Apu

9 kirjavinkkiä: HIFK:n historia, feministi-ikonin kirjeitä, diktaattorin kriittinen elämäkerta vai trilleri?

9 kirjavinkkiä: HIFK:n historia, feministi-ikonin kirjeitä, diktaattorin kriittinen elämäkerta vai trilleri?
Kirjalahja on varma valinta. Yhdeksän uutuuskirjan joukosta löytyy niin faktaa kuin fiktiota, joihin uppoutua välipäivinä.

Ajankuvaa ja seurahistoriaa

Urheilukirja. Seurahistoriikit, saati yhteen joukkueeseen keskittyvät tarinat, nousevat harvoin yleisemmällä tasolla kiinnostaviksi. Harri Pirisen HIFK – Stadin Kingit (Minerva) on siksi iloinen yllätys genressään.

HIFK:n kauden 1969 mestarijoukkueesta muistetaan kovaotteinen NHL-tähti Carl Brewer, joka paitsi loi HIFK:n ”brändikiekon” myös toi uudenlaisen vaatimustason ja toimintatavat viiveellä koko SM-sarjaan. Lähes huvittavalla tavalla monet asiat, jotka pätivät 50 vuotta sitten, ovat edelleen osa IFK:ta – hyvässä ja pahassa, sekä voimavarana että menestyksen esteenä.

Pirinen on haastatellut kaikki elossa olevat mestaripelaajat, joista lähes kaikki olivat muista seuroista lähtöisin. Sävy on kunnioittava ja hyväntuulinen.

Kirja ansaitsee kiitosta tyylikkäästä mustavalkoisesta kuvituksestaan. Eniten teksti antaa luonnollisesti kiekkoihmisille, mutta se välittää myös laajempaa ajankuvaa suuren murrosajan Helsingistä ja Suomesta.

Susanna Luikku

Gileadin myöhemmät päivät

Romaani. Margaret Atwood kirjoitti itsenäisen jatko-osan tv-sarjana uuteen maineeseen nousseelle klassikkoteokselleen Orjattaresi.

Testamentit (Otava) on osin kohtuuttomien odotusten kirja. Margaret Atwoodin vuonna 1985 ilmestynyt Orjattaresi on saanut HBO:n tv-sovituksena (The Handmaid’s Tale) uusien sukupolvien yleisöjä ja niin monia tulkintoja, että kaikkia niistä olisi tarinan jatko-osalla mahdotonta miellyttää.

Atwood, 80, ei toisaalta koskaan ole pyrkinyt miellyttämään ketään, saati kirjoittamaan markkinointiosastojen toiveiden tai pintatrendien mukaan. Hänen tekstinsä on aina pohdittua, hiottua ja tietyllä tavoin klassista maailmankirjallisuutta, jonka silti tunnistaa tekijänsä käsialaksi ensimmäisistä lauseista.

Testamentit jatkaa tarinaa siitä, kun orjatar Frediläinen pakeni miesten hallitsemasta ääriteokratia Gileadista. Nyt kertojia ovat Lydia-täti, erään komentajan perheessä varttunut Agnes Jemima ja Kanadan vapaassa yhteiskunnassa kasvanut teini-ikäinen Daisy.

”Monien maiden – myös USA:n – kansalaiset joutuvat kestämään enemmän paineita kuin 30 vuotta sitten”, Atwood kirjoittaa jälkipuheessa. Tämä pätee jopa Suomessa, jossa esimerkiksi osa suuresta syntyvyyskeskustelusta ja naisten painostuksesta on kuin Gileadista konsanaan.

Susanna Luikku

Murhamysteeriä ja kaipuuta

Romaani. Eriskummallinen Delfiinihotelli kätkee sisäänsä tapahtumia. Tanssi tanssi tanssi (Tammi) on Haruki Murakamin jatkoa Suuri lammasseikkailu -kirjalle.

Toimittaja lähtee Pohjois-Japanin Hokkaidoon Delfiinihotelliin, jossa hän yrittää löytää aiemmin tapaamansa Kikin, puhelintytön, joka jäi kiehtomaan häntä. Hotelli on muuttunut suurhotelliksi, mutta nimi on pysynyt samana. Monikerroksisessa hotellissa on pimeitä hiljaisia käytäviä ja homeen tuoksua. Yhtäkkiä alkaa kuulua eläinten liikkeiden kolinaa ja Lammasmies ilmestyy pimeästä.

Lammasmies antaa toimittajalle neuvon elämän hallitsemiseen: tanssi, tanssi, tanssi. Toimittaja tapaa hotellissa rikkaan perheen, yksinäisen 13-vuotiaan Yukin. Yuki päätyy toimittajan suojeltavaksi, ja matka jatkuu Havaijille.

Ihmisiä toimittajan lähellä kuolee oudolla tavalla. Onko toimittaja kytköksissä maailmaan kuoleman kautta, koska kuolema on aina hänen vierellään?

Tanssi tanssi tanssi on kiehtova mysteeri, jossa tapahtumien kulku ei ole ennalta arvattavissa. Kirjan ihmissuhteet herättivät outoja tuntemuksia.

Ritva Pasanen

Viihdyttävää ja vauhdikasta

Vientituote. Kirjailija Max Seeck on markkinoinnin ammattilainen ja se näkyy! Hänen tuorein trillerinsä Uskollinen lukija (Tammi) on myyty tätä kirjoitettaessa jo 30 eri maahan enkä ihmettelisi, jos kirja päätyisi myös tv-sarjaksi tai leffaksi.

Mutkikasjuoninen, mutta vetävä trilleri käynnistyy, kun menestyskirjailija Roger Koposen vaimo löytyy murhattuna. Poliisi alkaa tutkia tapausta rikosylikonstaapeli Jessica Niemen johdolla. Ruumiita tulee lisää nopeassa tahdissa, ja käy selväksi, että joku tai jotkut jäljittelevät kirjailijan Noitavaino-sarjan rituaalimurhia.

Taustalla kummittelee myös Jessica Niemen menneisyys ja salaisuus, jota hän ei hevin muille paljasta.

Juoni etenee vauhdikkaasti lyhyissä luvuissa, tapahtumat vyöryvät ja loppuratkaisu onnistuu yllättämään. Viihdyttävä ja vauhdikas trilleri, jossa on myös kauhua, mystiikkaa ja mielen sairautta.

Marja Aarnipuro

Kun yhteiskunta romahtaa

Romaani. Venezuelassa syntynyt, nykyään Espanjassa asuva Karina Sainz Borgo kuvaa uskottavasti, joskin toki romaanin kielellä, Venezuelan ahdinkoa. Caracasissa on vielä yö (Aula & Co) avaa todellisuutta uutisotsikoiden takana, kun ruoka ja lääkkeet loppuvat ja vahvemman laki astuu voimaan. Edes hautakivien kirjaimet eivät silloin ole turvassa.

Adelaida jää yksin äitinsä kuoleman jälkeen. Väkivallan värittämässä kaaoksessa hän menettää lähipiirinsä, kotinsa ja lopulta identiteettinsä. Kirjassa esitetään hyvin, miten ihminen ajetaan tilanteeseen, jossa aiemmin mahdottomat teot alkavat tuntua tavallisilta ja selviytyminen nousee keskiöön.

Venezuelan arki tuntuu jo luettunakin piinaavalta, mutta kirjailija rytmittää nykypäivää toimivasti takaumilla Adelaidan lapsuudesta, jolloin asiat olivat vielä hyvin. Silloin, ennen Chávezia ja talouskriisiä, kun Venezuelalla oli vielä mahdollisuudet vaikka mihin.

Selina Keränen

Murha keskellä idylliä

Romaani. Rikoskirjojen ja -televisiosarjojen perusteella idylliset kyläyhteisöt ovat varsinaisia murhien pesiä. Niin myös fiktiivinen kanadalaiskylä Three Pines, Louise Pennyn kirjasarjan tapahtumapaikka.

Sarjan toinen suomennos Kylmän kosketus (Bazar) jatkaa tarinaa vuosi edellisen kirjan päättymisen jälkeen. Siinä missä edellisen kirjan uhri oli yhteisön rakastettu jäsen, tällä kertaa murha kohdistuu kaikkien inhoamaan ihmiseen. Teon motiiveista ja mahdollisista tekijöistä onkin runsaudenpula.

Mukana on sama ihana kavalkadi kuin ensimmäisessä osassa: sympaattinen yhteisö sekä rikoskomisario Gamache, joka päätyy ratkomaan samanaikaisesti kahta eri rikosta.

Pennyn kirjat ovat vetäviä murhamysteereitä, mutta ennen kaikkea ne viehättävät lämminhenkisen henkilögalleriansa vuoksi. Ei ihme, että Knowlton, Three Pinesin esikuva ja Louise Pennyn oma kotikylä, on nykyään fanien pyhiinvaelluspaikka.

Selina Keränen

Käännetyt roolit

Tietokirja. Yleensä toimittaja Maria Veitola esittää kysymyksiä. Toisinpäin (Johnny Kniga) kääntää nimensä mukaisesti asetelman ja Maria vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin.

Kaikenlaiset asiat meitä tuntuvatkin kiinnostavan: Mistä tunnistaa, voiko toiseen ihmiseen luottaa? Onko Veitolaa koskaan pahoinpidelty? Mikä naisena olemisessa on ihaninta? Välillä vastaukset ovat hauskoja sutkautuksia, toisinaan Veitola uppoutuu syvällisiin pohdintoihin ihmisyydestä, terveyden ongelmista ja työelämästä.

Kirja on ulkoasultaan kuin karkki, ja kysymyksistä on helppo poimia itseä kiinnostavat aiheet. Lisäulottuvuuden vastaukset saavat, kun ne kuuntelee Veitolan itsensä lukemana äänikirjana.

Elisa Miinin

Kirjeitä keskeltä elämää

Kirjekirja. Märta Tikkasen (1935–) elämä on edennyt monessa osassa. Tyttölyseon kasvatti valmistuu maisteriksi, ryhtyy toimittajaksi, lehtoriksi, menee naimisiin kaksi kertaa, toisella kertaa toimittaja-kuvataiteilija-kirjailija Henrik Tikkasen kanssa. Siitä syntyy paitsi lapsia, myös valtakunnallinen julkkisliitto, jonka vaiheita seurataan kummankin kirjallisissa töissä.

He kirjoittavat arkeaan ulos, Henrik alkoholin täyttämää, Märta miehensä tummuuksien varjostamaa. Hän kirjoittaa naista neljän seinän sisältä ulos, kertoo ja näyttää sen, mitä ei ole totuttu kertomaan. Hänestä tulee sukupolvensa naisen ääni. Hän kirjoittaa arkensa, tuntemuksensa, piinansa ja voitonhetkensä paljaina kirjeisiin, joita hän alkaa kirjoittaa 70-luvun puolivälistä lähtien kahdelle ruotsalaiselle ystävälleen vuosikymmenten ajan.

Pakko yrittää kir- . Elämä kirjeissä (S&S) vyöryttää sivulle vuosikymmenten kirjeet, joissa Märta kirjoittaa kirjeisiinsä tuntemuksiaan kuin tallentaisi ne päiväkirjaansa. Lapset kasvavat, Henrik kuolee, suomenruotsalaisessa sivistyneistössä kuohuu, asuntoja ostetaan, suvun salaisuuksia raotetaan, ollaan kateellisia ja vihaisia, lumitöitä, lasten vaikeuksia, lehtijuttuja, joista ei itseään tunnista.

Yksityiskohdissaan rikkaassa kielessään Märta Tikkanen vaeltaa alhaalta ylös, tarttuu johonkin, puristaa hetken ja päästää vapaaksi, kunnes taas matkaa yleisestä yksityiseen.

Kirjassa kirjeiden vastaanottajat eivät vastaa Märtan kirjeisiin. Lukijan osa on käydä yksin läpi ja tulkita yli 30 vuotta suomalaisen feminismin ikonin elämää, jossa omenapuut ovat aloittaneet kukintansa ja ihmisen vapaus on uhattuna.

Tuulten keskellä Märta seisoo kuin tammi. Loppusanoissaan toukokuussa 2019 hän lausuu: ”Ajatella, että selvisin noista vuosista hengissä.”

Samuli Isola

Terroristi

Elämäkerta. Historioitsija Oleg V. Hlevnjukin teoksen Stalin – diktaattorin uusi elämäkerta (Otava) tärkein tehtävä on osoittaa Stalinia puolustelevat väitteet valheiksi.

Aina sikiää uusia ihmisiä, jotka väittävät surullisen vakavissaan, ettei Stalin ollut vastuussa tai edes tiennyt miljoonien ihmisten tapattamisesta, niin tavallisten kansalaisten kuin oman lähipiirinsä. Jos tiesikin, kaikki tapahtui suuremman hyvän vuoksi.

”Ajatusmallin mukaan Stalin oli objektiivisen historiallisen tarpeen ilmentymä. Hänen menetelmänsä olivat valitettavia mutta tarpeellisia ja tehokkaita”, Hlevnjuk kirjoittaa.

Tällaista kaikkea inhimillistä halveksuvaa, historiaa vääristelevää ajattelua vastaan voi ja pitää hyökätä vain faktoin. Sanapari ”uusi elämäkerta” viittaa myös siihen, että Hlevnjukilla on ollut käytettävissään aiemmin salattua, neuvostoarkistoista löydettyä materiaalia.

Olennaista luettavaa Edvard Radzinskin Stalin-teoksen rinnalle.

Jukka Väänänen

Julkaistu: 13.12.2019
Kommentoi »