1. Aito ja alkuperäinen
Aikoinaan Madridin metsissä eleli otsoja ja mansikoiden väitetään kasvaneen ryppäinä puissa. Pronssinen marjoja syövä karhu onkin suosittu kohtaamispaikka Puerta del Solilla, Madridin sydämessä.
Karhupatsaan lisäksi aukiota vartioi ratsunsa selässä istuva kuningas Kaarle III sekä Tio Pepen sherrymainos, aukiota reunustavien kattojen yllä. Koska ollaan viinimaassa, mainos on julistettu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi monumentiksi.
Aukiolla yhtyy kymmenen katua, joten ruuhka on aikamoinen. Uudenvuodenaattona paikalla on eniten väkeä, kun madridilaiset, lempinimeltään los gatos eli kissat, kerääntyvät vastaanottamaan tulevaa vuotta. Kun hallintorakennuksen kello lyö kaksitoista kertaa, juhlijat yrittävät nielaista viinirypäleen jokaisella lyönnillä. Onnistujille on luvassa menestyksekäs vuosi.
Madrid tunnetaan myös Gran Viasta, kaupunkia halkovasta valtaväylästä, joka on yli kilometrin mittainen ja 25 metriä leveä. Myös sen varrella olevat rakennukset ovat mahtipontisia, komeita kermakakkutaloja ja pilvenpiirtäjiä.
Gran Vian molemmin puolin vilistää pikkukatuja, joita pitkin pääsee toisenlaiseen maailmaan, varjoisille kujille, tapasbaarien täyttämille plazoille ja värikkäille asuinkortteleille. Kaupunkia ei ole kiillotettu turisteja varten, vaan se on aito ja alkuperäinen.
Vinkki: Ilmainen opastettu kierros starttaa Plaza Mayorin aukiolta kaupungin matkailutoimiston edestä päivittäin klo 10, 11 ja 14.
2. Euroopan suurin kuninkaanlinna
Koko huone hohtaa niin, että silmiä häikäisee. Kultaa on joka paikassa: katon koristuksissa, seinägobeliineissa, verhoissa, tuolin karmeissa, ruokapöytää vartioivissa patsaissa ja pöydän ylle kaartuvissa kristallikruunuissa. Seuraavassa salongissa kimaltaa, ja pääosassa ovat rokokookoristelut.
Yhtä korskeita koristuksia ei löydy muista kuninkaanlinnoista, mutta Palacio Real on muutenkin omaa luokkaansa. Se on suurin ja korskein kaikista Euroopan kuninkaanpalatseista. Kalustettuja huoneita on 2 800, ja jokainen on aarreaitta.
Kuninkaallisiin linnassa ei törmää, sillä kruunupäät muuttivat sieltä toisaalle vuonna 1931. Palatsia käytetään kuitenkin virallisten tilaisuuksien näyttämönä.
Vuonna 1755 valmistunut rakennus on ulkopuoleltakin suurenmoinen. Parhaiten sen järkälemäiset mittasuhteet hahmottaa Campo de Moron puistosta. Siellä voi levähtää englantilaisessa tai ranskalaisessa puutarhassa.
Toinen mainio levähdyspaikka on Cafe de Oriente, samannimisellä aukiolla. Kahvila on perustettu 1800-luvulla, ja sen hurmaavan kaunis sisustus henkii menneen maailman lumoa.
Kahvitauon jälkeen jaksaa tutustua Madridin katedraaliin kuninkaanlinnan kupeessa. Sen rakentaminen alkoi 1872 ja päättyi vasta 1992. Tästä johtuen pyhättö on varsinainen tyylien sekamelska. Julkisivu edustaa uusklassista, sisätilat uusgoottilaista ja krypta uusromaanista tyyliä.
Vinkki: Myös Retiron puistossa oleva Kristallipalatsi on näkemisen arvoinen. Se on rakennettu lasista vuoden 1887 siirtomaanäyttelyä varten.
Komea 2 800 huonetta sisältävä kuninkaanlinna sijaitsee puistojen keskellä.
3. Isot taidemuseot
Pönkköhameeseen pukeutuneen viisivuotiaan prinsessa Margareetan ympärillä käy kova kuhina. Häntä ympäröivät paitsi hänen hovinaisensa, myös joukko taiteenystäviä eri puolilta maailmaa. Vuonna 1656 valmistunutta Hovinaiset eli Las Meninas –maalausta pidetään Diego Velásquezin suurimpana saavutuksena, ja se kuuluu länsimaisen taidehistorian eniten analysoituihin teoksiin. Ilmankos Pradon taidemuseoon kerääntynyt väki pohtii otsa kurtussa, mitä salattuja vivahteita maalaus pitää sisällään.
Kaikkiaan Madridin suosituimmassa vierailukohteessa on esillä noin 7 000 taideteosta. Espanjalaisen taiteen kokoelma on maailman suurin. Intohimoisimmat taidefanaatikot viettävät maalausten ääressä tuntikausia. Kuuluisimpien teosten eteen saattaa muodostua jopa jonoa.
Jonotus kuuluu asiaan myös museon ulkopuolella. Ruuhkaisinta on puolilta päivin, jolloin jonossa voi vierähtää parikin tuntia. Aamulla ja illalla ennen sulkemisaikaa selviää vähemmällä, eikä sisätiloissakaan ole tungosta. Pääsylipun voi myös ostaa ennakkoon netistä.
Paseo del Arten varrelta löytyy kaksi muutakin merkittävää taidemuseota. Thyssenin kokoelmissa on maalauksia 1200-1900-luvulta. Centro de Arte Reina Sofia taas on omistettu modernille taiteelle.
www.museodelprado.es, vinkki: Espanjan hovimaalarin, Fransisco de Goyan, frescoja voi ihailla
San Antonio de la Florida -kappelissa, joka on Goyan hautapaikka.
Pradon taidemuseota pidetään yhtenä maailman parhaista paikoista nähdä Goyan, Velázquezin, Rembrandtin, Rubensin ja El Crecon teoksia.
4. Hurmaavat ruokatorit
Ensimmäisellä tiskillä myydään mereneläviä: hummeria, rapuja, mädillä kruunattuja lohileipiä ja simpukoita. Seuraava tarjoaa juustoja ja kolmas kinkkua. Neljännellä notkuu tapasleipiä ja viides on omistettu oliiveille. Väentungos San Miguelin kauppahallissa on valtava, sillä kello näyttää kolmea, joka on Madridissa lounasaika.
San Miguel on kaupungin kauppahalleista suosituin, sillä se sijaitsee Plaza Mayorin, Madridin pääaukion, lähellä. Hallia pidetään espanjalaisen gastronomian temppelinä. Se näkyy hinnoissa, jotka ovat kovemmat kuin muissa halleissa.
Systeemi on seuraava. Ensin haetaan ruoka, sitten jonotetaan juomaa jostakin hallin baareista. Sen jälkeen yritetään löytää pöydän kulma, jolle annoksen ja juoman voi laskea.
San Antonin kauppahallissa Chuecan kaupunginosassa istumapaikka löytyy helpommin. Ainakin jos kipuaa hallin katolle, jossa on oikea ravintola, La Cocina de San Anton. Sen listalla on espanjalaisia herkkuja itämaisella tvistillä. Ruoka sulaa suussa ja paikka on hurmaava. Bonuksena näkymät Chuecan kattojen yli.
Platea Madrid (Calle Goya 5–7), vanhaan elokuvateatteriin rakennettu gastrotori, edustaa modernia Madridia. Hillityn tyylikkäässä kompleksissa on neljä kerrosta. Alimmassa on food court, kakkosessa tapasbaareja, kolmannessa gourmetravintola ja neljännessä cocktailbaari. Keittiössä hääräävät alansa huiput; Platea Madridin ravintoloilla on yhteensä kuusi Michelin-tähteä.
Vinkki: Menu del dia eli päivän menu on edullinen tapa syödä lounasta. 10–12 eurolla saa 2–3 ruokalajia sekä ruokajuoman ja kahvin.
San Miguelin kauppahalli on näkemisen arvoinen herkkukeidas.
5. Oivat ostospaikat
Väkeä tulee vastaan ostoskasseissaan vaatteita, kenkiä, koruja ja leluja. Joku kantaa mukanaan tauluja, toinen taulun kehyksiä. Mitä El Rastron kirpputorilla ei ole, sitä ei tarvita.
Kirpputori tosin on hieman harhaanjohtava nimitys, sillä valtaosa El Rastrossa myytävästä tavarasta on uutta. El Rastro on paitsi kauppapaikka, myös madridilaisten sunnuntairituaali. Siellä tavataan tuttuja, kuunnellaan katusoittajia ja siemaillaan juotavaa toria ympäröivissä baareissa. Jokainen kuppila on omanlaisensa. Yhdessä on kahvilan lisäksi eläinlääkärin vastaanotto, lemmikkitarvikekauppa ja trimmaamo.
Ostoksia voi tehdä myös Calle Monteran kävelykadun tai Gran Vian lukuisissa puodeissa. Kaikki merkki- ja ketjuliikkeet ovat hyvin edustettuina ja turistikaupat siihen päälle. Myös El Corte Inglesin jättimäisessä tavaratalossa kannattaa piipahtaa.
Halvimmalla pääsee alennusmyyntiaikaan tammi- ja heinäkuussa. Heinäkuussa tosin on niin kuuma, että matkustamista Madridiin kannattaa harkita kaksi kertaa.
Vinkki: Helpoin tapa liikkua Madridissa on metro. 10 matkan lippu maksaa 12 euroa ja se kelpaa myös busseissa.
Töitten jälkeen nautittu tapas huuhdotaan oluella tai viinillä alas.
6. Flamenco ja jalkapallo
Kädet hakkaavat, jalat naputtavat ja hameen helmat kiemurtavat kuin käärmeen häntä. Korvissa kaikaa tuskaisa poljento; laulun sanat kertovat tuhoon tuomitusta rakkaudesta. Hiki valuu noroina niin laulajan kuin esitystä seuraavan yleisön kasvoilla Candelan flamencobaarissa (Calle Olmo 8). Lauantai-iltana paikka on ääriään myöten täynnä, ja esityksen tempo kiihtyy koko ajan.
Madrid ei ole flamencon kehto, mutta Espanjassa sanotaan, että vaikka suurimmat flamencotaiteilijat syntyvät Andalusiassa, he varttuvat Madridin tablao-ravintoloissa. Yhtenä parhaista tablaoista pidetään Candelaa. Sen parkettia on paukuttanut monen huipputanssijan kenkä, ja sen seiniä on ravisuttanut yhtä monen tähtilaulajan ääni.
Jalkojen töminää ja hurjaa hurmosta tarjoaa myös Santiago Bernabéun jalkapallostadion. Katsomoon mahtuu yli 80 000 futisfania, ja kun Real Madrid tekee maalin, sen kuulee.
Kotijoukkueen voiton jälkeen juhlitaan Kybelen aukiolla. Siellä solisee suihkulähde, jonka keskellä maan jumalatar Kybele ajaa leijonien vetämissä vaunuissa. Voitonjuhlissa aukiolla virtaa myös olut. Liput matsiin kannattaa ostaa netistä ennakkoon.
www.realmadrid.com
Tio Pepen sherrymainos on tunnettu maamerkki.
7. Lumoavat lähikaupungit
Junamatkan päässä Segoviassa eteen aukeava näkymä on vähintäänkin taianomainen. Korkealla kukkulalla hohtaa hopeisten tornien koristama Alcazarin linna.
Alcazar on toiminut myös puolustuslinnakkeena, kuninkaallisena palatsina, vankilana ja sotilasakatemiana. Nykyisin se on museo, jossa voi haikailla ritariromantiikkaa ja ihailla linnalta näkyviä maisemia: kaukaisia vuoria, keltaisia peltoja ja tuulessa huojuvia metsiä.
Toinen Segovian suurista nähtävyyksistä on antiikinaikainen, roomalaisten rakentama akvedukti, pituudeltaan 18 kilometriä. Sillan kaltaisen vesijohtojärjestelmän alkupää on 1 255 metrin korkeudessa Guadarrama-vuoriston puroilla.
Myös Toledoon, Espanjan entiseen pääkaupunkiin, kannattaa tehdä päiväretki. Toledo on täynnä sokkeloisia mukulakivikujia ja hiekanvärisiä taloja. Katukuvaa värittävät myös kirkot, synagogat ja moskeijat.
Ruusuilla tanssia eri uskontojen yhteiselo ei ole aina ollut, mutta ainakin nykyisin toledolaiset vakuuttavat elävänsä ripi rinnan sulassa sovussa.
Vinkki: Segoviaan pääsee nopealla AVE-junalla Chamartín-asemalta ja Toledoon Atochan asemalta. Molempiin kohteisiin tehdään myös järjestettyjä retkiä, hinnat alk. 25 euroa.
Teksti Maarit Vuoristo, kuvat Alamy / All Over Press ja Fotolia
