Ammattikiipeilijä Veikka Gustafsson

teksti ja kuvat Eino Leino

Julkaistu 6. kesäkuuta 2005

Kaksitoista vuotta Veikka Gustafsson on ollut ammattikiipeilijä, viime vuodet myös yrittäjä, luennoitsija ja yrityskonsultti.
Vuorilla on riskinsä, vaikka niitä oppisi välttämään. Himalajalta riittää kirkkaita ajatuksia tuotaviksi meren tasolle ja työelämään.

Parimetrisiksi sahattujen pölkkyjen lasti koukkii Veikka Gustafssonin vetämässä pulkassa. Hanki upottaa. Ylämäkeen Veikka avittaa pulkan lastia rankassa etunojassa. Tasaiselle päästyä meno ripeytyy. Mies kiertää jäälle ja mökkinsä pihaan.

Seuraavassa kuvassa näkyy saunasta suorana haikuna kirkkaaseen pakkaspäivään kohoava savu. Saunasta astuu hiestä höyryävä mies, kävelee jäälle, ihailee kirkasta maisemaa ja laskeutuu avantoon. Vedestä noustuaan hän kehuu virkistävää kokemusta.

Seuraavassa kuvassa Veikka vuolee hämärässä tuvassa sytykkeitä ja virittää tulta takkaan. Kameraan virnistäen hän toteaa englanniksi:

– Terveisiä korkean teknologian Suomesta.

Merensaarimökillään dvd:lle tallentamansa terveiset Veikka vei vuosi sitten keväällä Mount Everestille. Aiempiin Himalajan-reissuihin verrattuna matka oli poikkeuksellinen. Työnantajana oli Universal Pictures, jonka tuotantoon Working Title Films ja ohjaaja Stephen Daldry valmistelevat vuonna 2007 ensi-iltaan tulevaa elokuvaa.

Vuorikiipeily on Daldryn kaltaiselle tekijälle yllättävä aihe.Teatteriohjaajana aloittanut Daldry sai elokuvistaan Billy Elliot ja Hours (Tunnit) kriitikkojen kiitokset, eivätkä useat Oscar-ehdokkuudet vähentäneet elokuvien arvoa.

Daldryn paneutumisesta uuteen aiheeseensa kertoo se, että hän osallistui viime keväänä 12 vuorokautta kestäneelle lähestymismarssille perusleiriin, 5 350 metrin korkeuteen ja viipyi perusleirissä kymmenen päivää. Matkalla ohjaaja täytti 43 vuotta.

Kunniavelka Everestillä

Everest-elokuvahankkeeseen Veikka ja hänen monivuotinen kiipeilykumppaninsa, Yhdysvaltain tunnetuin kiipeilijä Ed Viesturs, palkattiin hoitamaan kuvauksia vaikeimmissa oloissa. Veikan vastuulla oli 21-jäsenisen kiipeilijäryhmän turvallisuus. Filmiryhmään kuului kiipeilijät mukaan lukien 45 ihmistä, mm. korkeiden paikkojen kuvaaja, kirjailija ja elokuvantekijä David Breashears.

Daldryn elokuvassa palataan tapahtumiin keväällä 1996, jolloin Everestin kuolemanvyöhykkeellä menehtyi kahdeksan kiipeilijää vuorokauden aikana, mm. uusiseelantilainen Rob Hall, jonka retkikunnassa Veikka saavutti Everestin huipun ensimmäisenä suomalaisena vuonna 1993.

Huippukiipeilijöiden kanssa Veikka ja Ed olivat jo aikapäivää sitten sopineet, etteivät enää palaisi Everestille. Se, joka sopimuksesta lipsuisi, maksaisi tuhannen dollarin sakon. Filmihanke oli kuitenkin ammatillisesti niin mielenkiintoinen, että Ed ja Veikka tarttuivat siihen.

– Tuhannen taalan kunniavelka maksettiin käteisellä Everestille saavuttua, Veikka kertoo.

Daldry antoi ymmärtää, että kevään 1996 tragedia kerrottaisiin pitkälti vuorikiipeilijäin leskien kautta. Katastrofin sattuessa kakkosleirissä yli 6 000 metrin korkeudessa olleet Veikka ja Ed kiiruhtivat pelastustehtäviin.

– Suurin syy onnettomuuteen oli, että huipulle yrittäneet retkikunnat joutuivat huippukuumeen valtaan. Huippukuume on vääristynyt tunne omista voimista silloin, kun tavoite on lähellä. Yli kahdeksan kilometrin kuolemanvyöhykkeellä ääreisverenkierto heikkenee ja ajatus hidastuu.

– Tärkeää on tuntea psyyken ja fysiikan rajat. Vaikka huippu olisi näkyvissä, väsyneenä on annettava periksi. Muutaman kerran olen kääntynyt takaisin kymmeniä metrejä ennen huippua, laskeutunut hakemaan voimia uuteen yritykseen. Kevään 1996 uhrit olivat huipulta laskeutuessaan uupuneita. Sellainen myrsky on umpiväsyneille kohtalokas, Veikka sanoo.

Elokuvaprojekti oli Veikan kolmas nousu maailman korkeimmalle vuorelle. Vuonna 1997 hän kiipesi huipulle ilman happilaitteita. Everestin perusleirissä hän on ollut viidesti, mm. noustessaan Everestin naapurivuorelle Lhotselle 1995. Viisi kertaa runsaat kaksi kuukautta merkitsee, että hän on viettänyt Everestin kolkossa perusleirissä miltei vuoden elämästään.

150 miljoonan hanke

Maisemat olivat keväällä 2004 yhtä karut kuin ennenkin, mutta huolto toimi erityisen hienosti.

– Leffaprojektissa puitteet olivat 150 miljoonan dollarin hankkeen mukaiset. Syötiin gourmet-aterioita, mutta kovat olivat vaatimuksetkin. Kaikki tehtiin elokuvaamisen ehdoin. Hankittiin kuvaa myös olosuhteissa, joissa normaalisti olisimme levänneet ja odottaneet sään paranemista. Kuvattiin myrskyä, kun myrskysi. Otokset ovat taatusti aitoja.

Kuviin tallennettiin Ed Viestursin ja Veikan kiipeilyä. Heidän tilalleen lopullisen elokuvan kuviin liitetään uudella tekniikalla ammattinäyttelijät.

Kaikki Daldryn Everest-tuotannon jäsenet olivat alansa huippuja, lahjakkaita ja motivoituneita. Ohjaaja ja tuottaja tenttasivat Veikkaa ja Ediä Himalajan kiipeilystä. Siten he loivat käsikirjoitusta, joka alkoi tuolloin vasta hahmottua.

– Daldry sanoi tahtovansa tehdä kiipeilyelokuvan, jota ajattelevakin ihminen voi katsoa. Syy siihen, miksi Edin kanssa vielä kerran lähdimme Everestille, oli ohjaajan ammattitaito. Jos asialla olisi ollut joku action-ohjaaja, projekti ei olisi kiinnostanut, ei varmaan myöskään David Breashearsin tasoista kiipeilijäkuvaajaa. Kaikkea roskaa kiipeilystä on jo kylliksi filmattu.

Tervehdys Veikan saarimökiltä ilahdutti Daldryn retkikunnan sherpoja. He näkivät tutut elementit: lumen, jään, kirkkaan taivaan, tulen. Uinti avannossa oli heille uutta. Ryhmän länsimaiset jäsenet hämmästelivät, miten ihminen voi elää sähköttömässä vapaa-ajan asunnossa Nokian Suomessa.

Saaritilan Veikka osti viitisen vuotta sitten. Asiakkaiden kanssa saaressa käytyään hän oli ihastunut paikkaan. Pitkän väännön jälkeen hirsimökki, sauna ja maat olivat hänen – eikä hinta sittenkään ollut aivan halpa.

Metsänhoito, puiden kaato, kuljetus ja klapeiksi hakkaaminen käy Veikalle fyysisestä harjoittelusta. Matkan mantereelta saareen hän tekee kesällä soutaen, talvella kävellen tai hiihtäen. Moottorikelkkaa ei saaressa ole eikä moottorivenettä.

– Työtä siellä riittää ja tilaa ajatuksille. Meri antaa kalaa. On maata perunan ja juuresten viljelyyn. Merilintujen metsästyskaudella lisäravintoa tulee taivaalta. Se on paikka keskittyä ja rauhoittua.

Parhaat ideansa Veikka löytää fyysisten töiden parissa. Polttopuita on mökin alus täynnä, niitä on räystäiden suojassa ja pihassa pressujen alla kuivumassa. Täällä hän viihtyy yksinkin. Kaverit, jotka täällä käyvät, ovat hengenheimolaisia, ulkoilmaihmisiä.

Sivu:  1 2