Rakkaudesta lukemiseen.

Uljaana liitävä lokki

Selkä- ja merilokit seuraavat laivoja saaristossa.

Ennen lokkeihin suhtauduttiin romanttisesti. Nykyisin niitä pidetään usein ärsyttävinä ryöstelijöinä ja rauhanhäiritsijöinä. Suomessa pesii kuusi lokkilajia.

Taivaalla liihottavan lokin lento on upeaa katsottavaa.
Tuntematon lauluntekijä on kenties istunut rannalla ja vanginnut linnun liidon laulun sanoiksi:
Kas lokki tuo ylhäällä uljaana liitää, kun leikkivät aallot ja koittavi koi, saa siellä se vapaana huolista kiitää ja siipensä aurinko vain hopeoi.”
Näin lauloi Georg Malmstén 80 vuotta sitten.
Romanttinen sävy on lokeista kertovissa lauluista pikku hiljaa kadonnut. Myös lokkien lukumäärä on vähentynyt.
Kaikki Suomessa pesivät kuusi lokkilajia lentävät silti yhtä ylväästi kuin ennen. Ehkä komeimmin liitävät meri- ja harmaa­lokit.

Maalis–huhtikuulla muutolta palaavat lokit kerääntyvät Tampereen Viinikan­lahdella jään reunalle tuhatpäisinä parvina.

 Lokit ovat tunteita herättäviä lintuja. Osittain se johtuu äänekkäästä käyttäytymisestä. Ne myös lähestyvät ihmistä melko pelottomasti. Suurin osa lokeista on kaikkiruokaisia, joten ne käyvät mielellään samaan ruokapöytään ihmisten kanssa.
Tunnetuimpia ovat Helsingin kauppatorin lokit, joiden tempauksista tiedotusvälineet ovat kertoneet jo kymmenen vuotta. Viime kesänä otsikoitiin, että Helsinki hävisi lokkisodan, ja kauppatoria kuvaillaan lokkien buffetpöydäksi.

Naurulokki liitää rauhallisesti vedenpinnan yllä etsien ruokaa. Ravinnoksi kelpaavat hyönteiset, muut pienet eläimet tai vaikka leivänpalat.

Lokit valitsevat uhrinsa jo ostovaiheessa. Kun uhri saa jäätelön tai ruoka-annoksen käteensä, nauru- tai kalalokki lehahtaa selän takaa ja nappaa osansa. Oppivaiset lokit ovat osoittautuneet ihmistä ovelammiksi, ja niin cityeläimen pitääkin olla pärjätäkseen.
Torille on viritetty verkkoja, käytetty äänikarkotteita, ja kioskin katolle on asennettu sähkövastuksia, mutta ongelma ei ole korjaantunut. Ensi kesäksi suunnitellaan parempia verkkoja ja tiedotusta.
Yksi tärkeä syy ongelmaan on, että torillakävijät ruokkivat lokkeja kielloista huolimatta. Myöskään ruokajätettä ei siivota tehokkaasti pois. Lokit liihottavat sinne, mistä ruokaa helpoiten saa, ja viesti kulkee.

Keväällä voi seurata naurulokkien soidinmenoja.

Naurulokki kotiutui maahamme vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Niiden määrä on vähentynyt lähes puoleen 1980-luvun alusta. Se on jo välillä katsottu uhanalaiseksi lajiksi, nyt silmälläpidettäväksi. Lisäksi lintu on rauhoitettu.
Kymmenisen vuotta sitten viidennes Suomen naurulokeista pesi Pohjanmaalla Teerijärven seuduilla. Niiden aiheuttamat häiriöt nostivat suoranaisen lokkisodan.
Lokkiparvien kirkuna häiritsi asukkaita, ja ulosteet pilasivat uimavedet. Lokkien mielestä järvi on heidän, ei rannalla asuvien ihmisten.

Rengastettu naurulokki levähtää ilta-auringossa Ullavanjärvellä.

Pitkien oikeuskäsittelyjen jälkeen naurulokkikantaa rajoitettiin ruoppaamalla pesimispaikkojen turvelauttoja. Osa linnuista haki uusia pesäpaikkoja muilta lähiseudun järviltä. Teerijärvellä pesii edelleen  tuhansia naurulokkipareja, mutta asukkaiden ongelmat vähenivät.
Viime vuosina Kalajoen, Ullavan ja niiden lähiseutujen asukkaat ovat vuorostaan kiusaantuneet lokkien aiheuttamasta häiriöstä. Kantatietä 63 kulkevat heräävät viimeistään Kokkolassa Ullavajärven tienoilla, kun tien itäpuolella käy taivaalla vilske. Tuhannet aikuiset lokit ja kevään poikaset harjoittavat lentotaitojaan ja rääkyvät.

Naurulokki häiritsee rohkeasti Ullavan­järvellä saalistavaa kalasääskeä hyökkäilemällä sen kimppuun.

Koska lokit pelkäävät käärmeitä ja välttelevät sorsien reviiriä, biologit suosittavat laittamaan laiturille muovikäärmeitä ja -sorsia eri päivinä lokkien pelottelemiseksi.
Ullavanjärvellä käynnistettiin kunnostustyöt EU:n tuella 2009. Rantoja raivattiin ja ruopattiin ja vedenpintaa nostettiin. Tavoitteena oli matalan järven umpeenkasvun estäminen.
Naurulokeille jäi kuitenkin runsaasti pesäpaikkoja, ja rannan asukkaat kokevat edelleen kirkumisen, ulosteet ja hajut kiusallisina. Järvellä pesii noin 2 000 lokki­paria.

Viime vuosina harvinaistunut nokikana viihtyy naurulokkiyhdyskunnan suojassa.

Naurulokkiyhdyskuntien suojassa pesii monia muita lintuja, jotka kokevat saavansa turvaa petoja vastaan. Ullavanjärvelläkin esiintyy runsaasti taveja, telkkiä ja sinisorsia, mutta myös nykyisin harvinaistunutta nokikanaa.
Kalatiirat ja rantasipit lentelevät pitkin järven pintaa ja kalasääsket kaartelevat taivaalla saalista etsien.
Naurulokkien aiheuttama häiriö poistuu yleensä itsestään heinäkuun lopulla, kun lokit lähtevät muutolle.

Tavit ovat yleisiä naurulokkiyhdyskunnissa pesiviä vesilintuja.

Lokit ovat pitkäikäisiä lintuja. Vanhin suomalainen rengastettu naurulokki on elänyt yli 30-vuotiaaksi. Se löydettiin kuolleena Hollannista. Naurulokin pesintäaluetta ovat Länsi-Eurooppa ja Aasia Kiinaan asti, jonkin verran myös Pohjois-Amerikan koillisosaan.
Lintujen määrää Suomessa on pudottanut lukuisten kaatopaikkojen sulkeminen ja turkistarhojen väheneminen, koska ruokaa on ollut niukemmin tarjolla
Luonnonsuojelulain mukaan kaikki linnut ovat rauhoitettuja pesimäaikaan. Pesintää ei saa edes häiritä.

Teksti ja kuvat Riitta Angervuo ja Aarre Leskinen

Kuva(t): Aarre Leskinen

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Oheisen kysymyksen on tarkoitus estää roskaposti.