Julkaistu 19. marraskuuta 2004
Muotikuvaaja Sebastian Nurmi teki elämässään täyskäännöksen ja siirtyi muodin maailmasta syrjäisen tilan lampuriksi. Nyt menestyvän luomutilan liha myydään pääosin gourmet-ravintoloille.
Muotikuvaaja Sebastian Nurmi saapui ensimmäisen kerran Rösundin kylään Tammisaareen joskus 80-luvulla. Menestynyt kuvaaja halusi itselleen paikan, jossa voisi tehdä tarvittaessa töitä ja saisi olla rauhassa. Nurmi hankki tontin, jolla oli pienehkö vanha hirsitalo. Sitä hän laajennutti ostamistaan purkutaloista saaduilla materiaaleilla. Vähitellen elämä siirtyi Helsingistä Rösundiin. Nykyinen vaimo, virolainen Ülle, tuli tilalle 1990 ja lampaat vuotta myöhemmin.
– Vaikka minulla ei ollut juuri kokemusta maalla asumisesta saati maataloudesta, innostuin pikkuhiljaa luomuajattelusta. Se tuntui kaikkein valoisimmalta tulevaisuuden suunnalta. Lammastilan perustamisen keksimme nopeasti, sillä lammas on ekologisesti hyvä eläin ja siitä voidaan käyttää niin villa, nahka kuin lihakin. Vaimollani Üllella oli myös Virosta kokemusta lampaidenhoidosta.
– Teimme aluksi tilan hoidossa kaikki mahdolliset virheet. Asiat on jouduttu opettelemaan kantapään kautta. En ole koskaan ennen tuntenut itseäni niin hesalaiseksi ja samalla kaupunkilaiseksi kuin täällä, Sebastian kertoo.
Syrjäisellä tilalla ongelmia riittää. Edellisen viikon paha ukonilma katkaisi ja rikkoi sähköt. Sateisen kesän vuoksi moni suunniteltu korjaustyö jäi tekemättä. Ympärillä oleva kyläyhteisö hiipuu, kun kaikki nuoret muuttavat kylältä pois ja vain eläkeläiset jäävät. Siitä huolimatta Nurmet eivät valita, vaan suhtautuvat valitsemaansa elämäntapaan nöyrästi ja päättäväisesti.
– Emme ole katuneet mitään. Joudumme tekemään kovasti töitä tulojemme eteen, ja rahaa tulee tipoittain muun muassa lampaiden, lihojen ja erilaisten villatuotteiden myynnistä. EU:lta saamme tukea ympäristön eli perinnepeltojen ja -maiseman hoitamisesta. Samanaikaisesti joudumme edelleen jatkuvasti laajentamaan tuotantoamme, jotta se tulisi jossakin vaiheessa kannattavaksi, Sebastian kertoo.
Tila on kasvanut tasaisesti
Nurmen tilalla lampaat ovat alkuperäisiä suomenlampaita. Maatiaisrotua ei ole pilattu liialla rodunjalostuksella, vaan sillä on edelleen hyvät ja terveet geenit. Aluksi tilalle hankittiin 11 uuhta ja yksi pässi. Nyt perinnemaiseman hoidossa on 230 uuhta, uusia karitsoja on syntynyt 550 ja pässien pääluku on 9. Pässejä on kesän aikana hankittu Pohjanmaan Toholammilta.
Bovikin luomutilalla kunnioitetaan omaa elinympäristöä ja siitä halutaan pitää huolta. Luonnonmukainen tilanhoito näkyy muun muassa siinä, että osa tilan uudisrakennuksista on rakennettu kierrätysmateriaaleja käyttäen. Lampaat syövät vain luomukauraa ja -heinää ja ne laiduntavat lähialueilla. Lähiympäristöstä pidetään huolta maisemoinnin avulla. Luomuoppia on haettu niin kirjoista, lehdistä kuin Viitakiven opiston luomukursseilta.
Kasvintuotannontarkastuskeskus eli KTTK valvoo luomutuotantoa Suomessa. Ennen EU-jäsenyyttä Suomessa oli vain noin 1 800 luomutilaa, mutta tällä hetkellä valvonnan piirissä on noin 4 900 tilaa. Tilojen määrän kasvu on tasaantunut, mutta tilojen koot suurenevat edelleen. Luomutilalliselle tarkastukset merkitsevät suurta paperityötä ja erilaisiin säädöksiin perehtymistä, mutta toisaalta luomutuotteiden käyttäjälle ne merkitsevät luotettavuutta ja turvallisuutta.
Lampaiden suosio kasvaa
Virossa pidettiin lampaita aikaisemmin ainoastaan villan vuoksi, ja Üllekin maistoi lammasta ensimmäisen kerran vasta Suomeen tulonsa jälkeen. Monet vanhemmat suomalaiset vierastavat lampaan makua, sillä muistot lapsuuden lanoliinin makuisesta vanhan lampaan lihasta tehdystä ruoasta ovat yhä mielessä. Edelleen Nurmet tapaavat messuilla ja muissa tapahtumissa ihmisiä, jotka eivät laita lampaasta ruokaa, mutta kun he uskaltavat maistaa sitä, he yleensä yllättyvät positiivisesti.
Nurmien tilalla suurin osa teurastetuista lampaista on alle vuoden ikäisiä karitsoja, joiden liha on mureaa ja hienonmakuista. Luomutilan lampaat saavat laiduntaa vapaasti pitkin kesää eri alueilla. Kaikki mitä ne maasta syövät, vaikuttaa lihan makuun.
– Myymme suurimman osan lihasta Helsingin huippuravintoloille kuten Nokkaan, Eliteen, Teatteriin ja Savoyhin. Saamme kokeilta usein palautetta siitä, miltä liha milloinkin maistuu. Lihassa on eri kerroilla maistettavissa hienonhienoja makueroja riippuen siitä, missä päin lampaat ovat laiduntaneet ja mitä syöneet. Pyrimmekin laiduntamaan lampaita niillä alueilla, joissa lihaan on tullut paras maku.
Kaikki myytävät karitsat teurastetaan vasta myynnin jälkeen. Lihat paloitellaan asiakkaan haluamalla tavalla. Usein yksityiset asiakkaat tilaavat joko puolikkaan tai kokonaisen ruhon, joka pilkotaan paistiksi, lavaksi, etu- tai takaseläksi, niskaksi, kyljyksiksi ja loppu jauhelihaksi.
– Myimme tänä kesänä ja syksynä uuhia Viron Saarenmaahan, jossa on viime aikoina innostuttu lampaankasvatuksesta. Lampaanlihan menekki kasvaa kaikkialla koko ajan, ja jotkut tilaavat jo lammasta joulupöytäänkin. Jos innostuu lampaanlihasta, kannattaa etsiä itselleen oma tuottaja, jolta tilaa lihan. Silloin ruoka on jäljitettävissä ja on mahdollista tietää, miten lampaat on kasvatettu ja kuka ne on kasvattanut, Sebastian neuvoo.
Bovikin luomulammastila
Sebastian ja Ülle Nurmi
Bovikintie 25, 10600 Tammisaari
p. (019) 208 619, 050 5810 721
Sivu:
1
2
|