Eduskunnan Che Guevara

teksti Yrjö Rautio
kuvat Joonas Brandt

Julkaistu 5. marraskuuta 2009

Vasemmistoliitto ei halua vain parantaa nykyistä yhteiskunta-
järjestelmää, vaan muuttaa sen toiseksi, sanoo Paavo Arhinmäki. Tuore ja nuori puoluejohtaja on siten vanhanaikaisesti kumoukselli-
nen – eduskunnan Che Guevara?

Kansanedustaja Paavo Arhinmäki, 32, valittiin viime kesäkuun lopulla Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi sen jälkeen, kun Martti Korhonen oli eronnut tehtävästä tappiollisten eurovaalien jälkeen.
Punavihreänä radikaalina tunnettu Arhinmäki on aloittanut räväkästi. Hänelle on ehditty jo sovitella niin johtavan oppositiopoliitikon kuin johtavan populistinkin viittaa.
Mitä miettii nykypäivän kumousmies, joka taistelee eduskunnan viidakoissa ja käyttää aseenaan kalashnikovin sijasta sanoja? Millainen on hänen sissiarmeijansa, Vasemmistoliitto? Kysytään sitä häneltä.

Maassa ja maailmassa on lama, Suomessa sen lisäksi vaalirahaskandaali. Oppositio ei ole hyötynyt tilanteesta. Miksi oppositio on näin avuton?
– Meillä on epäsuositumpi hallitus kuin koskaan, mutta opposition tilanne ei ole yhtään sen parempi. Vasemmistoliiton osaltahan on ollut pientä värähdystä ylöspäin. Taso on tietysti edelleen paljon alhaisempi, mihin tähtäämme. Oppositiopolitiikassa ei riitä se, että kritisoidaan. Pitää olla myös konkreettinen vaihtoehto. Oppositio ei ole pystynyt sitä kaikilta osin tarjoamaan.

Tämä koskee myös Vasemmistoliittoa?
– Koskee. Tänä syksynä on sitä paitsi aika paljon konkreettista politiikkaa hukkunut vaalirahakohuun. Esimerkiksi elvytyksen suuntaamista ja kestoa on käsitelty aika vähän.

Vaalirahakohu taas ei ole hyödyttänyt enempää oppositiota kuin hallitustakaan?
– Luulen, että se ei ole hyödyttänyt yhtään puoluetta, päinvastoin. Ihmiset vain suhtautuvat politiikkaan nyt entistä kriittisemmin. Moni on sanonut harkitsevansa, äänestääkö enää koskaan.

Nukkuvien puolue on ainoa voittaja?
– Kyllä. Tosin ei voida ehkä puhua edes nukkuvien puolueesta, jos ihmiset tekevät protestina tietoisen valinnan, etteivät nyt äänestä.

Oppositio on käynyt hanakasti pääministerin kimppuun, mutta sekään ei ole purrut?
– Silminnäkijä-ohjelman jälkeen tapahtui selvä käänne. Sitä ennen tuli pääministeristä omienkin joukosta kriittisiä lausuntoja. Yksi ohjelma muutti koko tilanteen. Vanhanen sanoo olevansa vahvempi kuin koskaan. Se varmaan pätee keskustan eduskuntaryhmään, mutta kansan keskuudessa Vanhanen ei ole vahva. Päivittäin tulee kysymyksiä, eikö se vieläkään ymmärrä lähteä.

Aitoja asioita

Mihin Vasemmistoliittoa tarvitaan? Mitä ovat asiat, joita Sdp ja vihreät eivät hoitaisi?
– Ensinnäkin Vasemmistoliiton ja Sdp:n yhdistämisestä ei tulisi mitään. Sosiaalidemokraatit eivät halua yhdistyä Vasemmistoliiton kanssa eivätkä vasemmistoliittolaiset sosiaalidemokraattien kanssa. Jokaisessa Euroopan maassa on sosiaalidemokraateista vasemmalla oleva puolue tai puolueita. Miksi sitä ei olisi Suomessa, jossa on kautta aikain ollut Länsi-Euroopan vahvin vasemmistopuolue Ranskan ja Italian ohella? Vasemmistoliitto on tässä maassa selvästi kaikkein vahvimmin köyhien ja heikko-osaisten puolella.

Kun kuuntelee puheita täällä eduskunnassa, kaikki puolueet ovat köyhän asialla.
– Kyllä, kun puheita kuuntelee... Vasemmistoliiton pyrkimys ei ole vain parantaa nykyjärjestelmää, vaan myös muuttaa sitä sillä tavalla, että voitaisiin ottaa yhtä aikaa huomioon entistä vahvemmin sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologisuus, ympäristöstä ja ilmastosta huolehtiminen.

Tarkoitatko todella yhteiskuntajärjestelmän muuttamista?
– Jos nykyinen järjestelmä on jonkinlaista kapitalismia, suhtaudun siihen hyvin kriittisesti. Markkinoita tarvitaan. Ei ole järkeä jostain ylhäältä päin päättää, paljonko sukkahousuja ihmiset tarvitsevat seuraavan viiden vuoden aikana. Mutta tarvitaan järjestelmä, jossa yritysten ylilyönteihin puututaan ja niiden toimintaa rajoitetaan. Tarvitaan myös vahvoja valtionyhtiöitä markkinoita tasaamaan. Tämä nykyinen lamakin sai alkunsa nimenomaan siitä, että pankeilla ja yrityksillä ei ollut mitään rajoitteita.

Pystyykö Vasemmistoliitto olemaan aidommin sosialidemokraattinen kuin Sdp tai aidommin vihreä kuin vihreät?
– Ei meidän pidä leikkiä sosialidemokraatteja, koska emme sosialidemokraatteja ole. Euroopan sosialidemokraattiset puolueet ovat valuneet kohti keskustaa, ja niiden vasemmalle puolelle on jäänyt valtava tila. Pohjoismaissa ainoastaan Ruotsissa on Suomen lisäksi vihreä puolue. Ruotsissakin se kuuluu vasemmistoblokkiin. Muissa Pohjoismaissa vasemmistopuolue on myös vihreä puolue. Suomen vihreä puolue on erikoisuus siinä, että se on oikeistolainen vihreä puolue.

Onko tuo totta? Suomessakin vihreät ovat nuorille ja koulutetuille nimenomaan nykyaikainen vasemmistopuolue eikä suinkaan oikeistopuolue.
– Niin, he kokevat sen sellaisena. Tämä on Vasemmistoliitolle suuri haaste. Meidän ja demarien välillä ei liiku ollenkaan niin paljon äänestäjiä kuin Vasemmistoliiton ja vihreiden välillä. Moni, joka äänestää vihreitä, sanoo että haluaisi äänestää Vasemmistoliittoa, mutta pitää tehdä parempi puolue, jotta hän voi sitä äänestää.

Ja sinun projektisi on tehdä siitä sellainen?
– Mmm... tai meidän projektimme. Ei tämä yhden miehen projekti ole. Meidän pitää luoda Vasemmistoliitosta sellainen, että ihmiset kokevat sen moderniksi, uudistavaksi puolueeksi. Viisitoista, kaksikymmentä prosenttia kansalaisista sanoo, että voisivat ajatella äänestävänsä Vasemmistoliittoa. Alle 30-vuotiaista, jotka äänestävät, 30 prosenttia sanoo samaa. Siinä on se meidän potentiaalimme.

Modernit stalinistit

Miten puolue voi olla uskottavasti moderni, kun sen eduskuntaryhmässä on joukko vanhoja stalinisteja, jotka eivät ole mielestään olleet koskaan missään väärässä?
– Vasemmistoliiton julkikuva ja maine ovat hyvin vanhanaikaisia. Totta kai on suuri haaste muuttaa niitä, saada vastaamaan tätä päivää. Puolue on joka tapauksessa hyvin yhtenäinen. Kaikilla on halu rakentaa Vasemmistoliittoa, joka olisi vahvempi.

Et vastannut kysymykseen. Ilmeisesti olet sitä mieltä, etteivät stalinistit ole rasite?
– No, ihmiset valitsevat, keitä eduskuntaryhmään tulee. Tietysti toivoisin, että ryhmä olisi isompi ja että siinä olisi enemmän nuoria ja naisia.

Vasemmistoliiton ryhmä on myös eduskunnan vanhin ja miesvaltaisin. Sekään ei ole kovin modernia.
– On paljon vaalipiirejä, joista valitaan vain yksi vasemmistoliittolainen. Silloin uusien on vaikea nousta. Se vääristää. Ryhmän koostumus ei vastaa äänestäjäkunnan koostumusta.

Olit ennen kansanedustajaksi tuloasi Esko-Juhani Tennilän avustaja. Onko Tennilä radikaali?
– Olen lukenut Tennilän muistelmat, ja hän on esimerkiksi puolustanut Ounasjokea soutamalla. Kyllä hän ainakin oman aikansa radikaali oli.

Häntä voi kuitenkin pitää myös yhtenä konservatiivisimmista kansanedustajista, koska hän jos kuka elää syvällä ja kaukana menneessä maailmassa?
– Monet ihmisistä, joita pidetään tosi konservatiivisina, puolustavat hyvin voimallisesti ihmisten oikeutta olla oma itsensä, esimerkiksi samaa sukupuolta olevien oikeutta adoptioon tai parisuhteensa rekisteröintiin. Se ei ole niin yksinkertaista.

Suvi-Anne Siimes sanoi, ettei ole minkään sortin sosialisti. Sinä määrittelet itsesi demokraattiseksi sosialistiksi?
– Sitä määritelmää olen itsestäni käyttänyt. Se kuvastaa sitä, että minun mielestäni ihmisillä pitää olla nykyistä laajempi mahdollisuus osallistua päätöksentekoon alueellisella tasolla, suorilla kansanäänestyksillä ja muilla. Tarvitaan markkinat, mutta myös säätelyä ja vastavoima niille.

Kaksi lähtöä

Kaksi edeltäjäsi, Siimes ja Martti Korhonen, jättivät tehtävänsä kesken kauden. Mitä se kertoo Vasemmistoliitosta?
– Varmaankin se kertoo ainakin siitä, että meidän kannatuksemme on mennyt alaspäin. Johtajia ei yleensä vaihdeta, jos kannatus menee ylöspäin. Suvi-Annen ja Maran lähdöt olivat hyvin erityyppisiä. Suvi-Anne vetäytyi täysin sivuun, Mara jatkaa tosi aktiivisena ryhmän jäsenenä ja poliitikkona. Mara jätti tehtävät, kun tuli eurovaaleissa rökäletappio ja hän tunsi, ettei kykene enää omalta osaltaan nostamaan puoluetta.
– Kun Suvi-Anne valittiin puheenjohtajaksi, hän hyppäsi suoraan ministeriauton takapenkille. Kun olimme hallituksessa, joka päivä tuli uusia asioita, joista tehtiin politiikkaa. Kun Vasemmistoliito jäi oppositioon, piti alkaa miettiä, mitä se vasemmistolaisuus todella on ja mitä asioita ruvetaan tekemään. Suvi-Anne huomasi, että hän ei ehkä ollutkaan oikeassa porukassa ja että hän oli ajatuksineen aika lailla yksin.

Oletko itse täyden kauden puheenjohtajana?
– Ainakin vuoteen 2010. Meillähän on silloin puoluekokous. Jos tulen valituksi, niin kyllä. Ajatus on se, että jatkan niin kauan kuin tunnen pystyväni auttamaan ja nostamaan puoluetta.

Millaiset ovat suhteesi vasemmistoliittolaiseen ay-väkeen?
– On ehkä tullut sellainen kuva, että meillä olisi hirveän huonot suhteet. En ole itse kokenut, että olisi dramaattisia ongelmia. Meillä on ilmasto- ja energiapolitiikassa erilaisia näkemyksiä. Me puhumme puolueen äänellä, he puhuvat liiton äänellä. Tärkeintä on, että teemme yhteistyötä, mutta olemme samalla itsenäisiä.

Merkitseekö vasemmiston yhteistyö sinulle mitään?
– Näen sen sillä tavalla, että kummankaan vasemmisto- tai työväenpuolueen etu ei ole se, että toinen on heikko. Meillä on mm. julkisiin palveluihin ja työelämäkysymyksiin aika samantyyppiset näkemykset. Totta kai niitä pitää viedä yhdessä eteenpäin. Sitten on mm. perusturvaan ja ympäristöön liittyviä näkemyseroja. Vasemmiston pitäisi pystyä tekemään vahvempaa yhteistyötä ja saamaan siihen mukaan vihreät.

Ydinasioita

Olet tiukka ydinvoiman vastustaja. Mitä vasemmistolaista on ydinvoiman vastustamisessa?
– Vasemmisto katsoo pitkälle tulevaisuuteen. Uraanin louhinta tuottaa ympäristöongelmia. Tuotannon aikana on onnettomuusriskejä. Ydinjätteen loppusijoittamista ei ole ratkaistu kestävästi. Ydinvoimahulluus edistää sellaista ajattelua, että meidän pitää vain tuottaa loputtomasti lisää energiaa eikä panostaa enemmän siihen, miten pystymme sitä säästämään ja vähemmällä tuottamaan.

Milloin Vasemmistoliitto saa itselleen selväksi, miten suhtautua Euroopan unioniin? Osa on yhä sitä mieltä, ettei koko unionissa pitäisi olla.
– Kyllä Vasemmistoliitossa pitää tunnustaa, että me olemme nyt EU:n jäseniä. EU pitää nähdä ihan samanlaisena poliittisena pelikenttänä kuin vaikka kaupunginvaltuustot tai eduskunta, joissa eri poliittiset linjat taistelevat. Tykättiin me EU:sta tai ei, sieltä tulee esimerkiksi tänne eduskuntaan koko ajan lainsäädäntöä. Siihen pitää vain aktiivisesti vaikuttaa.

Eikö olisi jo aika tunnustaa myös se, että oli kohtalokas virhe vastustaa EU-jäsenyyttä?
– Olin niin nuori, etten edes saanut äänestää vuoden 1994 EU-kansanäänestyksessä. Ehkä minä jätän sen jälkiviisauden muille.

Suhtauduit nuorisoliittojohtajana myönteisesti kansalaistottelemattomuuteen, jossa voitiin rikkoa lakeja. Onko suhtautumisesi muuttunut nyt, kun olet itse lakeja säätämässä?
– Meillä Vasemmistonuorissa oli perusperiaatteena, että kansalaistottelemattomuus, johon osallistutaan omilla kasvoilla, loukkaamatta kenenkään ihmisen koskemattomuutta tai rikkomatta omaisuutta, on yksi tapa saada poliittisia teemoja esiin. Olen edelleen sitä mieltä, että esimerkiksi talonvaltaus on yksi oiva tapa tehdä politiikkaa. Tietysti kansanedustajana minulla on monia muita kanavia nostaa esiin asioita.

Opposition ääni

Sinulle on tarjottu eduskunnan johtavan populistin roolia sen jälkeen, kun Timo Soini lähti Brysseliin. Onko se kunnia vai häpeä?
– Kun on käytetty moneen kertaan termiä opposition johtaja, silloin se on kunnia tietenkin. Populisti sanaa käytetään Suomessa aika kevyesti. Kyllä minä vedän aika vahvasti meidän omia juttuja, yritän sanoa yksinkertaisesti, sillä tavalla, että ihmiset ymmärtävät. Pelkät lotkautukset eivät riitä, pitää aina olla taustalla jokin ajatus siitä asiasta.

Kansanpankki-esitys oli ainakin puhdasta populismia.
– Edelleenkin on tarkoitus valmistella siitä lakialoitetta. Jokainen ihminen tarvitsee pankkipalveluita, ne ovat peruspalveluita. Tarvitaan vaihtoehtoa liikepankeille, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa mahdollisimman isoa voittoa.

Ajatus on kuitenkin nykymaailmassa täysin epärealistinen?
– Tällaista pankkia ei varmaankaan näillä poliittisilla voimasuhteilla saada ihan heti aikaiseksi. Politiikassa pitää uskaltaa heittää ideoita asioista, jotka haluaa toteuttaa, jos tulee tarpeeksi kannatusta ja voimaa taakse.

Sinulla on hyvä tilaisuus nousta opposition henkiseksi johtajaksi, kun Soini on poissa eikä Jutta Urpilaisesta ole sellaiseksi?
– Onhan näin tavallaan, mutta haluan ainakin uskoa, ettei kyse ole ainoastaan henkilöstä, vaan että on aidosti tilaus vasemmistolaisemmalle politiikalle. Ihmiset ajattelevat, että nyt kaikki muuttuu, kun saatiin nuori puheenjohtaja, joka pystyy sanomaan selkeästi ja terävästi. Se hirvittää vähän itseänikin.

Onko Vasemmistoliitosta vastuun kantajaksi, esimerkiksi hallituksessa?
– Lama ei ole vielä iskenyt tavalliseen kansaan siinä määrin kuin se tulee iskemään vaaleihin mennessä. Voi olla, että vaalien jälkeen tarvitaan ihan eri tavalla vahvaa vasemmistoa. Hallitukseen meneminen ei ole itseisarvo, vaan se, että siellä saavutetaan jotain. Edellisestä kerrasta voidaan oppia se, että pitää olla selkeät tavoitteet.

Jotta vasemmistoliiton tavoitteista välitettäisiin, puolueen kannatuksen pitäisi olla paljon suurempi kuin nyt?
– Kyllä, se on ihan selvä, että Vasemmistoliiton pitää olla selkeästi isompi, jos se haluaa hallitukseen.

INFO Paavo Arhinmäki

• Syntynyt Helsingissä 13.12.1976, asuu Helsingin Herttoniemenrannassa avovaimonsa kanssa.
• Valtiotieteen ylioppilas.
• Helsingin kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001. Vasemmistonuorten puheenjohtaja 2001–2005. Esko-Juhani Tennilän eduskunta-avustaja 2005–2007 . Kansanedustaja vuodesta 2007. Vasemmistoliiton puheenjohtaja kesäkuusta 2009.
• Kasvissyöjä, harrastaa mm. polkupyöräilyä ja jalkapalloa, innokas englantilaisseura Chelsean ja Tukholman AIK:n kannattaja.