Hullun humppaajan viisu

Teksti Susanna Luikku
kuvat Joonas Brandt

Julkaistu 28. tammikuuta 2010

Kun Eläkeläiset lähtee keikalle, fanit tietävät mitä saavat – myös riskin, että keikka lähtee täysin käsistä. Eikä meno muutu yksistä euroviisukarsinnoista mihinkään.

Euroviisut ja Eläkeläiset eivät tosiaan tule mieleen samassa lauseessa, mutta laulukilpailuun humppaorkesteri kuitenkin on pyrkimässä.

”No siellä se on! Ei kun alkaa olemaan. Kertsin loppu! V-ttu, minkä niistä? Eläkä puhu niistä euroviisuista nyt.”

Kun euroviisuehdokkuus tuli julki, reaktio oli tasan kahtalainen: kulttiporukan faneilta riemastunut ja ”vanhan junttivitsin” meininkiä inhoavilta tyrmistynyt.

Sitten on tietysti se joukko, jolla ei ole bändin touhuista hajuakaan, mutta se joukko pienenee koko ajan. – Tuli mieleen, että ollaanko viisujoukoissa todella epätoivoisia, kun meitä pyydetään mukaan. Mutta helevetti, miksei. Kävi viisuissa miten tahansa, bändi jatkaa omana itsenään ja samoilla suunnitelmilla, sanoo Eläkeläisten urkuri ja johtohahmo Onni Waris.

Paitsi ettei hän oikeasti ole Waris, muuten kuin bänditouhuissa. Siviilissä hän on nelikymppinen ison kuntayhtymän järjestelmäasiantuntija Jarmo Koponen.

Myös muilla bändin jäsenillä on vastuulliset työpaikat, reippaastikin aikuisen mittariin menevät iät ja perheet – ja esimerkiksi Onni Wariksella ehdoton porttikielto Koposten kotiin. Sisään pääsee vasta suihkun kautta, kun eläkeläiskamppeet on riisuttu pois.

Mutta miesten normaalielämällä on yhtä vähän tekemistä sen kanssa, että viisi vanhanaikaisiin pukuihin, silmälaseihin, karvalakkeihin ja muuhun rekvisiittaan sonnustautunutta äijää tekee soundcheckiä tamperelaisessa pubissa. Waris, Martti Waris (basso), Kristian Voutilainen (rummut), Lassi Kinnunen (haitari) ja Petteri Halonen (urut ja kitara) pyrkivät Suomen viisuedustajaksi. Miten tähän on tultu?

Eläkeläiset syntyi 17

vuotta sitten Joensuussa yhdeksi Kumikameli-yhtyeen lukuisista sivuprojekteista, lähinnä juhlimisen ja yleisen häsläyksen merkeissä. Sittemmin ”yhden kesän projekti” on poikinut kokoelmat mukaan lukien 14 albumia (tuorein Humppabingo joulukuulta 2009), Sekoilun ytimessä -dvd:n, Suuren suomalaisen juopottelukirjan ja Eläkeläisten Korkeajännitys -sarjakuvan. Sekä vannoutuneen fanijoukon, 13 Saksan-kiertuetta ja erinäisiä visiittejä Venäjälle, Ruotsiin ja Keski-Euroopan maihin – ja Espanjaan tribuuttibändin, joka esittää biisit alkuperäiskielellä eli suomeksi. Tai ainakin sinne päin.

Saksasta puheen ollen. Ammoisella ensikeikalla yhtye tiedusteli, onko aiheita, joista puhumista tulee välttää hyvän vastaanoton saamiseksi. Järjestäjä evästi, että viittauksia Hitleriin, natsiaikoihin ja homoseksuaalisuuteen ei erityisesti haluta kuulla.

Ja mikä oli Onni Wariksen ensirepliikki? ”Hello, homo Hitlers!”

Tällainen huumori jakaa mielipiteet muuallakin, mutta siitä huolimatta bändin saksalaisyleisö on vielä fanaattisempaa kuin suomalainen. Huhtikuun puolivälissä alkaa 14. Saksan-kiertue.

– Me mennään aina samalla kaavalla: joitain keikkoja Suomessa, ja keväällä rahat pois sakemanneilta -rundi. Ei ole mitään järkeä ryhtyä ammattimuusikoiksi, reissut hoidetaan kesälomilla ja vapailla. Tätä tehdään niin fiilispohjalta, että liika suunnittelu vain pilaisi kaiken, urkuri kommentoi.

– Yleensä bändeillä on ainakin olevinaan hirveästi tavoitteita ja suuria tehtäviä. Meillä ei oo muuta tehtävää kuin hauskanpito. En mie tiijä, onko yleisöllä aina yhtä hauskaa, velmuilee haitaristi Lassi Kinnunen.

On. Eläkeläisten keikkameininkiä

on oikeastaan turha selittää sellaiselle, joka ei sitä ole kokenut, mutta eläkeläisten keikkailtana tamperelaispubikin täyttyy ääriään myöten.

Pintavilkaisulla yleisö koostuu nousuhumalassa hilluvista nuorehkoista miehistä, mutta se ei ole koko totuus: raivokkaita humppacovereita hiteistä vääntävä bändi vetoaa tietyn mielenlaadun ja huumorintajun omaaviin ihmisiin.

Huumorimusiikki, kuten (toimiva) huumori yleensä, on pohjimmiltaan hyvin vaikea laji. Jotta voisi tehdä pilaa, pitää ensin osata asiansa. Eläkeläisten sanoituksista saa jonkin kuvan siitä, että takavuosien hiteistä ZZ Topin Sharp Dressed Man on Eläkeläiset käyttää pukua, yhden sesongin diskorenkutus Macarena on Panojenkka ja teknoihme 2 Unlimitedin No Limit puolestaan Humppaa tai kuole. Ja niin edelleen.

Lupien saaminen ei tosin ole aina yksinkertaista. Kappaleiden oikeuksien haltijalle täytyy lähettää englanninkielinen tekstiversio, ja kaikki megabändit ja heidän edunvalvojansa eivät ole innostuneet muunnoksista. Bändin mukaan levynteossa suurin aika kuluu kiroillessa sitä, että kymmenien kappaleiden oikeudet ovat olleet haussa vuosikausia. Itse studiosessio meneekin nopeasti: koska orkesteri ei harjoittele, se vetää levytkin purkkiin samalla otteella.

Euroviisuihin ei voi coverilla lähteä, joten bändi väänsi Hulluna humpasta -kappaleensa muinaisen Se-punkyhtyeen Yarin avustuksella, Tuottajana toiminut Yari sorvasi kilpailubiisin kolmesta tarjotusta versiosta yhdessä bändin kanssa.

– Jos se on paska, kannattaa vaan kuvitella, miten paskoja ne kolme aiempaa viritelmää olivat, Onni Waris kommentoi.

Tampereen keikalla ihmiset hilluvat ja huutavat mukana nyrkit pystyssä, kaatavat kaljaa soittajien suuhun ja hyppivät letkajenkkaa ympäri kapakkaa. Bändi pistää lavalle menemään minkä pystyy – ja soittimiaan säpäleiksi. Wariksen urkujenhajotus on jo klassikko.

Mutta yksi puuttuu: se ahdistunut ja pohjimmiltaan surkeudesta kertova aggressio, joka joidenkin bändien keikoilla purkautuu nyrkkitappeluiksi ja vandalismiksi. Täällä kaikki ovat hyvällä tuulella ja monet sukupuolesta riippumatta pukeutuneet... no, Eläkeläisiksi.

Keikka- ja kiertuerymyämisen legendoja on turha lähteä luettelemaan, mutta pitsan käyttäminen kypäränä ja huoltoasemalta (sic) ulos lentäminen riittänevät esimerkiksi.

Porukan vanhin eli Lassi Kinnunen pyyhkii hikeä takahuoneessa. Siviilissä suuryritys Hewlett-Packardilla ison joukon esimiehenä työskentelevä Kinnunen on ollut Eläkeläisissä vakituisesti mukana vuodesta 1995. Miten menoa jaksaa vuodesta toiseen?

– Koska se on kausiluontoista ja niin kaukana normaalista elämästä. Myö tehhään sitä mitä huvittaa, ei mittään väkisin. Keskenämme voidaan kyllä urputtaa ja riidellä, mutta yksityisbileet on ainoa, minne ei lähdetä soittamaan. Myö ei olla mikään yritysjuhlabändi.

– Miksi helevetissä muuten Apu-lehtikin on nyt kiinnostunut meistä? Haluaako ne nähä joitain, joilla mennee vielä huonommin kuin itellä?

Itäsuomalainen kettuilu on kiinteä osa Eläkeläisiä. Se, ettei bändi ota itseään, ketään tai mitään kuolemanvakavasti, on takakireissä musiikkipiireissä harvinainen piirre – tekisi mieli sanoa lahja.

Tohlopin viisustudiossa

Eläkeläiset näyttävät kaikesta huolimatta olevan hieman väärässä paikassa. Tai ei niinkään; touhussa on Lordin voitosta, aikojen ja viisuformaatin muutoksista ja yleisesti rennommasta otteesta huolimatta aina vain hieman korni ja teennäinen maku. Sellaisessa ympäristössä porukka, joka vain on, pistää silmään.

Ja sitten ovat tietysti fanit. ”Hump-PA, hump-PA, hump-PA!” huudot kaikuvat yleisöstä, kylttejä heilutellaan ja Eläkeläis-pukuja näkyy lähes yhtä tiuhassa kuin eilisellä keikalla. Suuri mielenkiinto on kohdistunut ennakkoon siihen, miten Yleisradion viisukoneiston säännöt ja Eläkeläisten normaali keikkameininki on saatu saman katon alle.

– Ei olekaan, rikottiin jokaista sääntöä. Juotiin viinaa soundcheckissä, ennen keikkaa ja keikan jälkeen, Onni Waris ilmeilee.

Sillä ei ole väliä, sillä Hulluna humpasta menee kirkkaasti loppukilpailuun. Jos jotain yhtyettä äänestetään puhelimella ja tekstiviesteillä, niin tätä. ”Äänestä tai kuole!” -viestit ovat kiertäneet faneilla koko päivän.

Tampereen viimeisestä karsinnasta jatkoon pääsee kolme muutakin esitystä. Niistä viimeinen, Maria Lundin 1950-luvun iskelmätunnelmia kierrättävä Sydän ymmärtää, nostetaan kymmenen viisuehdokkaan joukkoon Ylen salaisen asiantuntijaraadin päätöksellä.

– Niille tuli paniikki: Lund pitää saada väkisin mukaan, muuten Eläkeläiset lähtee Osloon, kuuluu kommentti fanijoukosta.

Salaliittoteoriat ovat hölmöjä, mutta joskus niissä voi olla totuuden siemen. Omaa Suomi-kuvaansa ja sen ulottuvuuksia voi tarkastella lauantaina, kun Suomen Euroviisu-edustaja valitaan 43. kerran. Meissä kaikissa kun asuu pieni Eläkeläinen – ainakin tuleva.

Eläkeläiset

• Perustettu: Joensuussa 1993.
• Jäsenet: Petteri Halonen, Lassi Kinnunen, Kristian Voutilainen, Martti Waris, Onni Waris.
• Levyt ja muu toiminta: 14 levyä, erinäisiä singlejä erinäisillä kansiviritelmillä, kirja, dvd ja Korkeajännitys-sarjakuva. Nettisivuilta (www.humppa.com) löytyy mm. Humppabingo-peli, karttoja yhtyeen viinakätköistä ja ”vanhentuneita uutisia, joita päivitämme sivuille, silloin kun sattuu huvittamaan”.
• Käännöshumppaa mm. CCR:n, Elvis Presleyn, Madonnan, Led Zeppelinin, Pet Shop Boysin ja monien muiden kappaleista.
• Uusi aluevaltaus: pyrkii yhtenä kymmenestä kappaleesta Suomen edustajaksi Euroviisuihin 2010. Jatkoonmenijä ratkeaa Tampereella 30.1. kaksivaiheisessa puhelin- ja tekstiviestiäänestyksessä.