Keittiössä kaikki hyvin

teksti Minna Nevalainen
kuvat Timo Villanen

Julkaistu 8. helmikuuta 2010

Dramaturgi Elina Halttunen katselee käsiään ja toteaa, että ne muistuttavat päivä päivältä enemmän Mailan, lapsuudenkodin kotiapulaisen, käsiä. Ne ovat kuivuneet ja rypistyneet jatkuvan ruoanlaiton takia.

Elinan äidin, näyttelijä Hilkka Helinän, kädet olivat toista maata. Ne olivat aina kauniit ja huolitellut, kynnet punaisiksi lakatut. Vaikka äiti osasi laittaa ruokaa, perheateriat eivät kuuluneet Halttusten arkeen.

– Me emme olleet tavallinen perhe, Elina Halttunen muistelee.

– Elämämme oli epäsäännöllistä, ja lapsuuteeni kuului ainainen vanhempien ikävä. Istuin usein ruokapöydässä yksin, ja syöminen oli älyttömän tylsää. Kello raksutti, nökötin ison pöydän ääressä ja pyöritin lusikkaa pitkään lautasella.

Koska uskovainen opettaja paheksui Elinan vanhempien elämäntapaa ja ammatteja, tyttö kirjoitti kouluaineissa itselleen tavallisen perheen, jossa syötiin viideltä ja käytiin sienimetsällä.

– Mutta katinkontit, eiväthän ne tarinat totta olleet.

Elina oli luuviulu, jota Mailan oli vaikea houkutella ruokapöytään. Hän kuitenkin ihastui makuihin ja ruokaelämyksiin päästessään 10-vuotiaana vanhempiensa mukaan reilun kuukauden mittaiselle Euroopan-kiertoajelulle.

– En tiedä, kumpaan ihastuin enemmän: siihen, että sain maistaa ihania uusia makuja – tanskalaisia smørrebrødejä, sveitsiläisiä röstejä – vai siihen, että sain vihdoin istua kaikessa rauhassa vanhempieni kanssa samassa ruokapöydässä.

Näyttelijäperheen vesan

uskottiin tietysti ryhtyvän isona näyttelijäksi. Veri vetikin Elinaa ammattiin pitkään, ja hänet nähtiin muun muassa monta vuotta televisiossa pyörineessä Naapurilähiössä yhdessä äitinsä kanssa.

Apu teki Halttusten perheestä vuonna 1970 näyttävän kansijutun, jossa pohdittiin 17-vuotiaan Elinan tulevaisuuden suunnitelmia ja näyttelijäperheen yhteiseloa.

Kuten moni arvasi, Elina haki ja pääsi Teatterikouluun.

– Puolen vuoden jälkeen tulin toisiin ajatuksiin, hän kertoo.

– Jo tuolloin tiesin, että halusin perheen, mutta en halunnut tuleville lapsilleni samanlaista lapsuutta, kuin olin itse kokenut.

Elina vaihtoi kurssikaverinsa Pirkko Saision kanssa paikkoja ja siirtyi ohjaaja- ja dramaturgipuolelle. Valinta ei ole kaduttanut päivääkään.

– Näyttelijäntyö olisi ollut paljon kapeampaa. Nyt olen saanut kirjoittaa, ohjata ja tehdä juttuja niin teatteriin, televisioon kuin valkokankaalle.

Spede Pasanen houkutteli Elina Halttusen aikoinaan virkavapaalle MTV-teatterista, ja sillä tiellä Elina on edelleen. 2000-luvulla hän käsikirjoitti Ylelle suosittua Kotikatu-sarjaa. Sitten hän joutui rankkaan selkäleikkaukseen.

– Makasin kolme kuukautta sängyssä ja itkin kivusta. Ajattelin, että jos tästä selviän, kirjoitan kauan haaveksimani romaanin. Niin sitten tein. Kun kävelin kustantajan luo, sanoin hänelle saman tien, että tahtoisin tehdä myös keittokirjan.

Neljän lapsen äitinä

Elina Halttunen on saanut kokata yllin kyllin. Monta vuotta hän eli keskellä kadonneita lapasia, kissanristiäisiä ja keittolautaspinoja.

– Oli vain pakko oppia pärjäämään. Koska olen halunnut oppia, olen tullut aika hyväksi ruoanlaittajaksi.

Vaikka syöjät ovat muuttaneet omiin koteihinsa ja Elina kokkaa usein vain itselleen ja miehelleen, sydämessään hän tekee yhä ruokaa suurelle perheelle.

– Kun yksi tyttäristäni asui miehensä kanssa meillä väliaikaisesti kaksi kuukautta, kiljuin riemusta. Puin essun päälleni – en osaa olla keittiössä ilman sitä – ja sain taas tehdä ruokaa sydämeni kyllyydestä. Valmistin heille makkarakastiketta, makaronilaatikkoa ja keittoja, kun he tulivat töistä.

Arkiruokien lisäksi Elina hallitsee myös juhlavat ateriat. Kirjassa käydään läpi perheen juhlatraditioita mukavasti tarinoiden. Kun lapset olivat pieniä ja kiire jatkuva, Elina ei antanut lastensa juuri häärätä keittiössä. Nykyisin kaikki kolme tytärtä ja heidän äitinsä ovat mielellään ruokapuuhissa yhtä aikaa.

– Olen aikamoinen keittiönvaltaaja, mutta teemme myös yhdessä ruokaa. Meillä on tarkka työnjako. Vanhin tyttäreni Johanna on erikoistunut kakkuihin. Karoliina tekee salaatit ja Saara, joka on opiskellut näyttelijäntyön lisäksi kokiksi, tekee kaikkea. Ainoa jarru on mieheni. Hän on kyllä hyvä kokki, mutta äärimmäinen perinteiden kannattaja. Jos jokin asia on aina tehty tietyllä tavalla, sitä ei pidä muuttaa. Mutta niinhän syntyvät perheen traditiot, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Halttusten keittiössä on taatusti kaikki hyvin – ruoka herkullista ja seura mukavaa.

Elina Halttunen

• 57-vuotias dramaturgi, käsikirjoittaja, kirjailija.
• Asuu Espoossa miehensä, lääkäri Veli Ylitalon kanssa.
• Teatteriperheen kasvatti, näyttelijävanhemmat Hilkka Helinä ja Kaarlo Halttunen.
• Neljä lasta: kolme tytärtä ja yksi poika.
• Kirjoittanut monta menestyssarjaa, mm. Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät ja Parhaat vuodet.
• Julkaisi ensimmäisen romaaninsa, Saaressa kaikki hyvin, viime vuonna.
• Harrastaa intohimoisesti ruoanlaittoa, ui aamuisin avannossa ja käy mielellään elokuvissa.

Samettinen hernekeitto

6 annosta
1 ps (200 g) pakasteherneitä
1 prk (270 g) säilykeherneitä
1 l hyvää vahvaa kanalientä
3 salottisipulia hienonnettun
a 1 tl voita
1 tl öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
loraus kuivaa sherryä
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria
2 keltuaista
1 dl ranskankermaa
Koristeluun:
nippu ruohosipulia

Keitä pakasteherneitä puolessa litrassa kanalientä noin 10 minuuttia. Lisää joukkoon purkkiherneet.
Kuullota hienonnetut sipulit voi-öljyseoksessa paistinpannulla. Ripottele päälle vehnäjauhot ja sekoita. Lusikoi seos herneiden joukkoon.Soseuta herneseos sauvasekoittimella sileäksi tahnaksi.
Nosta kattila takaisin liedelle. Lisää loppu kanaliemi ja sherry ja anna keiton kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Mausta suolalla ja vastajauhetulla valkopippurilla.
Vatkaa keltuaiset ja ranskankerma sekaisin. Kaada seos hitaasti keiton joukkoon. Sekoita.
Koristele keitto ruohosipulisilpulla ja nosta tarjolle.

Häränhäntiä punaviinissä

6 annosta
6 kpl häränhäntiä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1–2 rkl vehnäjauhoja
1 tl voita
1 tl öljyä
2 sipulia hienonnettuna
pala palsternakkaa paloina
2 valkosipulinkynttä murskattuina
1 varsisellerin varsi paloina
3 rkl tomaattipyreetä
7 dl vahvaa lihalientä
0,5 l punaviiniä
1 laakerinlehti
tuoreita timjaminoksia
kourallinen suppilovahveroita

Suolaa ja pippuroi häränhännät ja kieritä ne vehnäjauhoissa. Paista kauttaaltaan ruskeiksi voi-öljyseoksessa. Siirrä pataan.
Puhdista pannu ja kuullota siinä sipulisilput, palsternakka- ja varsiselleripalat sekä tomaattipyree. Kaada seos pataan.
Lisää pataan lihaliemi, punaviini, laakerinlehti ja timjaminoksat. Anna padan muhia liedellä miedolla lämmöllä noin 3,5 tuntia. Parin tunnin kypsentämisen jälkeen lisää paistetut suppilovahverot pataan ja jatka kypsentämistä vielä puoli tuntia.
Tarjoa perunalumen, pihlajanmarjahyytelön ja maustekurkkujen kera.

Konjakkikakku

6 annosta
4 kananmunaa
200 g (2,2 dl) fariinisokeria
150 g (2,5 dl) vehnäjauhoja
150 g voita tai margariinia
2 tl leivinjauhetta
Kostutukseen:
konjakkia
vettä
Väliin:
2 dl lakkahilloa
4 dl vispikermaa
sokeria
Kinuskikuorrute:
2 dl sokeria
2 dl kermaa
Koristeluun:
paahdettuja mantelilastuja

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää jauhoseos sekä sulatettu ja jäähdytetty margariini.
Kaada seos voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 40 minuuttia.
Anna kakun hieman levähtää. Halkaise se kahteen osaan.
Kostuta pohjat vedellä laimennetulla konjakilla.
Vispaa kerma vaahdoksi. Mausta se sokerilla ja konjakilla. Levitä kakkupohjalle lakkahillo ja kermavaahto ja paina toinen kakkupala kanneksi.
Valmista kuorrute. Sulata sokeri kattilan pohjalla. Lisää kerma varovasti sekoittaen joukkoon. Sekoita. Keitä seosta hiljaisella lämmöllä, kunnes seos vähän sakenee. Kuorrute on valmista, kun se hyytyy pisaraksi kylmään veteen tiputtaessa.
Levitä kuorrute kakulle veitsen avulla. Ripottele pinnalle paahdettuja mantelilastuja.