Peiliin piirretyt vuodet

teksti Emilia Pyykkönen
kuvat Petri Mulari ja
A-lehtien kuvatoimitus

Julkaistu 3. maaliskuuta 2010

Marita Taavitsainen kurkisti menneisiin vuosiinsa valokuvien kautta. Hän löysi itsenäisen naisen, joka on viimein oppinut, että yksin ei pärjää.

Seinäjoen Tangomarkkinat 1995

”Tämä kuva kyllästyttää minua hiukan, sillä se vedetään aina esiin. Olin 25-vuotias saadessani tangokuningattaren kruunun, enkä ollut tehnyt mitään suurempaa itseanalyysiä olemisestani.

25-vuotiaana olin ehkä ikäisiäni kokemattomampi, mutta tyytyväinen elämääni. Sitä yritti vain saada leivän jostain ja vuokrat maksettua. Viihdyin kampaajana, lauloin kuoroissa, pyörin musiikkiteatterikuvioissa ja kävin laulutunneilla. En osannut ajatella pidemmälle, mitä puolta minun kannattaisi itsessäni kehittää, vaan menin niillä korteilla, jotka olin saanut. Lähinnä matkin televisiosta, että noin idolini Koivuniemen Paula tai Katri Helena tuon tekevät. Tavallaan harjoitteluni oli vain sanojen opettelua, ja tangokisoihinkin menin säkällä.

Kuvaa katsoessa tulee mieleen viattomuus. Enää en antaisi tuunata itseäni tuollaiseen täti-lookiin. Tuolloin ajattelin, että kyllä ammattimeikkaajat ja -kampaajat tietävät, mikä minulle sopii.

Tangokuningatarvuoden aikana bändi oli ainoa tukeni, ja puurtaminen oli hyvin yksinäistä. Yritin kai vähän kysellä neuvoja, mutta kantapään kautta ovat opit tainneet tulla. Kokemattomuutta ei voi korvata kuin kokemuksella.”

Keikkakesä 2003

”Tässä näytän jo enemmän itseltäni. En muista kaikkia esiintymisiäni, mutta tuon mekon muistan. Olen ollut siitä onnekas, että suosioni on vakiintunut. Tangokuningatarvuonna minulla oli valmiiksi myydyt keikat, mutta parin vuoden kuluttua tuli hiljainen kausi. Suvantovaiheen aikana ajattelin, että alan keskittyä musiikkiteatteriin. Sitten tuli puskista Syksyn Sävelen voitto André-hitillä 1998.

Hiljainen aika keikkarintamalla oli minulle terveellistä ja kiinnostavaakin aikaa. Etsin itseäni. Jouduin ponnistelemaan jokaisen keikan eteen, ja verkostoni musiikkialan ihmisten kanssa alkoi syntyä. Tajusin viimein, että alalla ei pärjää yksin.

Nykyään haluan nauttia joka keikasta täysillä. Vaikka keikkoja olisi myyty vuodeksi eteenpäin, tiedän, että tämä kaikki voi päättyä. Olen opetellut elämään päivä ja tilanne kerrallaan. Vaikeiden vuosien takia osaan iloita ja olla kiitollinen menestyksestäni.

Jotenkin keikkamuusikon työ on epätodellista ja absurdia. Ajamme mitä kummallisimpiin paikkoihin esiintymään, ja etsimme sitten jossain jänkhällä keikkapaikkaa. Laajempaa suosiota ei osaa ajatella, kun keskittyy paikasta riippumatta tekemään joka keikan täysillä. Sitten kun tulee jokin tunnustus, kuten kutsu Linnan juhliin, ajattelee että vau, kai tällä työllä on jokin laajempikin merkitys.

Kun ajan 500 kilometriä keikalle ja aamuyöllä saman verran takaisin, mietin joskus, onko tässä järjen hiventä. Yleisöltä saatu tunnustus tulee välillä tarpeeseen. Kollegoiden kanssa mietimme, olemmeko oikealla tiellä vai menossa täysillä metsään.

Esiintyessä olen tarkka siitä, miltä näytän. Minulle on tärkeää, että lavalla on hyvä olo. Keikkafiilikseen virittäytymiseen kuuluu myös vaatteiden valinta. Eikä haittaa vaikka kenkä puristaisi, kunhan se näyttää hyvältä.

Vanheneminen pelottaa minua siten, että en halua kokea olevani epäsopiva lavalle. En osaa kuvitella itseäni lavalla ryppyisenä vanhana eukkona. Jos oma ulkomuoto alkaa joskus ällöttää, jään suosiolla pois. Tällä hetkellä minulla on vielä tunne, että minulla on tarinoita kerrottavana ja lauluja laulamatta.”

Häät elokuussa 2008

”Tämä oli ennen Stellan syntymää elämäni onnellisin päivä. Ennen Tomia olin jo luopunut toivosta, että löytäisin koskaan suurta rakkautta. Ei mennyt kuin vuosi Tomin kohtaamisesta, kun menimme naimisiin. Oli ihana mennä umpirakastuneena naimisiin.

Tomin myötä olen onneksi joutunut joustamaan itsenäisyydestäni. Aikaisemmin olin aina ajatellut, että minähän pärjään ja että parisuhteet ovat äärimmäisen hankalia. Kun meistä tuli isä ja äiti, olen tullut entistä riippuvaisemmaksi Tomista, ja se on ihana tunne.

En voisi kuvitella selviäväni vanhemmuudesta ilman miestäni. Tomi on hyvin lapsirakas, ja kekseliäs leikittäjä, joten tiesin jo ennen Stellaa, että hän on ihana isä. Hän hoitaa hyvin Stellan viihdyttämisen, minä säädän ruuat, vaatteet ja unilaulut. Vanhemmuus on lähentänyt meitä entisestään. Saatamme joskus jäädä vain katselemaan Stellaa ja hokemaan, kuinka ihana hän on.

Vaikka olen vannonut itselleni, etten sekoita perhe-elämää ja työtä, välillä saatan vetää riitatilanteessa ässän hihasta. Olen muutaman kerran langennut vetoamaan ”vaativaan työhöni”. Onneksi minulla on vahva mies, jolla on hyvä itsetunto ja joka osaa pudottaa minut nopeasti takaisin maan pinnalle.”

Seinäjoen Tangomarkkinat 2009

”Tämä oli ensimmäinen keikkani Stellan syntymän jälkeen. Tunsin itseni väsyneeksi kotiäidiksi. Siihen nähden kuva on yllättävän freesin näköinen. Vaikka Stella on ollut helppo lapsi, väsymyksen kanssa taistelu on ollut minulle uutta. Ensimmäisellä keikalla Stellan syntymän jälkeen tuntui erilaiselta nousta lavalle. Minua jännitti, ja hermostuksissani nauroin leukapielet kipeäksi.

Kotona oleminen Stellan kanssa oli ihanaa. Olisin voinut jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, mutta toisaalta loppuaikoina alkoi Stellan mentyä yöunille tulla kutina, että vielähän tästä ehtisi keikalle.

Nyt olen järjestänyt Stellan hoidon keikka kerrallaan. Palasimme juuri Australiasta esiintymis-ja lomamatkalta, jossa äitini ja anoppini olivat mukana hoitoapuna. Joskus Tomi on ollut mukana, toisinaan managerini katsoo Stellan perään. Kerran mieheni hoidatti Stellaa huoltoaseman myyjällä. Olenkin miettinyt vakituisen lapsenvahdin palkkaamista.

Stellan syntymän myötä olen alkanut miettiä myös omaa käytöstäni: minkähänlaisen esimerkin annan tyttärelleni? Toivoisin olevani lempeä äiti, joka osaa samalla asettaa rajat.

Kaikkeen ei voi lapsensa elämässä vaikuttaa. Olimme äskettäin mökillä Tomin sukulaisten kanssa, ja sydäntä riipaisi aina, kun Stella jäi vanhempien serkkujensa jalkoihin. Tämä oli ensimmäisiä hetkiä, kun minun piti antaa Stellan selvitä ilman, että äiti oli heti pelastamassa.

Harkitsemme tällä hetkellä toista lasta. Tiedän, että minun iässäni ei ole paljon aikaa edes haaveilla raskaudesta. Minua pelottaa myös se, voinko rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin Stellaa. Hän on niin erityinen. Itse olen varttunut kaksin äitini kanssa, joten minua ei pelota ajatus siitä, että Stella olisi jotenkin yksinäinen.

Välillä mietin omaa jaksamistani. Onneksi minulla on ihana tyttö ja osallistuva mies, jotka pitävät minut nuorena.”

Marita Taavitsainen

• Syntynyt 24.8. 1968 Kotkassa.
• Avioliiton myötä sukunimeltään Natri, käyttää edelleen Taavitsaista taiteilijanimenään.
• Perhe: Aviomies Tomi Natri, 38. Tytär Stella syntyi toukokuussa 2009.
• Ura: Tangokuningatar 1995. Vuoden 1998 Syksyn Sävel -voiton jälkeen yksi Suomen työllistetyimpiä iskelmäartisteja.