Nurmikko vihertää. Orvokit kukkivat. Me kuljemme kesäkengissä. Näin Helsingissä marraskuun puolivälissä 2013.

Filippiineille rantautui historian rajuin hirmumyrsky. Tuulen voimakkuus yltyi kovimmillaan 105 metriin sekunnissa. Sitä ei pysty kuvittelemaan. Kuolonuhreja tuli massoittain, ja katastrofin jälkiä korjataan vielä pitkään. Onneksi maailma on herännyt auttamaan.

Samaan aikaan Varsovassa alkoi 19. kansainvälinen ilmastokokous. Lähes 200 maan edustajat ovat Puolassa valmistelemassa sitovaa ilmastosopimusta, jonka on määrä astua voimaan vuonna 2020.

Tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen. Nykyisten lupausten perusteella se ei onnistu. Avainasemassa ovat Kiina, Intia, USA ja Venäjä. Jos ne eivät suostu talkoisiin, peli on menetetty.

Minua pelottaa. On tavallaan mukavaa, kun talvi lyhenee, mutta tieto muutoksen syistä vie ilolta kärjen. Ajammeko me maapallon kohti tuhoa?

Masentumisen sijaan voi iloita pienistä askelista hyvään suuntaan. Helsingin Sanomien mukaan Hinku eli Kohti hiilineutraalia kuntaa -hankkeeseen osallistuneet kunnat ovat onnistuneet vähentämään ilmastopäästöjään yli odotusten. Suomi on ollut Euroopan laiskin tuulivoiman rakentaja. Nyt tuuli näyttää kääntyneen tässäkin asiassa. Toivoa on.