Rakkaudesta lukemiseen.

Vaikeasti ennustettava risteiliöden rakennusbisnes käy kuumana Turun telakalla

Turussa rakennetaan 315-metristä Mein Shiff 1 -risteilijää. Mittakaavan huomaa laivan kannella työskentelevistä miehistä.

Telakkateollisuus oli jo häviämässä Suomesta, mutta nyt Turussa tilauskirjat ovat miltei täynnä vuoteen 2024 saakka. Teolliset investoinnit ovat harvinaisia valopilkkuja kilpailijamaiden vauhdista pudonneessa maassamme.

Vanha rouva tarvitsee apua. Se ei enää yksin selviä tilauksista, joita Meyer Turun telakalle on viime aikoina tulvinut.
Telakan kielessä ”Vanhalla rouvalla” tarkoitetaan telakka-alueen maamerkkiä, yli sadan metrin korkeuteen nousevaa nosturia, joka pystyy nostamaan kerralla jopa 600 tonnin kuorman. Sen tehtävänä on siirtää viereisissä halleissa hitsattavat, niin sanotut suurlohkot oikeaan paikkaan rakennusaltaassa valmistuvan risteilijän torsoon. Se on kuin Duplo-palikoilla leikkimistä.
Nyt Vanhan rouvan vieressä rakennetaan uuden nosturin kannatinpuomia. Uusi nosturi maksaa 35 miljoonaa euroa ja pystyy nostamaan tuplasti kollegaansa enemmän. Se nopeuttaa suurlohkojen siirtelyä huomattavasti.
– Uusi nosturi tarvitaan, jotta kaikki tilauskirjan laivat saadaan rakennettua, sanoo Meyer Turun viestintäpäällikkö Tapani Mylly.
Viimeisimmät lisäykset tilauskirjaan ovat kaksi amerikkalaisen Royal Caribbean Cruises -yhtiön tilaamaa Icon-risteilijää. Tilausten arvoksi on arvioitu jopa kaksi miljardia euroa. 
Risteilijät valmistuvat vuosina 2022 ja 2024. Siihen asti Turun telakan tilauskirja on lähes täynnä, ainoastaan vuonna 2023 sillä ei ole vielä tiedossaan luovutettavaa laivaa.
Samalla telakalle rekrytoidaan koko ajan uusia työntekijöitä, ja lähivuosina Mylly arvioi sen työllistävän alihankkijoineen jo peräti 20 000 ihmistä nykyisen 7 000 sijaan.

Risteilijän osat, niin sanotut suurlohkot, nostetaan nosturilla laivan runkoon. Se on kuin Duplo-palikoilla leikkimistä.
 
Vielä viisi vuotta sitten Turun telakan tulevaisuus näytti synkältä. Yhtiö oli korealaisen STX:n omistuksessa ja kilpaili risteilijähankkeista STX:n Ranskassa sijaitsevan telakan kanssa. Usein Turku jäi nuolemaan näppejään.
Silloinen elinkeinoministeri, kokoomuksen Jan Vapaavuori kuvaa kirjassaan Puoliholtiton Suomi (Otava 2016), kuinka telakan johto yritti joulukuussa 2012 kiristää hallitukselta 50 miljoonan euron lainaa saadakseen uuden risteilijätilauksen rahoitettua. Jos rahoja ei irtoaisi, STX rummuttaisi julkisuudessa, että hallitus antaa telakkateollisuuden loppua Suomesta.
Hallitus kieltäytyi antamasta lainaa kannattamattomalle yhtiölle ja sai kansalaisten vihat päälleen.
Mutta taustalla muhi toinen suunnitelma. Hallitus ryhtyi Vapaavuoren johdolla ja STX:n selän takana neuvottelemaan telakan myymisestä. Kumppaniksi löytyi saksalainen perheyhtiö Meyer. Lopulta STX suostui myymään telakan valtion ja Meyerin yhteisyritykselle elokuussa 2014.
Se oli keskeinen siirto uuden nousun tiellä. Sittemmin valtio myi osuutensa yhtiöstä Meyerille pilkkahintaan. Meyerin tulo omistajaksi on kasvattanut luottamusta telakkaan hurjasti.
Telakkabisnes perustuu mitä suurimmassa määrin luottamukseen, toteaa myös viestintäjohtaja Mylly. Hän on tullut taloon vasta Meyerin omistuksen aikana.
Jokaisen risteilijäprojektin alussa telakka ja aluksen tilaaja sopivat hinnasta sekä luovutupäivästä. Rahat telakkayhtiölle tulevat vasta, kun alus on luovutettu. 
Rahoittajien on voitava luottaa siihen, että telakka pystyy maksamaan velkansa ja tilaajan pitää luottaa siihen, että työ tulee ajoissa valmiiksi.
Yhden laivan rakentaminen kestää kolmisen vuotta, ja siihen kuuluu 10 miljoonaa osaa.
– Tosi hyvin laivat ovat silti aina ajallaan, Mylly sanoo.
Tilauskirjan täyttymisen vuoksi laivojen niin sanottua läpimenoaikaa ollaan Turun telakallakin nopeuttamassa. Se onnistuu uuden nosturin kaltaisilla investoinneilla sekä modernisoimalla tuotantoa muutenkin monin tavoin.

 

Meyer Turun viestintäpäälliköllä Tapani Myllyllä on pitänyt viime aikona kiirettä, kun kiinnostus telakkaa kohtaan on uusien tilauksien myötä kasvanut.

Yrityskauppojen ja konkurssien jälkeen maailmalla ei ole enää kuin muutama suuria risteilyaluksia valmistava telakka. Kun kilpailua on vähemmän, isot tilaukset osuvat todennäköisemmin Turkuun.
Åbo Akademin teollisuustalouden professori Kim Wikström on tehnyt Turun telakan kanssa yhteistyötä jo parinkymmenen vuoden ajan ja seurannut telakkateollisuuden murrosta läheltä.
Hänestä Turun telakan monivuotinen ongelma ennen Meyeria oli juuri huono omistajuus. Korealainen STX, ja sitä ennen telakan omistanut norjalainen Aker eivät olleet kiinnostuneita toiminnan kehittämisestä.
– Norjalaisilla ei ollut kiinnostusta laivanrakennukseen, vaan ennemmin siihen, että kehitetään yrityksen arvoa ja myydään se eteenpäin, Wikström sanoo.
Meyer on toista maata. Yli 200 vuotta laivoja rakentaneen perheyhtiön ei tarvitse saada pikavoittoja, vaan se on sitoutunut telakoidensa pitkäjänteiseen kehittämiseen. Yhtiön koko henkilöstö toimitusjohtajasta lähtien ymmärtää oikeasti, mistä laivojen rakentamisessa on kyse.
Turku sopii yhtiön palettiin erityisen hyvin siksi, että sen Saksan Papenburgissa sijaitseva telakka ei ole rannikolla, mikä asettaa omat haasteensa logistiikalle. Siellä ei voida rakentaa kaikkein suurimpia risteilijöitä, mikä taas onnistuu Turussa. Investoinnitkin kertovat, että Meyer on omistajana tosissaan.
 
Siirrymme viestintäpäällikkö Myllyn kanssa rakennusaltaan vieressä olevaan halliin, jonka rakenteista kimpoilevat raskaat kolahdukset. Telakalla kaikki on suurta, myös äänet.
Joistakin tekeillä olevan laivan, Mein Shiff 1:n kerroksista näkyy hitsausliekin loistetta. Hallin seinällä on varoituskylttejä suomen lisäksi englanniksi ja venäjäksi. Se muistuttaa, että työvoimaa tulee paljon myös Suomen ulkopuolelta.
Mylly kertoo, että vaikka telakka tarvitsee koko ajan uusia työntekijöitä, työvoimapulaa ei ole.  Vaikka telakkateollisuus mielletään lähinnä metalliduunarien alaksi, digitalisaatio ja korkea teknologia ovat yhä enemmän arkipäivää myös täällä. Iso osa Meyerin työntekijöistä on toimihenkilöitä; siksi telakka tarvitsee koko ajan enemmän esimerkiksi it-osaajia.
Telakan hyvällä imulla on myös kääntöpuolensa. 
Kesäkuun puolivälissä lähes tuhat telakan työntekijää marssi ulos työpaikaltaan ”kiristyneen työilmapiirin” vuoksi. Pari viikkoa myöhemmin Yle kertoi, että telakan alihankkijafirmoissa on poljettu palkkoja. Telakan mukaan se on lopettanut yhteistyösopimuksia rikkeitä tehneiden alihankkijoiden kanssa. 

Tällä hetkellä telakka alihankkijoineen työllistää noin 7 000 ihmistä, mutta määrän uskotaan lähivuosina kasvavan jopa 20 000:een.
 
Laivojen rakentaminen, kuten autojen sopimusvalmistaminen, on projektiluonteista ja suhdanneherkkää puuhaa, johon maailmantalouden muutokset vaikuttavat merkittävästi. Tällä hetkellä risteilybisnes kasvaa erityisesti Kiinassa.
Professori Wikström toteaa, että telakkateollisuus on kautta historian ollut tuulinen toimiala, jossa ennustettavuus on äärimmäisen vaikeaa. Nyt Kaukoidässä on syntymässä yhtiöitä, jotka kilpailevat eurooppalaisten kanssa risteilijätilauksista.
Meyer Turku menestyy Wikströmin arvion mukaan parhaiten taitavalla johtamisella.
– Jatkuvilla uusilla innovaatioilla laivakauppoja voidaan voittaa, vaikka volyymit heilahtelevat, Wikström sanoo.
– Laivat ovat haasteellisuudessaan ja innovatiivisuudessaan huippuunsa vietyjä tuotteita. Ne ovat hienoja laboratorioita ajatusten kehittämiselle.
Turun telakalla on vuosien saatossa innovoitu muun muassa hyttien esivalmistus sekä Oasis-risteilijään ensi kertaa rakennettu keskikäytävä. Mylly kertoo, että nyt ratkaisuista on tullut standardeja kilpailijoidenkin keskuudessa. 
Icon-risteilijöihin sovelletaan ensimmäistä kertaa maailmassa polttokennoteknologiaa.
– Osaamiskenttä Suomessa on aivan maailmanluokkaa ja laivojen kotimaisuusaste on yli 80 prosenttia. Sillä on todella suuri merkitys, Wikström sanoo.
 
Mutta kuinka pitkään lento kestää, siitä ei ole kenelläkään varmuutta.
Uuden risteilijätilauksen saaminen on pitkä prosessi, ja Meyer tekee kulisseissa parhaillaan kovaa työtä varmistaakseen uusia tilauksia Turkuun myös vuodesta 2024 eteenpäin.
Koska telakoita ja tilaajia on maailmassa suhteellisen vähän, myyntityö tapahtuu pitkälti henkilökohtaisten suhteiden avulla. Meyerin telakoilla on yhteinen myyntijohtaja, sillä ei olisi järkevää, että Papenburg ja Turku kilpailisivat tilauksista keskenään. 
Vielä STX:n aikaan niin tapahtui. 

Teksti Janne Arola, kuvat Mika Vähäniitty

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Oheisen kysymyksen on tarkoitus estää roskaposti.