teksti Jaana Rinne
kuvat Lasse Lecklin

Julkaistu 4. helmikuuta 2010

Emma-ehdokkuuksia kahminut laulaja Chisu (Christel Sundberg) rakastaa ystävänsä Jipun (Merituuli Elorinne) boheemiluonnetta. Jippu puolestaan ihailee Chisun järjestelmällisyyttä. Keskenään muusikot puhuvat Jumalasta, vaatteista ja miehistä.

Jippu kertoo:

Levy-yhtiömme pomo Asko Kallonen tutustutti meidän toisiimme kolmisen vuotta sitten. Chisun nähdessäni ajattelin, että onpa kaunis nainen. Ihailin heti hänen naisellisuuttaan. Itse olen aina ollut jätkämäinen muija. Nuuska ja siilitukka paljastavat, että minussa on falloksellisuutta. Pukeudun huppariin, farkkuihin ja nahkatakkiin kuin räkäinen ammattikoululainen.

Chisulla ja minulla oli heti paljon yhteistä, mutta erojakin oli. Yhteistä on taiteilijana oleminen ja musiikki, erot liittyvät luonteisiin. Chisulla on tautinen kunnianhimo ja tavoitteita, ja hän vie aloittamansa hommat loppuun. Hän on paljon järjestelmällisempi kuin minä. Musiikkituottaja joutuu ajattelemaan kokonaisuuksia, minä vain kirjoitan ja taon joskus pianoa.

Saatan näyttää amismuijalta, mutta sisältä olen hiiri. Kirjoitin jokin aika sitten epävarmuudestani kertovan biisin. Luumunväriset alusvaatteet -kappaleessa epätoivoinen nainen tilaa Elloksen katalogista alusvaatteet kiinnittääkseen miehen huomion itseensä. ”Milloin minusta tuli näin halpa, etten maksa mitään”, laulun nainen kyselee.

Minulla meni kauan sen myöntämiseen, että olen boheemi. Taistelin pitkään sitä vastaan, mutta se taitaa olla turhaa. Olen monien asioiden suhteen suurpiirteinen, mutta saatan stressata erittäin pienistä jutuista. Ero sinne ja toinen tänne ei haittaa, mutta jos rakennekynnet eivät ole kunnossa tai mikrofoni on väärä, mistään ei tule mitään.

Ehkä kaikki johtuu ankeasta lapsuudesta. Isä ja äiti erosivat, kun olin kuuden. Isä muutti pois, ja äidin miesystävä joi viinaa. Aloin riehua ja reagoida. Tapahtui ikäviä asioita, ja lopulta olin vuoden lastenkodissa. Laitosvaihe ei ollut pitkä, mutta sellaisista asioista ei selviä kokonaan koskaan. Puran niitä musiikin kautta. Elän nyt onnellista ja hyvää vaihetta, mutta haluan säilyttää tietyn määrän epäjärjestystä ympärilläni. Olen menettänyt niin paljon, etten voi menettää enää enempää. Herran haltuun!

Uskon Jumalaan, ja taide on minulle Jumalan jalka. Elän musiikin hoitamana. Taide hellii, pesee ja jäsentää elämääni. Tarvitsen syliä. Jumala ja musiikki ovat niistä tärkeimpiä. Jumala on turvallinen, mutta musiikki on alati riskialtis syli. Välillä pakenen Jumalan helmoihin. ”Rakas Jumala, anna minun kiteyttää sanoiksi, miltä tuntuu käden irtoaminen kädestä”, rukoilen. Taide syntyy yhteistyössä Jumalan kanssa.

Minä tarvitsen Jumalaa ja miestä, mutta Chisu on erilainen. Hän on vahva mieskapinallinen. Chisulla on mahtava ironinen kappale, Miehistä viis. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran, tärisin kyyneleet silmissä ja huusin, että Chisu on nero. Hän pystyy luomaan musiikilla oman maailman. Chisu kirjoittaa ironisesti, mutta omassa elämässäni mies on isossa roolissa. Olen aina ihaillut itsenäisiä naisia, esimerkiksi Satu Silvoa ja Merja Larivaaraa, mutta itse olen tarvitseva ja heikko.

Minun ja Chisun ystävyydessä on kysymys keskinäisestä kunnioituksesta. Chisu toimii taiteeni avaajana. Suurimmat helmet syntyvät taiteen jakamisesta. Minusta tuntuu, että kateuden ja kilpailun kulttuuri on väistymässä. Meidän levy-yhtiömme naiset pitävät tosi tiukasti yhtä.

Tapio Rautavaara -konsertti Helsingin Tavastialla oli hieno todiste naisten välisestä solidaarisuudesta. Yleensä esiintyjät sulkeutuvat omiin koppeihinsa, mutta Rautavaara-konsertissa me naiset istuimme yhdessä takahuoneessa ahdistumassa jenkkakahvoista ja kenkävalinnoista. Talutimme yhden pelosta tärisevän ystävän toisensa jälkeen lavalle. Chisu oli niin palasina, että unohti käärmeennahkakenkänsä konserttipaikalle.”

Chisu kertoo:

Ennen tapaamistamme olin kuunnellut Jipun biisejä ja tykkäsin hänen äänestään ihan sikana. Ajattelin, että näin vahvaa laulajaa ei ole Suomessa ennen kuultu. Jippu lauloi yhtä vahvasti kuin Mariah Carey. Ammattikoulu-look sellaiseen ääneen yhdistettynä oli vahva sekoitus.

Ennen tapaamista menin katsomaan Jipun keikkaa. Siellä oli vain kolmekymmentä henkeä, mutta Jippu heittäytyi ja lauloi suoraan sydämeeni. Jipun jokainen sana oli merkityksellinen, hän todella tarkoitti mitä lauloi. Itkin kolmessa biisissä.

Pelkäsin Jippua aluksi vähän, koska hän on niin voimakas persoona. Silloin en ollut vielä tehnyt kovin paljon töitä taiteilijoiden kanssa. Minulle on jäänyt mieleen juttu, jonka Jippu sanoi baarin pöydässä. ”Kaikki luulevat, että olen joku kolmikymppinen alkoholisti.” Ajattelin, että selvä, aika raju tyyppi. Jippu oli silloin yhdeksäntoistavuotias. Tapaaminen meni hyvin. Molemmat tunnistivat toisessa sukulaissielun.

Jippu on vanhanajan boheemi taiteilija, joka yllättää minut aina. Koskaan ei voi tietää, minkä näköisenä Jippu tulee paikalle, mutta yksi asia on varma: hänellä on aina hieno tukka. Jipulla on asennetta. Itse olen naisellinen pukeutuja, ja tyylini syntyy fiilispohjalta. En katso itseäni vaan pyrin tarkastelemaan muita. Tulen palaveriin parhaillaan työstämäni biisin näköisenä.

Rakastan Jipun boheemiluonnetta, koska minulta sellainen puuttuu. Minulta katoaa heittäytyessä pohja, mutta ihailen nopeaan lähtöön ja äkkinäisiin ratkaisuihin pystyvää Jippua. On hienoa, miten helposti hän pystyy luopumaan rutiineista. Koti on siellä missä Jippu on, minä rakennan bunkkerin tai oman pienen maailman. Jippu ei pelkää paljastumista vaan tuntee olevansa vapaa paljastuessaan.

Olemme aika erilaisia luonteita, mutta yhteistä on pahan olon ilmaiseminen musiikilla. Kuulumme molemmat sukupolveen, joka sai liian paljon vastuuta jo pienenä. Suomessa on niin paljon alkoholismia, että lapset joutuvat rakentamaan minäkuvaansa yksin. He joutuvat kasvamaan pakon edessä eristäytyneinä, koska yhteyttä ympäristöön ei ole. Siinä tilanteessa lapsi pakenee omaan maailmaansa. Olemme molemmat kokeneet tämän.

Ihmisen ei tarvitse asua koulukodissa tunteakseen ulkopuolisuutta ja turvattomuutta. Sellaisia tunteita kokevat myös hyvien perheiden tytöt ja pojat. Minun elämäni on ollut tasaisempaa, mutta Jipun elämäntarina on rankka. Moni nuori menee sellaisissa vaikeuksissa puuta päin. Olen ollut mukana Suomen Kulttuurirahaston pyörittämässä Myrsky-ohjelmassa, jossa autetaan ongelmanuoria ilmaisemaan itseään taiteen avulla. Jokainen lapsi hakee hyväksyntää, mutta mistä sen löytää, kun kilpailemisesta on tullut kansantauti?

Musiikin suhteen olemme kapinallisia. Musiikkilukio sai minut eristymään ja kuuntelemaan mahdollisimman ärsyttävää musiikkia, esimerkiksi Darudea. Jipulla on samoja kokemuksia. Kun muut kuuntelivat hienoa jazzia, Jippu veti Celine Dionia. Se oli sopivan noloa!

Meillä on varsin erilainen miesmaku. Jipulla se on hurja. Kun Jippu löytää miehen, kysyn, onko se hyvä ihminen. Suhtaudumme miehiin eri tavalla. Kyllä miehet minullekin merkitsevät paljon, koska he tuovat uusia asioita elämään, mutta mies ei ole minulle koko maailma. Minussa on itsessäni miestä sen verran, ettei miehen läsnäolo ole välttämättömyys.

Aikaisemmin miehet ovat luoneet uraa ja naiset ovat olleet kotona. Nyt nainen on tähti siinä missä mieskin. Nainen voi ottaa miestä kädestä ja sanoa, että minä voin auttaa sinua. Naistuottajana olen harvinaisuus enää Suomessa. Muualla, esimerkiksi Amerikassa ja Ruotsissa, naistuottajia on paljon.

Keikkamatkalla huomaamme olevamme lattialla jauhamassa Jumalasta. Hänen suhteensa olemme eri taajuudella. Jipun Jumala on käsitteellisen kristillinen, minulle jumaluutta edustaa kaikki: musiikki, taide ja ihmiset.”

Jippu (Merituuli Elorinne)

• 24-vuotias laulaja-lauluntekijä.
• Asuu Helsingissä.
• Julkaissut kaksi albumia: Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan (2006) ja Kuka teki minusta tän naisen (2008). Molemmat levyt ovat myyneet kultaa.
• Sai Emma-palkinnon vuoden 2006 debyyttialbumista.
• Julkaisee kolmannen albuminsa näillä näkymin ensi syksynä.
• Motto: Mennään täysillä tai ei ollenkaan.

Chisu (Christel Sundberg)

• 28-vuotias laulaja-lauluntekijä ja tuottaja.
• Asuu Helsingissä.
• Julkaissut kaksi albumia: Alkovi (2008) ja Vapaa ja yksin (2009), joka myi kultaa.
• Sai Emma-palkinnon vuoden 2008 parhaasta biisistä (Mun koti ei oo täällä). Palkittiin myös e-Emmalla.
• Kahmi tänä vuonna seitsemän Emma-ehdokkuutta.
• Motto: Jos ei lennä ulos kaarteesta, ei ollut tarpeeksi vauhtia.