Joka kesä moni matkailija saapuu Ranskan Provenceen toivoen näkevänsä upeita laventelipeltoja. Osa heistä ei kuitenkaan löydä julisteista ja mainoksista tuttuja näkyjä, vain ohuempaa väriloistoa.

Laventelit kukkivat kesäkuun puolivälistä alkaen, ja sato korjataan heinäkuun puolivälistä eteenpäin. Todella runsasta kukintaa ei osu välttämättä kohdalle, jollei voi ajella eri seuduilla oikeaan aikaan. Hyvä puoli asiassa on se, että juuri Provence on alue, jota kannattaa kierrellä kunnolla. Ihastuttavia kyliä ja kaupunkeja riittää, samoin luontoretkien kohteita.

Jos haluaa varmistaa laventelionnensa, parhaita paikkoja kulkea ovat perinteisesti olleet Luberon, Sault ja Valensolen tasanko. Ja kyllä, kun sen täydellisen laventelin­sinisen pellon löytää, näky on huumaava. Emme suosittele silti heittäytymistä peltoon kysymättä lupaa viljelijältä.

Voi onnekkaita uusiseelantilaisia! Heillä on aina upeaa katseltavaa jylhistä vuoristoista komeisiin merimaisemiin. Tekapojärven seudun asukkailla on vielä joulun aikaan (eli heidän kesällään) ilonaan värikästä kukkarunsautta.

Marraskuun puolivälistä tammi­kuun alkuun järven rannoilla kukoistaa lupiineja. Ne ovat houkutelleet väkeä kuvaamaan, ja ennen pandemiaa lupiinit nousivat matkailun vetonaulaksi. Niitä on komeillut myös Wānakajärvellä.

Taannoin lupiineja ei kuulunutkaan: koko seutu oli tyhjillään niistä. Huhuttiin, että viranomaiset olisivat raivanneet Tekapon rikka­kasvit. Sitten selvisi, että tulvat olivat vieneet sen joulun kukinnan.

Tekapo ja Wānaka sijaitsevat Uuden-Seelannin Eteläsaarella. Niiden lähellä on hieno Mount Cookin kansallispuisto, ja koko saari on täynnä luonnonnähtävyyksiä. Jos alat suunnitella reissua lupiinien maisemiin, löydät laajat Uusi-­Seelanti-juttumme Mondo.fi:stä.

Fujivuori on yksi Japanin tunnetuimmista luonnonnähtävyyksistä. Huhti–toukokuussa vuoristoseutu muuttuu vielä houkuttelevammaksi, kun siellä järjestetään Shibazakura-festivaali. Tällöin maisema täyttyy vaaleanpunaisen eri sävyissä loistavista kukista, ja moni kävijä haluaa napata kuvan, jossa lumihuippuinen vuori nousee hehkuvan kukkamaton takana.

Shibazakura tunnetaan suomeksi nimellä sammal­leimu (phlox subulata). Se on alun perin pohjois­amerikkalainen luonnon­kasvi, jota on istutettu Fujin seudulle. Festivaalia vietetään huhtikuun puolestavälistä toukokuun loppuun. Paras kukinta osuu yleensä toukokuun alkupuolelle. Kukkaloiston lisäksi tarjolla on paikallista ruokaa ja erilaisia esityksiä.

Aina kesäkuun alkupuolella helsinkiläiset vaeltavat suurina joukkoina Haagan kaupungin­osaan ihailemaan kukkaloistoa. Kahdeksan hehtaarin kokoisessa Alppiruusupuistossa loistavat tuolloin tuhannet kukat punaisina, keltaisina, valkoisina ja vaalean­punaisina. Puistoa voi kierrellä joko leveitä hiekkakäytäviä kävellen tai korkeiden pensaiden välissä suikkelehtivia pitkospuita pitkin. Koko komeuden näkee vehreiden pensaiden yllä olevalta näköala­tasanteelta.

Puisto syntyi alun perin vuonna 1975 yliopiston kasvinjalostuksen tutkimusalueeksi, mutta siitä on tullut kaupunkilaisten suosima vapaa-ajanviettopaikka. Suosituinta sesonkia on juuri alkukesän kukinta-aika, joka alkaa usein toukokuun lopulla ja jatkuu kesäkuun puolivälin tienoille. Ajankohta riippuu kuitenkin kevään säästä. Alppiruusualueen kyljessä on myös oma alueensa aiemmin kukkiville atsaleoille. Puistoon on lyhyt kävelymatka Huopalahden paikallisjuna-asemalta.

Kaikki tietävät Japanin kevään hurmaavat kirsikankukat, mutta Yhdysvaltojen pääkaupunki on yllättävämpi kohde niiden ihastelulle. Ei ihme – Tokio lahjoitti ystävyyden osoituksena vuonna 1912 tuhansia kirsikkapuita Washington D.C.:lle. Niiden kukintaa juhlistava festivaali järjestetään kaupungissa aina maaliskuun loppupuolelta huhtikuun alkupäiviin asti.

Kukkivia puita voi katsella Washington D.C.ssä etenkin West Potomac -puistossa. Moni kuvaa niitä niin, että taustalla näkyy kuuluisia rakennuksia, kuten Martin Luther King Jr.:n ja presidentti Jeffersonin muistomerkit (kuvassa jälkimmäinen). Toki kirsikankukista voi nauttia kaupungissa muuallakin.

Washington D.C. on ­erinomainen kohde kaupunkilomalle. Sen museot ja historialliset nähtävyydet ovat huippuluokkaa, ja tarjontaa täydentävät tasokkaat ravintolat sekä kauniit puistot.

Tulppaanit ja Hollanti kuuluvat ihmisten mielikuvissa yhteen, samaan tapaan kuin Japani ja ­kirsikankukat. 1600-luvulla tulppaani nousi Hollannissa jopa himoituksi status­symboliksi. Se johti surullisenkuuluisaan tulppaani­maniaan, jossa kukkasipuleiden hinnat nousivat ensin ennätys­korkeiksi ja sitten romahtivat.

Tulppaanit olivat kuitenkin tulleet jäädäkseen, ja Hollanti on yhä niiden suurin yksittäinen tuottajamaa. Värikkäät kukkapellot ovat myös matkailunähtävyys. Sesonki alkaa maaliskuun lopussa ja kestää toukokuun loppupuolelle. Paras ajankohta tulppaaniloiston näkemiselle on yleensä huhtikuun puolivälin paikkeilla.

Maineikkain kohde on Keukenhofin tulppaanipuisto miljoonine kukkineen (aikuisen pääsylippu 19 euroa), mutta sitä ympäröivä alue on tunnettua viljelyseutua, jossa kukkapeltoja voi nähdä myös ilmaiseksi. Toinen hyvä paikka kukkaretkelle on Noordoostpolder, jossa voi lähteä pyöräilemään tulppaanipeltojen keskelle.