hillitä herkästi tapahtuvaa itkemistä tai liikuttumista? Kannattaa huolehtia, että purkaa vapaaehtoisesti tunteitaan eikä patoa niitä viimeiseen asti, jolloin ne saattavat ryöpsähtää esiin tahtomatta. Itkuhan on vain yksi keino purkaa tunteita. Muita ovat esimerkiksi kirjoittaminen, taideterapiat, liikkuminen, erilaiset kehohoidot, keskustelut ystävän kanssa ja psykoterapia. Kun on menossa tilaisuuteen, jossa ei halua itkeä, kannattaa käydä tunteitaan etukäteen läpi ja myös itkeä, jos itkettää. Silloin itse tilanteessa ei itketä enää niin paljon.    Jos huomaa muuttuneensa aiempaa itkuisemmaksi, on syytä miettiä, onko elämässä tapahtunut jotain uuvuttavaa ja stressaavaa. Myös traumaattiset kokemukset voivat itkettää. Niiden käsittely vaatii terapeuttista apua. 

7. Entä jos ei itke koskaan? Silloin kannattaa miettiä, mistä se johtuu. Useimmiten se on oppimisen tulosta: on tottunut työntämään tunteita taka-alalle tai päättänyt, ettei turhasta pillitä. On hyvä, jos ihminen osaa purkaa tunteitaan myös muilla keinoin, jolloin itkemiseen ei ole niin paljon tarvetta. Patoutuneista tunteista voi seurata lihasjännityksiä. Ne voivat ilmetä päänsärkynä, selkä- ja niskavaivoina, vatsavaivoina, hampaiden narskutteluna tai hengitysvaikeuksina. Seurauksena voi olla myös masennusta, jos tunne-elämä lamaantuu. Tunteiden tukahduttamisen vuoksi epämiellyttävät tunteet eivät tunnu kovin pahoilta, mutta samalla laimenevat myös iloiset ja elämykselliset tunteet.  Itkeminen on merkki tunne-elämän virtaamisesta. Ei kuitenkaan voida määritellä, miten usein pitäisi itkeä. Jos huomaa, että on menettänyt yhteyden omiin tunteisiinsa, tunteitaan voi aktivoida monin tavoin: kehoterapioilla, tietoisen läsnäolon harjoitteilla, pysähtymällä tutkimaan omia tunnetilojaan, taideterapeuttisilla menetelmillä, kirjallisuuden avulla tai katselemalla koskettavia elokuvia.  

8. Suuri osa kokee myötätuntoa itkevää kohtaan. Miksi toisen itkeminen saattaa myös ärsyttää?  Väsyneenä ja stressaantuneena ei pysty aina vastaanottamaan toisen itkua. Toisen itkusta voi myös ärsyyntyä, jos kokee itsensä avuttomaksi eikä tiedä, miten voisi auttaa. Jos on tottunut pidättämään itkua eikä halua itkeä julkisella paikalla, ei välttämättä pysty hyväksymään muidenkaan itkua. Parisuhteessa toinen voi käyttää itkua aseena tai manipulointikeinona. Itku voi olla aitoakin, mutta syylliseksi itsensä tuntevaa se ärsyttää. 

9. Saako työpaikalla itkeä? Omat tunteet on hyvä hyväksyä ja ilmaista. Aikuisen tulee kuitenkin ottaa vastuu tunteistaan ja oppia säätelemään niitä. On täysin luonnollista itkeä, jos työpaikalla tapahtuu jotakin järkyttävää. Jatkuva itkeskely ei kuitenkaan sovi työpaikalle. Jos töissä itkettää, kyyneleet voi koettaa säästää kotiin, mennä vessaan itkemään tai lähteä ulos kävelylle. Tulisi myös löytää keinoja, joilla tunteita voi purkaa vapaa-ajallaan. Olisi hyvä miettiä itkun syitä ja löytää niihin ratkaisuja. Liittyykö itku stressiin tai uupumiseen, työjärjestelyihin tai ihmissuhteisiin? Mitä niille voisi tehdä? ◆ Asiantuntija: psykologi Heli Heiskanen, joka on kirjoittanut kirjan ­Herkkyyden voima – Opas omannäköiseen elämään (Origonova 2016), www.heliheiskanen.fi. 

Teksti Merja Perttula