Vireyttä villivihanneksista

teksti Maarit Vuoristo
kuva Riikka Kantinkoski

Julkaistu 1. kesäkuuta 2006

Tiesitkö, että monia rikkakasveina pidettyjä luonnonkasveja voi käyttää ravinnoksi? Useat niistä sisältävät jopa kymmeniä kertoja enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita kuin tavallinen lehtisalaatti ja muut kasvikset.

Eniten ravinnoksi käytetty villivihannes lienee nokkonen. Eikä ihme: se sisältää enemmän C-vitamiinia ja rautaa kuin huipputerveellisenä pidetty pinaatti.

– Nokkosen lehtiä voi kerätä koko kesän, mutta jos haluaa käyttää hyödykseen koko kasvin, se pitää kerätä silloin, kun sen varsi on vielä pehmeä, eli alle 20-senttinen, kertoo agronomi Virpi Raipala-Cormier Frantsilan luomuyrttitilalta.

Nokkosta voidaan käyttää tuoreena keittoihin ja muhennoksiin sekä kuivattuna esimerkiksi pastakastikkeen ja sämpylä- tai lettutaikinan maustamiseen.

– Ihan mistä hyvänsä nokkosta ei pidä kerätä. Kannattaa välttää etenkin teiden varsia sekä likakaivojen, lantaloiden, kompostien ja viemärien läheisyyttä. Näillä alueilla kasvavat nokkoset imevät itseensä haitallisia aineita, kuten nitraattia ja lyijyä tienvieriltä.

Friteerattuja voikukan lehtiä

Voikukka kelpaa syötäväksi juuria myöten, ja monissa maissa sitä viljelläänkin salaattikasvina.

– Maukkaimmillaan voikukan lehti on hyvin pienenä. Tosin lehdissä on eroja: eheä lehti on maultaan laimeampi kuin liuskainen, vinkkaa Raipala-Cormier.

Hän kehottaa myös friteeraamaan lehtiä.

– Taittele lehti, kasta se munkkitaikinaan ja paista kuumassa öljyssä. Aivan ihanaa herkkua, hän ylistää.

Voikukan kukista voi tehdä simaa tai viiniä. Kukintoja voi käyttää salaateissa.

– Voikukassa on A-vitamiinin esiastetta eli karoteeniainetta enemmän kuin missään muussa suomalaisessa luonnonkasvissa. Se hoitaa silmiä ja limakalvoja ja suojaa auringossa palamiselta. Se myös poistaa nestettä ja turvotusta, alentaa kolesterolia sekä elvyttää verisuonten terveyttä.

Piharatamokin on terveellistä syötävää. Raipala-Cormierin mukaan se puhdistaa veren seerumia, poistaa limaa ja hoitaa mahalaukkua sekä suoliston limakalvoja. Sitä on käytetty myös desinfioivana haavarohtona.

– Piharatamo on oivallinen lisuke salaattiin. Tosin sen lehtiä voi syödä sellaisenaankin, ryöpättyinä ja kevyesti maustettuina. Siemenet puolestaan maustavat ruokaa tai taikinaa.

Horsmaa parsan sijasta

Myös maitohorsmaa kannattaisi maistaa. Se sisältää runsaasti valkuaisaineita, C-vitamiinia ja karoteenia.

– 10–15-senttisenä sen varsi maistuu aivan parsalle, ja sitä käytetäänkin samaan tapaan. Sen kuin kuorii varren ja syö sellaisenaan tai paistaa sen öljyssä. Horsman lehtiä puolestaan voi käyttää teeaineksina ja kukkia koristeina salaateissa, neuvoo Raipala-Cormier.

Puna-apilassa puolestaan on paljon kromia ja fosforia sekä A- ja C-vitamiinia. Lisäksi se puhdistaa elimistöä ja sisältää luonnon estrogeeniaineita.

– Kukinnoista voi tehdä yrttiteetä. Kukkia voi käyttää myös leivonnaisiin.

Ei siis muuta kuin menoksi ja metsälle.

– Älä kuitenkaan kerää kuin sellaisia kasveja, jotka varmasti tunnistat. Esimerkiksi koiranputkea muistuttava hukanputki ja myrkkykatko – nimensä mukaan – ovat myrkyllisiä, Raipala-Cormier varoittaa.

Info Kokeile näitä

• Salaatteihin: isomaksaruoho, koiranputki, koivu, kumina, maitohorsma, mustaherukka, peltokanankaali, piharatamo, poimulehti, ratamo, saksankirveli, siankärsämö, voikukka ja vuohenputki.
• Keittoihin: koiranputki, kumina (myös siemenet), maitohorsma, nokkonen, piharatamo, pihatähtimö eli vesiheinä, suolaheinät, voikukka ja vuohenputki.
• Muhennoksiin: jauhosavikka, kumina, kylämaltsa, nokkonen, piharatamo, suolaheinät ja vuohenputki.
• Mausteeksi (lehdet ja siemenet): kumina, kuusen vuosikasvaimet eli kerkät, maahumala, mustaherukka, mäkimeirami, saksankirveli, siankärsämö, suolaheinät ja väinönputki.
• Yrttiteeksi: horsma (lehdet, kukat), koivu (lehdet), kultapiisku (lehdet, kukat), kuusi (kerkät), lillukka (lehdet), mansikka, mesiangervo (lehdet, kukat), mustaherukka (lehdet, marjat), mustikka (lehdet, marjat), nokkonen (lehdet), pihlaja (lehdet, marjat), poimulehti (lehdet), ruusut (lehdet, terälehdet, kiulukat), siankärsämön kukat ja vadelma (lehdet ja marjat).

Info Järki käteen kerätessä

• Kerää vain sellaisia kasveja, jotka varmasti tunnet, sillä luonnosta löytyy myös myrkyllisiä kasveja.
• Älä kerää villivihanneksia maanteiden, lantaloiden ja saastuttavien teollisuuslaitosten läheisyydestä.
• Ota mukaan sakset ja hanskat. Nokkosia et voi kerätä paljain sormin.
• Perkaa ja käsittele kasvit heti kotiin palattuasi.
• Säilö kasveja talven varalle: kuivaa tai pakasta.

Lue lisää aiheesta: Virpi Raipala-Cormier, Frantsilan kasviskeittokirja ja Luontoäidin kotiapteekki, WSOY