Ruokaa kahdella kielellä

teksti Minna Nevalainen
kuvat Petri Mulari ruoka- ja lautaskuvat Timo Villanen

Julkaistu 13. marraskuuta 2009

Chilestä kotoisin olevan Marta Silva-Kekin keittiössä puhutaan kielin ja kokataan kokeillen. Martan ruoissa maistuvat tuoreet chilit, yrtit ja avokadot, kun taas Martan mies, Juhani Kekki, tarjoaa vaimolleen mielellään metsänantimia: riistaa, marjoja ja sieniä.

Marta Silva-Kekki

Millainen kokki olet omassa keittiössäsi?
– Olen nautiskelija ja teen ruokaa hitaasti. Istun pöydän ääressä, kuorin ja pilkon kaikessa rauhassa. Kokatessa haluan olla keittiössä yksin: emme mahdu mieheni Jussin kanssa sinne yhtä aikaa. Kun järjestän isoja ruokajuhlia, olen vähän stressaantunut.

Olet elänyt lapsuutesi ja nuoruutesi Chilessä, Santiagossa. Mikä on mieleenpainuvin ruokaan liittyvä lapsuusmuistosi?
– Äitini oli suurenmoinen kokki. Hänessä virtasi ripaus italialaista, ja söimme joka sunnuntai pastaa. Jopa pastataikinan hän teki itse.

Miltä lapsuudessasi tuoksui?
Kotikadullani oli pieniä kauppoja, ja niistä tuli voimakas hunajan ja tupakan tuoksu. Sadepäivinä keittiössä tuoksuivat äidin kurpitsasoseesta ja vehnäjauhoista tekemät makeat piirakat, sopaipillat.

Miten tapasit miehesi Juhanin?
– Tapasin Jussin hänen perheensä luona. Hänen nuorempi veljensä oli naimisissa chileläisen naisen kanssa. Ihastuin häneen heti, koska hän oli niin komea.

Olet innokas järjestämään ruokajuhlia kotonasi. Kenet haluaisit kutsua kylään ja mitä tarjoaisit?
Presidentti Tarja Halonen oli aikoinaan Suomi–Chile-seuran puheenjohtaja. Tunnen hänet niiltä ajoilta lähtien. Tarjoaisin hänelle perinteisiä piirakoita (empanadas), joista hän pitää kovasti.

Mikä on ollut kummallisin suomalainen ruokaelämyksesi?
– Vaikka rakastan lanttua ja siitä tehtyjä ruokia, niin en pidä lanttu- ja kalakukoista. Kukossa leipä on kosteaa ja kylmää. Myös maksalaatikko jää syömättä.

Olet asunut Suomessa jo 33 vuotta. Mikä sinussa on edelleen chileläistä?
– Olen töissä Chilen suurlähestystössä, puhun espanjaa ja seuraan espanjankielisiä tv-ohjelmia, lehtiä ja kirjoja. Koen olevani yhä chileläinen. Kun menen Chileen, tuttavani kutsuvat minua gringoksi eli vaaleaksi ulkomaalaiseksi.

Chile on upea ruoka- ja viinimaa. Mikä ruoka olisit itse?
– Olisin isäni tekemä humitas-piirakka. Siinä on maissitahna, joka kääritään maissin lehtiin sieväksi paketiksi. Se kypsennetään kiehuvassa vedessä ja syödessä lehtikääre aukaistaan ja sisus syödään.

Onko sinulla vielä jokin ruokaan liittyvä haave?
– Haluaisin syödä vielä kerran kaikkia ihania chileläisiä mereneläviä. Meillä on 4 000 kilometriä rantaviivaa, ja vesi on syvää ja kylmää. Siellä on valtava määrä erilaisia äyriäisiä ja kaloja.

Mikä saa sinut rakastamaan elämää?
– Olen joutunut pakenemaan kotimaastani ja ollut vaikeissa tilanteissa, mutta olen selvinnyt. Haluan yhä elää täysillä. Nautin elämästä ja hyvästä ruoasta.

Juhani Kekki

Vaimosi Marta on intohimoinen ruokaihminen. Millainen kokki sinä olet?
– Olen kokeilija ja harrastaja. Innostun suomalaisista kaloista, riistasta, sienistä ja marjoista, mutta rakastan myös hummereita, ostereita – ja tietysti Martan ruokia.

Isäsi oli lähetyssaarnaaja. Olet syntynyt ja elänyt ensimmäiset vuotesi Namibiassa. Kerro mieleenpainuvin lapsuusmuistosi.
– Syntyessäni olin ainoa valkoihoinen poika 700 kilometrin säteellä. Neljä mustaa hoitajatarta kilpailivat siitä, kuka sai hoitaa minua. Siskoni väitti, että en kävellyt maassa neljään ensimmäiseen vuoteen. Vaikka muistan noilta ajoilta vain vähän, ne jättivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Elämä oli yhteisöllistä, ja koko kylä kantoi vastuuta kaikesta.

Miltä lapsuudessasi tuoksui ja maistui?
– Kun menin synnyinseudulleni aikuisena, löysin lapsuuteni tuoksut uudelleen. Lapsuudessani tuoksuivat akaasia-puut, mutta muistin tuoksun vasta aikuisena. Isäni metsästi Afrikassa paljon, joten pöydässämme oli usein villiriistaa, kuten antilooppia. Suomessa syljinkin lihanpalat pois, koska ne eivät maistuneet millekään.

Tapasit Martan vanhempiesi kotona. Mikä oli ensimmäinen mielikuvasi hänestä?
– Hänellä oli mustat silmät ja nauravat huulet. Hän tarjosi minulle kaktuksen hedelmiä, ja sillä puraisulla hän vei minut takaisin lapsuuteeni Afrikkaan.

Olette innokkaita järjestämään ruokajuhlia. Kenet haluaisit kutsua kylään ja mitä tarjoaisit?
– Haluaisin kutsua piispa Eero Huovisen. Olen tavannut hänet pari kertaa ja hän vaikuttaa inhimilliseltä, älykkäältä ja miellyttävältä ihmiseltä. Tarjoaisin hänelle maa-artisokka- tai suppilovahverokeittoa ja poronkäristystä aidon perunamuussin kera. Jälkiruoaksi maistelisimme Kainuun juustoleipää ja lakkahilloa.

Mikä on ollut kummallisin chileläinen ruokakokemuksesi?
– Chileläiset jumaloivat merilevää ja tekevät siitä kaikenlaista. En vain kertakaikkisesti pysty sitä syömään. Se maistuu pilaantuneelle, suolaiselle ja jodille. Lehmän vatsalaukkua en myöskään syö.

Mikä juoma olisit itse?
– Valitsisin vaimoni kotimaasta piscon. Se on rypäleistä tislattu väkevä juoma. Se on mahtava.

Onko sinulla vielä jokin ruokaan liittyvä haave?
– Haluaisin syödä vielä kerran oikein ison hummerin tai nähdä, kun kokonaista villisikaa paistetaan vartaassa.

Mikä saa sinut rakastamaan elämää?
– Elämä on ollut hyvin mielenkiintoista ja monimuotoista. Haluan seurata asioita vielä aktiivisesti ja nauttia elämän iloista.

Täytetyt avokadot

2 annosta
2 avokadoa
puolikas sitruuna
150 g kuorittuja katkarapuja
puolikas sipuli hienonnettuna
nippu korianteria tai persiljaa
Majoneesi:
1 keltuainen
1,5 dl rypsiöljyä
1 rkl sitruunanmehua
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria

Valmista ensin majoneesi. Pane keltuainen kulhoon. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sähkövatkaimella sekoittaen.
Mausta valmis majoneesi sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla.
Halkaise avokadot ja irrota kivet. Koverra reikää lusikalla hieman suuremmaksi. Purista sitruunanmehua puolikkaille, jotta niiden pinta ei tummu.
Jos käytät pakastekatkarapuja, sulata ne. Valuta ylimääräinen neste pois.
Sekoita puolet katkaravuista, hienonnettu sipuli ja koverrettu hedelmäliha majoneesiin.
Mausta seos hienonnetulla yrtillä.
Täytä avokadot majoneesiseoksella. Koristele lopuilla katkarapuilla ja yrtinoksilla. Tarjoa heti.

Simpukkakeitto

6 annosta
1 kg sinisimpukoita
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
3 isoa perunaa
3 tomaattia
1 vihreä paprika
pala purjoa (vihreää osaa)
nippu persiljaa
nippu korianteria
2 rkl oliiviöljyä
1 laakerinlehti
ripaus valkopippuria
2 kalaliemikuutioita
7,5 dl vettä
4 dl kuivaa valkoviiniä
1 prk (250 g) säilykesimpukoita
200 g kuorittuja katkarapuja
400 g kuhaa tai muuta valkoista kalaa fileenä
Pinnalle:
persiljaa ja korianteria

Pane simpukat runsaaseen kylmään veteen. Huuhtele ja puhdista ne huolellisesti. Rapsuta hiekka pois pinnasta ja katkaise ”parta” pois veitsellä. Koputtele auenneita simpukoita, jos ne jäävät auki, heitä ne pois.
Silppua sipulit ja hienonna valkosipulit. Leikkaa kuoritut perunat veneiksi. Kalttaa tomaatit ja poista niistä kuoret. Kuutioi tomaatit ja paprikat ja silppua purjo. Hienonna yrtit.
Ruskista sipulisilppua isossa kattilassa öljyssä hetki. Lisää valkosipuli, perunat, tomaatit, paprika, purjo ja hienonnetut yrtit, laakerinlehti ja pippuri. Sekoita.
Lisää joukkoon liemikuutiot, vesi sekä viini ja anna keiton kiehua kymmenen minuuttia.
Lisää purkkisimpukat liemineen, katkaravut ja kuutioidut kalapalat.
Nostele lopuksi joukkoon sinisimpukat. Keitä niitä kannen alla noin 10 minuuttia. Älä enää sekoita.
Kaada keitto kulhoon ja nosta päälle osa simpukoista koristeeksi. Silppua pinnalle yrttejä ja tarjoa.

Vinkki

Lisää Martan ja monen muun uussuomalaisen naisen reseptejä löydät keittokirjasta Sieltä missä pippuri kasvaa (Schildts, 2009).