Piiritetty presidentti

teksti Yrjö Rautio
kuvat Kari Kaipainen

Julkaistu 2. helmikuuta 2010

Tarja Halosen toinen kausi on ollut kuin painajaisunta. Presidentti on yksin yössä, jossa hänen kimppuunsa käyvät hänen valtaansa himoitseva poliittinen eliitti ja vihamielinen media. Miten tässä näin kävi?

Yksikään Suomen presidentti ei ole joutunut samalla tavoin ahdistetuksi kuin ensimmäinen naispresidenttimme Tarja Halonen toisella kaudellaan. Hän on hämmentynyt. Mitä hän on tehnyt niin täysin väärin? Mutta hän on myös huomattavasti rauhallisempi nyt, kun riita on avoin.

Enää ei vain kuiskita selän takana.

Sitä presidentti ei tiedä, miksi pääministeri Matti Vanhanen toimi joulukuun 1. päivänä toisin kuin hänen ja Halosen neuvottelussa EU-edustuksesta oli vain hetkeä aiemmin sovittu. Presidentti ja pääministeri eivät ole keskustelleet sen koommin.

Monet keskustavaikuttajat arvostelevat tapaa, jolla Vanhanen näytti Haloselle kaapin paikan ja poltti sillat. Halosen ulkopolitiikasta ei ole keskustassa kenelläkään huomautettavaa, he sanovat.

Edustuskiistassa kulminoitui

• Taistojen tie

Mustajärven seuraaja työskenteli viimeisen vuoden hänen rinnallaan hiljaisen tiedon siirtämiseksi.

– Vuoden aikana kerkisi totutella ajatukseen, että tilanne muuttuu. Nyt en enää haluaisi takaisin säännölliseen työhön, vaikka työstäni pidinkin.

Mustajärvi oli nuorena aktiivinen tanssinharrastaja.

– Vuonna 1972 avioiduin tytön kanssa, joka ei tanssinut ollenkaan, ja tanssiminen jäi. Olemme edelleen aviossa, ja vaimo ei edelleenkään tanssi, Mustajärvi kertoo.

Vuonna 2000 hän eksyi lavatansseihin ja jäi kerrasta koukkuun. Vanhat taidot olivat tallella, mutta tanssikulttuurissa oli tapahtunut muutos. Oli uusia tanssilajeja ja tapoja.

– Menin tanssikurssille, sitten toiselle ja kolmannellekin. Vuonna 2004 lähdin tanssinohjaajakoulutukseen. Kun ajoimme päästötodistukset taskussa takaisin Joensuusta, päätimme perustaa Turkuun oman lavatanssiseuran.

Sekahaku on nyt Suomen suurimpia tanssiseuroja. Jäseniä oli vuoden vaihteessa 1265.

Kun Mustajärvi oli vielä työssä, hän piti tanssitunteja kerran viikossa. Nyt eläkkeellä hän vetää yleensä neljät harjoitukset viikossa, yhteensä kahdeksan tuntia.

– Kovin paljon enempää en välittäisikään, koska sitten tästä tulisi varsinainen työ.

– Saan tästä ihan kohtuullisen korvauksen, mutta en tee tätä pelkästään rahasta. Minulla on käypä eläke, koska olin niin pitkään työelämässä. Aikoinaan otin itselleni myös vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, josta myös tulee pikkuisen joka kuukausi.

Suomi on Euroopan

nopeimmin harmaantuva maa. Viiden vuoden päästä eläkeläisiä on jo 1,5 miljoonaa. Lähivuosina ihmisiä poistuu työmarkkinoilta huomattavasti enemmän kuin uusia aloittaa töissä.

Vaikka nyt taantuma-Suomessa irtisanomisuutiset ovat lähes päivittäisiä, työvoiman saatavuus tulee pian olemaan suuri haaste sekä yrityksille että julkiselle sektorille.

– Moni vanhuuseläkkeellä oleva on valmis työskentelemään osa-aikaisena tai hänelle erikseen muokatuissa tehtävissä, kertoo Seniorikansalainen työvoiman lähteenä -hankkeen projektipäällikkö Juha Auvinen.

Työ- ja elinkeinoministeriön hankkeen tavoitteena on selvittää, kuinka eläkkeelle lähtevä voi valmistautua jatkamaan työelämässä ja kuinka työskentely tehdään mahdolliseksi.

Suomen Yrittäjien tekemän tutkimuksen mukaan noin viidennes pienistä ja keskisuurista yrityksistä on jo palkannut vanhuuseläkkeellä olevia töihin. Peräti 71 prosenttia yrityksistä haluaisi tulevaisuudessa hyödyntää myös eläkeläisiä työvoimana.

Vastaavasti Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan 59 prosenttia 55–64-vuotiaista voisi kuvitella jatkavansa työntekoa vanhuuseläkkeellä, erityisesti tilapäisesti.

– Yritykset palkkaavat ensisijaisesti omia vanhoja työntekijöitään, jotka ovat tuttuja. On myös esimerkkejä siitä, että on lähdetty eläkkeellä tekemään niin sanottua toista uraa jonkun muun palveluksessa, Auvinen sanoo. Oma aktiivisuus on Auvisen mukaan tärkeää.

– Vanha työnantaja voi kokea yhteydenoton vaikeaksi. Parasta olisi sopia jo työuran loppupuolella, että voi ottaa yhteyttä, jos tarvetta työntekoon ilmenee. Jättää takaovi auki.

Eläkkeellä saa tienata kuinka paljon tahansa, ja eläke pysyy entisellään. Lisäksi vanhuuseläkkeellä ansaitut tulot kartuttavat lisäeläkettä. Kertymä on 1,5 prosenttia. Tätä uutta karttunutta eläkettä aletaan maksaa 68-vuotiaana. Sen jälkeen uutta eläkettä ei enää kerry, vaikka työtuloja olisikin.

Verotus toki kiristyy lisätulojen myötä, koska veroprosentti lasketaan tulojen ja eläkkeen yhteissummasta.

Mikkelin kaupunki on koekuntana mukana seniorihankkeessa. Siellä on kehitetty toimintamalleja kokemustiedon siirtämiseen. Paljon ihmisiä on jäämässä lähivuosina eläkkeelle, eikä työnantaja halua jäädä pulaan.

– Jos työuria halutaan pidentää, työn kuormittavuuteen ja työssä jaksamiseen pitää kiinnittää huomiota. Nämä asiat täytyy työnantajan miettiä. Myös arvostuksen vanhempia työntekijöitä kohtaan on oltava organisaatiossa kohdallaan, Auvinen pohtii.

Mikkelissä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella on kova työvoimapula, ja siellä monet terveysalan ammattilaiset ovat jatkaneet osa-aikaisina eläkkeelle siirryttyään. Ainoat edellytykset työhön palaamiselle ovat soveltuva ammattitaito ja työkyky.

Tanssia opettava Matti Mustajärvi työskentelee edelleen myös entiselle työnantajalleen Tapiola-yhtiöille. Hän myy nyt eläkepäivillään vakuutuksia puhelimitse kotoaan.

– Tavoite on, että pyhitän yhden päivän viikossa vakuutushommille. En ole oppinut tätä vielä hanskaamaan, vaan tahtoo olla niin, että kaikki kymmenen keskeneräistä asiaa pyörivät samaan aikaan pöydällä. Työelämässä oli selkeät raamit, mutta nyt täytyisi pitää itsensä jotenkin kurinalaisena. Myös esimieheni pohtii, miten minun asiani hoidettaisiin vähän fiksummin kuin nyt.

Kuinka kauan Mustajärvi aikoo jatkaa työntekoa?

– En ole miettinyt sitä kauheasti. Niin kauan jatkan kuin se tuntuu kivalta.

MATTI MUSTAJÄRVI

• Syntynyt: 4.8.1945.
• Asuinpaikka: Raisio.
• Perhe: vaimo ja kolme aikuista lasta.
• Koulutus: agrologi.
• Harrastukset: lavatanssiseura Sekahaun puheenjohtaja, avantouinti, lenkkeily.
• Työ ennen eläköitymistä: Tapiola-yhtiöiden maatilavakuutuksista vastaava markkinointipäällikkö reilut 30 vuotta, sitä ennen kiertävä pölynimurikauppias.

taistelu presidentin vallasta, joka on ollut hallitsevin asia Halosen toisella kaudella.

Mahdolliset perustuslain muutokset eivät koske Halosta, vaan vasta hänen seuraajiaan. Kolme suurta puoluetta sopivat tästä ennen viime vaaleja. Kuitenkin on syntynyt kuva kuin taisteltaisiin nimenomaan Halosen vallasta ja asemasta.

Sdp on puolustanut presidentin valtaoikeuksia vastoin perinnettään. Se on näyttänyt tuelta ”omalle” presidentille. Kokoomus on ulko- ja turvallisuuspolitiikan ydinasioista, erityisesti Suomen Nato-jäsenyydestä, eri mieltä kuin Halonen. Siksi sen halu viedä presidentiltä valta on näyttänyt kohdistuvan Haloseen.

Media on luomalla luonut kuvaa kuin Halonen pitäisi kynsin hampain kiinni omasta vallastaan. Halonen on itse ruokkinut vaikutelmaa takertumalla oikeuteensa osallistua EU-kokouksiin ikään kuin presidentin valta seisoisi tai kaatuisi sen mukana.

Vaikeuksien pelto

kylvettiin jo vuoden 2006 vaalien kampanjan aikana ja nyt korjataan satoa.

Keskusta tuki toisella kierroksella oppositiopuolueen ehdokasta Sauli Niinistöä hallituskumppaninsa Sdp:n ehdokasta, istuvaa presidenttiä vastaan. Ne haavat eivät ole kokonaan arpeutuneet.

Valtaosa medioista asettui avoimesti Niinistön tueksi ja Halosta vastaan. Vaalien jälkeen tehdyssä galluptutkimuksessa kysyttiin sanomalehtien päätoimittajilta, ketä he olivat kannattaneet presidentiksi. Löytyi yksi tai kaksi Halosta kannattanutta.

Lajissaan ylittämätön oli Suomen Kuvalehden teettämä ”tutkimus”, jonka lehti julkisti marraskuussa 2005. Halonen leimattiin ”kauhuesimieheksi” ja ”tasavallan pirttihirmuksi”. Vaikka ”tutkimus” olikin silkkaa roskaa ja manipulaatiota, media on toistellut sen antia kuin totuutta ainakin.

Halosta vastaan

asettuivat erityisesti mediat, jotka kampanjoivat Suomea Natoon.

Presidenttiä ei saatu vaihdetuksi, ja kansalaisten suuri enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä yhtä sitkeästi kuin aiemminkin.

Media on yhtynyt lähes yksituumaisesti myös kamppailuun presidentin vallan viemiseksi. Ei ole purrut sekään. Kahdeksankymmentä prosenttia kansalaisista kannattaa vähintään nykyisiä valtaoikeuksia.

Jos media kykenisi arvioimaan omaa rooliaan, se kysyisi, miksi sen kaikki projektit epäonnistuvat. Siihen se ei kykene. Sen sijaan se syyttää omista epäonnistumisistaan Halosta ja purkaa kiukkuaan häneen. Joulukuun 1. päivä oli monelle medialle riemun päivä. Presidentti saatiin häpäistyksi.

Kokoomus korvasi Sdp:n

Vanhasen toisessa hallituksessa.

Halosen yhteydet hallitukseen vaikeutuivat. Tosin ei yhteistyö Sdp:n ministereidenkään kanssa pelkkää pyhänpitoa ollut.

Kun Paavo Lipponen oli pääministeri, hän teki likimain mitä tahtoi, eikä aina piitannut entisen ulkoministerinsä, Halosen, näkemyksistä. Myös perustuslaki kolisi moneen kertaan suuntaan jos toiseen. Erkki Tuomioja oli hyvin itsetietoinen ulkoministeri ja räjähteli aika tavalla, vaikka olikin suurista linjoista yhtä mieltä Halosen kanssa. Sdp:n ministereiden ja Halosen kiistat pysyivät kuitenkin perhepiirin omana tietona.

Kiistat ovat julkisia nyt, kun ulko- ja turvallisuuspolitiikan päättäjiä ei sido toisiinsa puoluesolidaarisuus, kokoomuksessa sanotaan. Erimielisyyksiä ei pidetä myöskään niin dramaattisina kuin on näyttänyt. Kokoomuslainen ulkopolitiikka on suunnilleen samanlaista kuin Paavo Lipposen tai Martti Ahtisaaren ulkopolitiikka, puolueessa sanotaan.

Vanhanen ei ole

järin kiinnostunut ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Hän on luovinut ja sovitellut presidentin ja kokoomuksen välillä, etsinyt kompromisseja.

Vanhasen passiivisuudella on ollut valtava merkitys. Se on antanut runsaasti pelitilaa kokoomuksen manöövereille ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Lipposen aikana tällaisesta ei olisi kannattanut unta nähdä.

Kokoomus on linjoissaan melko yhtenäinen. Erimielisyyksiä on kuitenkin siitä, kuinka rankasti presidenttiä kannattaa haastaa. Ilkka Kanerva, Ben Zyskowicz ja eräät muut vanhan linjan kokoomuslaiset toivovat enemmän malttia.

Hyökkääjän osa on ollut ennen muita puolustusministeri Jyri Häkämiehellä ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalla Kimmo Sasilla. Tämä työnjako on syntynyt ikään kuin automaattisesti. Se toimii, eikä kukaan halua sitä poistaa.

Sekä Haloselle että

Häkämiehelle sopii, että kiistely henkilöityy heihin, kokoomuksessa uskotaan.

Haloselle sopii hyvin, että hän ottaa yhteen kokoomuksen militanttisiiven edustajan kanssa ja näyttää kaapin paikan.

Häkämiehelle sopii loistavasti, että juuri hän nahistelee presidentin kanssa. Jokaiselle poliitikolle on kunniaksi tapella itseään korkeammalla tasolla olevan kanssa. Sasi taas on impulsiivinen älykkö, jonka suusta voi tulla ihan mitä tahansa koska tahansa. Hän on juristi, jonka mielestä kaikki tappelu on kivaa.

Puheenjohtaja Jyrki Katainen ei ole kovin perehtynyt ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Hänen suhteensa Haloseen on etäinen. Kataisella on aitoa pyrkimystä valtiomiesmäiseen käyttäytymiseen. Ärhentely ei kuulu muutenkaan hänen tapoihinsa, mutta ei hän ole hillinnyt muiden ärhentelyä. Katainen ja Häkämies ovat henkiystäviä.

Ulkoministereitä

Halonen entisenä ulkoministerinä suojelee, vaikka kaikki heistä ovatkin hänet pettäneet. Ulkoministerillä on suuri mandaatti ja liikkumatila. Kaikki ulkoministerit, Halonen mukaan luettuna, ovat vähän semmoisia, että kun annat heille pikkusormen, he vievät koko käden. Kaikissa maissa he ovat samanlaisia.

Sekä Kanerva että Alexander Stubb ovat pyrkineet olemaan lojaaleja Haloselle, mutta kummallakin on ollut kompurointinsa.

Kanerva on ehkä kaikista kokoomuslaisista linjallisesti lähimpänä Halosta. Stubb taas on erittäin länsisuuntautunut, ja hänen maailmankuvansa on mahdollisimman kaukana Halosesta.

Yhteistyötä helpottaa kuitenkin se, että Stubb suuntautuu kansainväliselle uralle eikä Suomen politiikkaan ja pitää itsensä huomattavan selvästi ulkona kokoomuksen sisäpiiristä. Stubb on luonteeltaan iloinen veikko ja kuoliaaksihalaaja, jolle presidentinkin on vaikea olla vihainen, vaikka aihetta olisikin.

Väärä tausta

on tärkein syy siihen, ettei Halonen kelpaa oikeistolle eikä median valtaosalle. Halonen ei taustaansa kiellä, mutta on yrittänyt vilpittömästi olla koko kansan presidentti.

Halosta pidetään vasemmiston viimeisenä linnakkeena, jonka oikeisto haluaa syrjään vallankäytöstä heti eikä vasta vuonna 2012. Osa puolueen ministereistä toimii ikään kuin se olisi jo tapahtunut, Sdp:ssä uskotaan. Kokoomuksessa arvio kiistetään jyrkästi.

Halosen arvot ovat hyvin 60-lukulaiset. 15–20 viime vuoden aikana Suomen ulkopolitiikassa ainoastaan Erkki Tuomioja on painottanut samantyyppisiä asioita kuin Halonen, kokoomuksessa sanotaan.

Halosen vastustajat leimaavat hänelle tärkeät asiat merkityksettömiksi ja vanhanaikaisiksi. ”Heinäluoman ristiretkeä helpottaisi se, jos presidentti Tarja Halonen olisi tehnyt ja sanonut jotain sellaista, mikä olisi jäänyt ihmisten mieleen ja ohjannut yhteiskunnallista keskustelua uusille, raikkaille urille”, Aamulehti totesi pääkirjoituksessaan 10.12.2009.

Halosta on syytetty

maailmanparannuksesta ja idealismista ikään kuin ne olisivat suuriakin rikoksia.

Halonen on toisen kautensa aikana puuttunut mm. työttömyyteen, tuloerojen kasvuun, sosiaaliseen ja alueelliseen eriarvoisuuteen, köyhyyteen, hyvinvointivaltion alasajoon, työntekijöiden jaksamiseen, naisten palkkoihin, perheväkivaltaan, yritysten yhteiskuntavastuuseen, optioihin, kehitysyhteistyömäärärahoihin, Itämeren suojeluun, globalisaation ongelmiin, naisten oikeuksiin ja ihmisoikeuksiin.

Hän on johtanut näiden asioiden parissa työskenteleviä kansainvälisiä organisaatioita ja saanut kymmenkunta huomattavaa kansainvälistä palkintoa.

Presidentille ovat tärkeitä täsmälleen samat asiat, jotka ovat tärkeitä suomalaisten ja ihmiskunnan suurelle enemmistölle. Useimmat näistä asioista ovat enemmän tulevaisuuden kuin menneisyyden asioita. Mitättömiä ja vanhanaikaisia ne ovat vain omassa pienessä maailmassaan elävälle oikeistolaiselle eliitille ja – ihme kyllä – medialle.

Väärä sukupuolikin

saattaa olla vähättelyn syy.

Kun miesjohtaja pitää kiinni asemastaan ja näkemyksistään, häntä sanotaan määrätietoiseksi ja periaatteelliseksi. Kun nainen tekee saman, hän on hankala, vallanhimoinen ja kiukutteleva akka. Halonen on kaiken lisäksi epäilyttävä, pasifisti, ruma ja epämuodikas.

Naisjohtajan pitää olla kuin mies, vähän parempi, ja sen lisäksi puolison puoliso, edustava vaimo. Kun Halonen on seissyt itsenäisyyspäivänä puoli tuntia lumisateessa presidentinlinnan parvekkeella juhlakampauksineen, toimittajat kysyvät, kuka nyt on suunnitellut mekon.

Halonen on joutunut

käymään taisteluaan melko yksin. Valtiosääntöoppineet ovat valtaoikeuksista lähes poikkeuksetta eri mieltä kuin hän.

Vasemmisto on tukena heikko, sillä sen kannatus on pienempi kuin koskaan.

Vanhanen oli ennen joulukuun välirikkoa tärkeä keskustelukumppani, mutta tueksi hänestä ei juuri ollut. Halosen ja Vanhasen välillä ei ole ollut koskaan merkittäviä linjallisia ongelmia. Halonen on auttanut Vanhasta monessa kiperässä paikassa.

Sauli Niinistö on tukenut entistä kilpakumppaniaan rehdisti. Niinistön suhteet omaan puolueeseensa ovat sen sijaan huonot. Niinistöä ei kysytty ministeriksi tai edes hallitusneuvottelijaksi. Äänet kelpasivat, mies ei. Kokoomuksen johdossa Niinistö otetaan huomioon vain hänen kansansuosionsa vuoksi ja siksi, että hän on todennäköinen presidenttiehdokas. Muuten puhemiehen voisi antaa höperehtiä ihan mitä lystää.

Mauno Koivisto on ollut korvaamaton tuki. Hän on tajunnut hyvin, millaisessa puristuksessa Halonen on, koska on väärästä puusta tehty. Martti Ahtisaari sai mielestään väärän seuraajan eikä ole tukenut mitenkään.

Presidenttikautta

on vielä jäljellä kaksi vuotta. Aina ne voivat vielä huonomminkin mennä kuin neljä jo elettyä.

Presidentin valtaoikeuksiin ei sittenkään merkittävästi puututa. Sikäli loppukausi voi olla hieman rauhallisempi.

Presidentti pelkää, että hänen asemastaan käyty kiistely on jo vahingoittanut hänen kansainvälistä avovaltaansa ja toimintamahdollisuuksiaan. Suurlähettiläät seuraavat ja raportoivat.

Yhä suurempi osa ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioista hoidetaan EU:ssa. Presidentin mahdollisuudet olla mukana isoissa asioissa ja parrasvaloissa vähenevät koko ajan. Kyllä se vaikeaksi menisi, vaikka presidenttinä olisi joku muukin kuin Halonen, kokoomuksessa arvioidaan.

Kokoomus voittanee ensi vuoden eduskuntavaalit. Silloin Jyrki Kataisesta tulee pääministeri. Hän ei ole samalla tavalla voimakastahtoinen eikä ulkopolitiikkaa harrastava kuin Lipponen, mutta enemmän kuin Vanhanen. Presidentin on paljon vaikeampi kisata pääministerin kuin ulko- tai puolustusministerin kanssa.

Artikkelia varten on keskusteltu useiden näistä asioista perillä olevien henkilöiden kanssa.