Missä aurinko aina paistaa

teksti Eve Hietamies
kuvat Seppo J. J. Sirkka/Eastpress

Julkaistu 17. elokuuta 2009

– Ossaaks sitä ommaa kehua, tiivistää rouva hautausmaalla, kun kysyy, mitä hyvää Somerossa on. Tai miksi Apu-lehden toimitukseen tulee niin monta Someroa kehuvaa sähköpostia?

Kesäkuun alku. Aamulla työpaikalla odottaa järjestyksessä kolmas sähköposti, jonka aiheena on Somero. Nyt matkailijalle on järjestetty oma Amazing Race -tyyppinen seikkailu, jossa voi kiertää Someron kaikki 14 kahvilaa, ratkoa siinä sivussa kahviloiden antamia tehtäviä ja osallistua kilpailuun, jossa kesän lopulla voi voittaa itselleen somerolaisen herkkukorin.

Ajattelen ihmisiä, jotka miettivät lomasuunnitelmiaan: ”Hei. Unohdetaan Kreikka. Mitä jos mentäisiin Somerolle ja kierrettäisiin sen kaikki 14 kahvilaa!”

Onko sellaisia ihmisiä? Kaiketi on. Somero on suosittu kesämökkipaikka.

Mutta mitä Somerosta tiedetään? Siellä asuu kirjailija Kaari Utrio, Rauli Badding Somerjoki on sieltä kotoisin, ja jossain päin Someroa on myös joku kuuluisa linna.

Ei mahda mitään. On lähdettävä Somerolle – sinne on noin sata kilometriä Etelä-Suomen suurimmista kaupungeista – ja nähtävä omin silmin, onko siellä oikeasti niin kivaa kuin töihin tulleet sähköpostit antavat ymmärtää.

Kauriin kabinetissa

Somerolla voi sanoa kahvilan tiskillä esimerkiksi tällaisen lauseen: ”Saisinko kahvin ja analyysin, kiitos”, sillä tämä pätkä kertoo nyt horoskoopeista.

Kannattaa pysähtyä paloaseman tornin kohdalla ja piipahtaa astrologisessa elämyspuistossa. Timo ja Maarit Laurennon Huvila Härkä avattiin kesällä 2003, ja se on hyvin suosittu. Kahvikupin aikana on mahdollisuus saada henkilökohtainen astrologinen analyysi – ajanvarauksella saa laajemman paketin.

Kahvilamiljöö on 1800-luvulta, ja perinteet jatkuvat: paikalla on pidetty ennen kestikievaria. Analyysin voi nauttia vaikka Kauriin keltaisessa kabinetissa tai Ravun sinisessä salongissa.

Pienestä lisämaksusta pääsee Kuutarhan (puutarhan) puolelle tutustumaan muun muassa Leijona-paviljonkiin, jossa on varsin oivaltavia installaatioita eri horoskooppimerkeistä. Paviljonkiin kannattaa varata aikaa. Puistossa on myös Parisuhde-plaza, jossa kahvilasta saadusta lapusta voi tarkistaa, millainen kumppani sopii omalle horoskooppimerkille.

Maarit Laurento esittelee ylpeänä Suomen taatusti pienimmän tanssilavan, jossa saa myös tanssia, Baddingin tahdissa. Jos matkailijan suunnat ovat hukassa, ne voi luntata puutarhan keskellä olevasta pylväästä: Huvila Härästä Venukseen on 42 miljoonaa kilometriä, Kuuhun 384 000 km, Somero Cityyn 0,75 km – ja Seulasten tähtijoukko on kaukana.

–Tällä hetkellä olemme rakentamassa saunaan samppanjabaaria, koska Somerolta puuttuu sellainen. Sen nimeksi tulee tietysti Rapula, Laurento hymyilee.

Harrastus karkasi käsistä

Jos olisin mies, menisin tutustumaan Mäkilän traktorimuseoon, jossa on yli 90 traktoria, puimureita ja muuta kivaa, mutta koska olen nainen, haluan nähdä kukkia.

Niitä on paljon: Kärsälän Ruusutilalla on noin 250 ruusulajia ja pensaita likimain 800. Suurimman ryhmän muodostavat Pimpinellaruusut, joita on noin 50 lajia.

Ruusutila sai alkunsa siitä, kun Tuula ja Mauri Kämi kunnostivat talon takana olevan sarkapellon puutarhaksi. Piipahtaminen pensasruusujen alennusmyyntiin 1993 johti ruusutarha Rosariumin tekoon. Piritta-tyttären mukaan ”harrastus karkasi käsistä”.

Tänään tällä uskomattomalla tilalla on esimerkiksi Ruusupuisto, Pimpinellaruusupuisto, yrttitarha eli Herbarium, kahvila ja pienenpieni ruusupuoti, jossa on ruusuisia matkamuistoja. Talo pihapiireineen on 1800-luvulta.

Ruusutila avattiin matkailijoille 1980-luvulla, ja sukupolvenvaihdos tapahtui vuonna 2005, kun Piritta osti tilan ja alkoi pitää sitä skotlantilaisen miehensä Richard Conwayn kanssa. He jatkavat myös tilan peltojen viljelyä.

Tila on avoin kolmena päivänä viikossa, ja ruusuharrastajia tulee paikalle bussilasteittain. Talvisin tilalla tehdään metsätöitä.

Montako ruusulajia tunnistat?

– En ihan 250:tä. Kierroksilla lunttaan kylteistä, Piritta hymyilee ja alkaa katsella tontin rajalla olevaa vanhempien omakotitaloa.

– Nyt isä on hurahtanut pioneihin...

Koirilta kielletty

– Suomessa vastaavaa ei löydy mistään, ja ainutlaatuista tämä on myös Euroopan tasolla, Arto Koivu sanoo ja katselee Häntälän notkoja. Ne ovat Rekijoen uurtamia syviä jokilaaksoja, jotka ovat syntyneet jääkauden jälkeen veden syövytettyä savimaan.

Somerolla oppii paljon uusia asioita. Esimerkiksi sen, että Salon kaupunki makaa hyvin pitkälti sen kaiken maamassan päällä, minkä vesi on notkoilta kuljettanut.

Häntälän notkot kiemurtelevat 400 hehtaarin alueella, ja Koivu kertoo, että jokinotkoissa korkeuseroa saattaa olla jopa 30 metriä.

– Kuumana hellepäivänä notkon pohjalla saattaa olla yli 50 astetta lämmintä, ja aamuyön tunteina kasvit saattavat huurtua pakkasesta.

Alueella kasvaa monia muualla harvinaisia niittykasveja ja elää monta uhanalaista lajia kuten pikkuapolloperhonen. Notkoissa viihtyy kasvilajeja, joita tavataan yleensä vain saaristossa tai pohjoisessa, esimerkiksi Lapin maakuntakukka kullero.

Koivun Kotieläin- ja yrttitilaa Häntälässä pitävä Koivu on vetänyt opastettuja retkiä notkoille 1990-luvusta alkaen. Koska notkoja hoidetaan laiduntamalla, Koivu muistuttaa, että koirien vieminen alueelle on kielletty. Lastenvaunujen kanssa maastossa ei pysty kulkemaan.

Hellepäivänä notkoseikkailuun kannattaa varustautua hatulla ja vesipullolla.

Herneitä ja mansikoita

– Herneet neljä euroa litra, kympillä kolme. Mansikasta pikkumakee samaan hintaan. Se on loppusatoa, harson alta, Sarkakallion luomutilan Isto Kärkäinen luettelee sujuvasti.

Hän aloitti torimyynnin vuonna 1984. Nyt miehellä kasvaa 11 hehtaaria mansikkaa Ypäjällä, ja tilan kokonaispinta-ala on 156 hehtaaria.

Kärkäisellä on seitsemän kiinteää myyntipistettä ja uusi drive in -piste Forssan Autokeitaassa. Yritystä pyörittää Kärkäisen lisäksi kaksi poikaa, miniä ja vaimo. Myyjiä on 32, ja 40 henkeä työskentelee pelloilla. Tila on luomutila.

Myyntisesonki on toukokuun alkupäivistä syyskuun loppuun.

– Loppusyksystä myyn myös kaikki metsämarjat eli karpalot ja mustikat ja tietysti myös sienet.

Kärkäisen löytää usein Somerniemen kesätorilta. Avajaiset olivat vuonna 1987, ja menestys on kasvanut kesästä kesään – tori on nykyään suorastaan mielipuolisen suosittu. Joka lauantai sinne kerääntyy jopa 5 000–6 000 kävijää, ja torimyyjiäkin on toista sataa. Tori on kirpputoripainotteinen, mutta sieltä saa myös kahvia, virvokkeita ja grilliruokaa. Yleisöä viihdytetään usein musiikilla ja ohjelmalla.

Kesätorin perinteenä on vuosittain valittava torineuvos, joka tänä vuonna on kansanedustaja, kunnallispoliitikko Mauri Salo. Muihin toriperinteisiin kuuluvat hattupäivä ja torisoitto.

Puuta maanitellen

– Kyllä minä olen tämän itse joutunut tekemään. Naapuri on vielä huonompi käsistään, taiteilija Reino Koivuniemi hymyilee.

Somerniemellä sijaitsee suorastaan mykistävä paikka, taiteilija Koivuniemen unelma ja elämäntyö Ateljee Hiidenlinna, jonka hän on itse suunnitellut ja rakentanut. Hiidenlinna avattiin yleisölle vuonna 1991, ja parhaimpana vuonna siellä on käynyt 23 000 vierailijaa.

Koivuniemi on tehnyt linnassaan aivan kaiken, niin käsinveistetyt huonekalut, valtavankokoiset puureliefit ja -veistokset kuin katot ja lattiat, jopa ovenkahvatkin. Linnassa on kolme kerrosta ja 360 neliötä. On vaikea sanoa, mikä on vaikuttavinta, itse rakennus, sen uskomattomat yksityiskohdat vai itse taitelija, jonka tarinointia jaksaisi kuunnella vaikka kuinka kauan.

Koivuniemi työskenteli 20 vuotta ravintola Hämeenportin eteisvahtimestarina, ja siinä oli aikaa ajatella. Hän piirsi ja suunnitteli linnansa täysin valmiiksi, ennen kuin rakennustyöt alkoivat.

– Yhdeksän kuormaa puuta, seitsemän kuormaa luonnonkiviä, 1 500 säkkiä sementtiä – pihalla myllytettyä, Marja Koivuniemi luettelee ja hymyilee pitkämielisesti, kun kysyn, mitä vaimo aikanaan ajatteli, kun mies tuli kotiin ja ilmoitti rakentavansa linnan.

Hiidenlinnan jälkeen Koivuniemi on rakentanut paljon muutakin, muun muassa kahdeksankulmaisen kotitalon, jonka seinän kokoisesta ikkunasta aukeaa henkeäsalpaava näköala alas Särkjärvelle.

– Puu antaa yhden kerran koittaa. Sitä on varoin lähestyttävä ja otettava niin pientä lastua, että ajatus pysyy mukana, Koivuniemi kertoo ja muistaa äkkiä Oiva Arvolan kirjoituksen: ”Puu on elävä. Siltä on kysyttävä, että ryhtyykö se yhteistyöhön, muuten se rysähtää poikki ja jää rokuliin.”

Fiilaten ja höyläten

Hirsjärvellä, Helsingintien varressa, Aholan tienhaarassa noin 9,2 kilometrin päässä Somerolta, sijaitsee valkoinen puukioski. Jo perustamisvuonna 1962 siitä tuli suosittu hengailupaikka, jonne paikallinen nuoriso kerääntyi tappamaan aikaa.

Viiden lapsen äiti Elina Somerjoki hankki kioskilla lisätuloja niukkaan elämään. Kioski sijaitsi parinsadan metrin päässä perheen kotitalosta, ja lapsetkin työskentelivät siellä vuorollaan.

Harva olisi silloin uskonut, että jonain päivänä kioskille tehdään pyhiinvaellusmatkoja muistelemaan perheen keskimmäistä poikaa, Rauli Aarre Tapania, joka tunnetaan myös nimellä Badding. Tämä takavuosien rocktähti muistetaan kappaleista Bensaa suonissa, Paratiisi, Fiilaten ja höyläten, Ikkunaprinsessa sekä Tähdet, tähdet.

Vuonna 1978 kioski lopetti toimintansa ja pääsi rapistumaan, kunnes se avattiin uudelleen vuonna 1997. Kioski on Somerjoen perikunnan omistama ja Someron yrittäjät ry:n hoidossa.

Kioskin nimestä pidettiin yleisöäänestys: Paratiisi voitti.

– Rauli oli kuulemma kovin hiljainen jo kouluaikoinaan. Koti oli köyhä, mutta yhtenäinen, kertoo Raija Kostiander, joka piti kioskia auki viitenä kesänä.

On hiljaista, hyttyset inisevät. Kioskin ulkopuolella on lasivitriini, johon fanit ovat kirjoittaneet tervehdyksiään: ”Kallu ja Manu ikuisia Raulin kamuja.”

Näkymätön raja

– Somerniemeläinen ei unissaankaan sano olevansa somerolainen, kirjailija Kaari Utrio tuhahtaa hymyillen.

Vuonna 1977 Somerniemi liitettiin Someroon, mutta henkinen raja jäi elämään ihmisten mielissä. Se kulkee pari kilometriä Paratiisi-kioskista Somerniemelle päin. Somerolla asuu noin 9 000 ihmistä, Somerniemellä noin 800.

Somerniemellä on erittäin vireä kotiseutuyhdistys, joka perustettiin vuonna 1975. Alueen muodostaa 14 kylää, ja se tunnetaan ainakin Hiidenlinnasta, vuonna 1952 avatusta supersuositusta Ämyrin tanssilavasta ja kesätorista. Siellä asuvat myös kirjailija Kaari Utrio ja Kai Linnilä. Aikanaan Somerniemellä vaikutti myös Helvi Hämäläinen.

Utrio ja Linnilä ovat asuneet Somerniemellä jo 34 vuotta. Somerniemi on tuttu paikka pitkän ajan takaa: pariskunnalla oli tapana käydä siellä sienestämässä M. A. Nummisen ja hänen vaimonsa Sirpan kanssa.

– Kiinnitimme huomion vaaleaan taloon, jota kutsuimme Huvikummuksi. Kun talo tuli myyntiin, hankimme sen kesäpaikaksi. Kuukauden päästä muutimme tänne. Pääsyynä oli, että vuonna 1975 Helsinki ei ollut kovinkaan kiva paikka asua. Helsinkiin ei ole ikävä edelleenkään, Utrio sanoo.

Pariskunnan yritys Amanita on julkaissut noin 14 kotiseutukirjaa, joista monen tekijänä on kaikille somero- ja somerniemeläiselle tuttu kotiseutuneuvos Manu Kärki .

Linnilän ja Utrion kanssa puhutaan hetken aikaa paikallismurteista, sitten kesätorin parkkipaikalla möyrivistä työkoneista ja siitä, häiritseekö Ämyrin lava (ei häiritse). Selviää, että Somerniemellä on itsenäinen osuuspankki, ja Linnilän vetämä marttojen makkarakurssi oli suorastaan suksee!

Lopulta Linnilä lahjoittaa kaksi kirjaa. Toinen on Manu Kärjen kuvittama ja kirjoittama valokuvateos Somerolla – Viljamaan arkea, satumaan juhlaa, jossa aurinko paistaa, maisemat ovat huikaisevan kauniita, Ämyrillä tanssitaan ja yhdessä kuvassa pääministeri Matti Vanhanenkin hymyilee kesätorilla.

Kai ne Someroa kehuvat sähköpostit pitivät sitten paikkansa, koska Mattikin heltyy siellä hymyyn.

Lisätietoja: www.somero.fi ja www.somerniemi.fi