Venezuela

teksti Pasi Rytinki
kuvat Juha Puikkonen

Julkaistu 12. elokuuta 2005

Venezuelassa sanotaan, että luotuaan taivaan ja maan Jumala tuli Canaimaan lomailemaan. Sen uskoakseen ei tarvitse välttämättä olla hengen mies tai nainen, riittää kun avaa kaikki aistit.

Etelä-Amerikan pohjoisrannikolle levittäytyvä Venezuela on valtava maa, jolla on valtavat luonnonvarat. Sitä on mainostettu Karibianmeren parhaiten varjeltuna salaisuutena, joka on viime vuosina alkanut paljastua myös länsimaalaisille. Matkailijalle se on unelmakohde sikäli, että luonnon ja kulttuurin monimuotoisuus tarjoaa elämyksiä enemmän kuin voi kuvitellakaan.

Turistille erinomainen tukikohta on Isla de Margarita, 280 000 asukkaan saari reilut 40 kilometriä mantereelta, koillissuunnassa pääkaupunki Caracasista. Caracasiin on pakkautunut neljäsosa Venezuelan 25 miljoonasta asukkaasta, ja se on pahamaineinen korkean rikollisuusasteen ja raskaiden ilmansaasteiden takia, mutta Margaritassa on levollinen ja hyvä henki.

• Hyvä tietää

Itä-länsisuunnassa 67 kilometrin levyinen Isla de Margarita koostuu kahdesta saaresta, jotka 24 kilometriä pitkä kapea kannas yhdistää. Länsiosa Peninsula de Macanao on kehittymättömämpi ja kasvillisuudeltaan karumpi puoli, jossa on lähinnä pieniä kalastajayhteisöjä. Itäosassa ovat suurin kaupunki Porlamar ja muut isommat asutuskeskukset sekä kaikki hotellit ja yli 50 uimarantaa. Peninsula de Macanaon puolelle kannattaa tehdä jeeppisafari, jolla näkee saaren upeaa luontoa lähes koskemattomana.

Venezuelassa kaikki kytkeytyy öljyyn, niin myös Isla de Margaritan asema tax free -vyöhykkeenä. Kun Yhdysvaltain isännöimät öljyvarat kansallistettiin 1976, venezuelalaisten odottama vaurastuminen kääntyi 80-luvulle tultaessa maan köyhtymiskierteeksi. Öljyn kansallistaminen toi mukanaan korruption, ja maan valuuttaa bolivaria jouduttiin devalvoimaan hurjasti – näinä päivinä yksi euro vastaa noin 2 400:aa bolivaria.

Floridan Miamista oli tullut nousukaudella keskiluokan suosima matkakohde, josta haalittiin halvalla tavaraa. Kun vuoden 1983 devalvaatio pysäytti Amerikan matkat, Porlamarista päätettiin tehdä verovapaa mini-Miami.

Opiskelijoiden tapana oli 1980-luvun lopulla tulla viettämään iltapäivästä aamuun kestäneitä juhlia Playa El Aguan rannoille. Bolivarin jatkuva inflaatio pysäytti kansallisen turismin kasvun, mutta viime vuosina Margaritasta on alkanut kehittyä kansainvälinen matkailukohde. Täyteen rakennettua turistirysää siitä ei kuitenkaan ole tullut, ja osa kalastajakylistä varjelee identiteettiään turismilta, vaikka vieraisiin suhtaudutaankin ystävällisesti.

Karibian helmi

Isla de Margaritassa on rantaviivaa 167 kilometriä ja siitä suurin osa hiekkarantaa. Paikalliset kutsuvat saarta Karibian helmeksi.

Paikallista elämää näkee vaikkapa Juangriegossa tai pääkaupunki La Asuncionissa, jotka ovat paljon pienempiä kuin Porlamar. Kaupunkien ja kylien ulkokuva viestii köyhyydestä, mutta ihmiset ovat iloisia ja äärettömän ystävällisiä. Tosin kaikkeen kuluu aikaa, mutta palveluun useimmiten kuuluva hymy tartuttaa mañana-meiningin hoppuheikkiinkin helposti.

Porlamarista löytyy länsimaisen käsityksen mukainen ostosparatiisi Sambal, mutta mielenkiintoisinta kauppaa käydään rannoilla. Saari on kuuluisa helmistään, ja niitä kaupataan todella aktiivisesti. Myyjät todistavat pyydettäessä helmikorujensa aitouden polttamalla niitä sytyttimellä, ja hintaakin saattaa saada tingittyä muutamia tuhansia bolivareja. Yleisesti tinkimistä ei tarvita, sillä hintataso ei ole korkea.

Kulttuurista ja historiasta kuulee värikkäitä tarinoita vaikkapa El Vallen pyhää neitsyttä palvovassa luostarikylässä ja Santa Rosan linnoituksessa. Venezuelan joka ikisestä asutuskeskuksesta löytyy Etelä-Amerikan vapauttajana palvotun kansallissankarin Simon Bolivarin patsas ja aukio. Ainoa poikkeus on Margaritan suosituin turistiranta Playa El Agua, jolla ei paikallisia asu. Toki hekin käyvät iltaisin tanssimassa merengueta, salsaa ja vähän angloamerikkalaisiakin hittejä rannan baareissa ja ravintoloissa.

Margaritan hienointa luontoa löytyy saaret yhdistävän kannaksen eteläpuolelta, La Restingan kansallispuistosta. Veneretki laguunin uumeniin on ehdoton ainakin pelikaaneista, merikotkista ja tiheiden mangrovekasvustojen kyljessä kasvavista ostereista kiinnostuneille.

Upeinta on, kun voi nauttia samalla kertaa paikallisesta luonnosta ja ihmisistä parhaimmillaan. Sellainen elämys on 11 kilometrin vaellus Cacao-vuoren huipulle. Vaivalloinen reitti alkaa kuivasta maastosta ja päätyy huipulla tiheään sademetsäkasvillisuuteen. Matkalla voi vaikkapa maistella mentolinmakuisia, terveellisiksi väitettyjä termiittejä ja ihmetellä huikean kokoisia ja näköisiä hämähäkkejä ja perhosia.

Perillä odottaa sanoinkuvaamaton näköala merelle ja yksinkertainen, mutta unohtumaton ateria: kookoksenkaltaisesta kuoresta tarjoiltu erinomainen lihakeitto ja sitruunalla maustettu sokeriruokomehu, jonka luonnollista makeutta huomaa ikävöivänsä viikkoja myöhemmin. Yksinkertainen lounas maistuu vielä paremmalta, kun tajuaa, että tarvikkeet on kannettu ylös samaa kinttupolkua pitkin.

Viimeistään tämän taipaleen jälkeen tähän maahan rakastuu. Sanokaa terveisiä Rafaelalle ja pojille, jos joskus kiipeätte Cacaolle.

Hurja Hugo

Luonnon tavoin Venezuelan väestö ja kulttuuri on monimuotoista. Siirtomaavallan aika näkyy ihmisissä ja arkkitehtuurissa siellä täällä ja sulautuu jo luontevasti kreolien ja alkuperäisintiaanien elämään.

Venezuelan vasemmistopopulistinen presidentti Hugo Chávez jakaa jyrkästi mielipiteitä. Korruptio on tehnyt vaalivoitosta Venezuelassa lottovoittoon verrattavissa olevan asian, ja Chávezin vastustajat katsovat hänen linjansa johtavan kansan rappioon. Sen sijaan hänen innokkaat kannattajansa uskovat Yhdysvalloille nykyisin varsin avoimesti uhittelevan ja Kuuban, Irakin ja Iranin kanssa kaveeraavan Chávezin tekevän Venezuelasta suurvallan. Sillä on kun verrattomat luonnonvarat: öljyn lisäksi kultaa ja timantteja.

Vuodesta 1999 maata hallineen Chávezin kannattajia ja vastustajia yhdistää varsin voimakas kansallistunne, ylpeys ja rakkaus monenlaisia vaiheita kokeneeseen kotimaahan. Bush nuoremman toimia Venezuelan suhteen odotetaan lähinnä pelonsekaisella jännityksellä. Amerikkalaisia sekä ihannoidaan että vihataan.

Yksi kansallisen ylpeyden aihe Venezuelassa on paikallinen naiskauneus. Missikultti on maassa suurempi kuin missään muualla ja kansainvälisiä kauneuskilpailuja valloittaneiden venezuelalaisneitosten kuvia on limsatölkkien kyljissä ja valtavissa mainostauluissa siellä täällä.

Sivu:  1 2