Vaikea työ ja varma alastulo

Matti Saari, vastaava päätoimittaja

Julkaistu 3. helmikuuta 2010

Pääministeri Matti Vanhasen menossa oleva kujanjuoksu on hyvä esimerkki siitä, kuinka nopeasti suhdanteet politiikassa muuttuvat.

Vanhanen nousi keskustan johtajaksi, pääministeriksi ja itsestään selväksi presidenttiehdokkaaksi dramaattisten vaiheitten jälkeen. Muutama kuukausi sitten hän tavoitteli vielä kolmatta pääministerikautta. Nyt tuntuu siltä, ettei hän selviä loppuun edes toista kautta.

– Keskustan puheenjohtajan paikka on tuulinen ja työläs. Puoluetta on vaikea johtaa. Laaja kenttä, suuret odotukset ja erilaiset sisäiset virtaukset vaativat puheenjohtajalta jaksamisen lisäksi monenlaisia taitoja, kirjoittaa keskustan arvostettu veteraani Seppo Kääriäinen Savon Sanomissa.

Anneli Jäätteenmäen katastrofin jälkeen Matti Vanhanen oli ilmeisen oikea mies ”pelastamaan” keskustan. Vanhanen myös kasvoi nopeasti rivimiehestä pääministeriksi. Kun keskusta kesällä valitsee uuden puheenjohtajan, valitsijat eivät pohdi Vanhasen hyvyyttä tai huonoutta, vaan sitä, kuka antaa kasvot keskustalle seuraavien vuosien ja ennen kaikkea seuraavien vaalien aikana.

Kun edellinen

taloudellinen lama iski 1990-luvun alussa, tilanne keskustapuolueessa oli samankaltainen. Pitkäaikainen puheenjohtaja Paavo Väyrynen luopui, ja valtaan nousi Esko Aho, jonka johdolla keskusta sai eduskuntavaaleissa ”veret seisauttavan vaalivoiton”.

Mielenkiintoista on, että puheenjohtajakilpailussa on nyt uuden sukupolven nousevien tähtien toimia tarkkailemassa politiikan hengissä säilymisen mestari Paavo Väyrynen.

Väyrynen ei ole suosikkilistojen kärjessä, mutta puheenjohtajaa eivät valitse listojen tekijät tai keskustan piirissä usein vihattu ”etelän media”. Keskustan puheenjohtajan valitsee itsetietoinen ja monta täpärää puheenjohtajavaalia läpikäynyt puoluekokousväki. Vaalia voi edeltää, niin kuin yleensä edeltää, kova kilpailu ja eripuraisuus. Yhtä varmaa on, että vaalien jälkeen keskusta on taas saumattomasti valitun johtajansa takana – aina siihen asti, kunnes on aika taas kuulla, mitä kenttä haluaa.

PS.

Kun vihdoin saatiin vanhanajan talvi, kinokset jäivät kaduille ja nykyaikaiset putket sekä junat jäätyivät.