Rakkaudesta lukemiseen.

Seela Sella on sinut Menieren kanssa

Näyttelijä Seela Sella on sairastanut Menieren tautia yli 40 vuotta. Sisäkorvan sairaus aiheuttaa pahoinvointia, huimausta ja huonokuuloisuutta, mutta työntekoa se ei ole estänyt.

Hän kapsahtaa ikkunalaudalle mustissa nahkahousuissaan ja heiluttelee jalkojaan tulipunaisissa nilkkureissaan kuin pikkutyttö. Pieni suuri näyttelijä Seela Sella, 80, on ihailtavan energinen ja vilpitön sekä puheissaan suora. 
Diivaa Sella Sellasta ei saa tekemälläkään, vaikka uransa ja lahjakkuutensa ansiosta häntä voidaan kutsua diivaksi sanan parhaimmassa merkityksessä.
Seela Sella ei ole kadottanut lapsenmieltään eikä kykyään ihmetellä elämää. Koko kevään ja myös osan kesää hän on kiertänyt näyttämöitä esittämässä Pieni eläin -juhlamonologiaan, jossa hän saa puhua maailmanmenosta sydämensä kyllyydestä. 

Seela Sella sai diagnoosin Menieren taudista jo 1970-luvulla. Nyt tauti on hyvin hallinnassa.

Seela Sellan vauhti ja työkyky ovat pysyneet yllä kroonisesta sairaudesta, Menieren taudista, huolimatta. Menieren tauti on sisäkorvan sairaus, jonka oireita ovat humina, huonokuuloisuus, huimaus ja pahoinvointi. Sairaus on krooninen, mutta hoidettavissa lääkkeillä.
Tauti on tunnettu jo vuodesta 1861. Se sai nimensä ranskalaisen lääkärin Prosper Ménièren mukaan. 
– Syytä taudin puhkeamiseen ei tiedetä vieläkään, mutta perinnöllinen se ei ole. Sairaus on vaikea diagnosoida, koska potilailla on niin erilaisia oireita, Sella Sella sanoo. 
Hän on sairastanut tautia nelisenkymmentä vuotta. Nyt sairaus on hallinnassa, mutta sen kanssa saa silti olla tarkkana.
Ensimmäisen tautikohtauksen Seela Sella sai 1970-luvulla silloisen MTV-teatterin harjoituksissa. Kohtaus iski ilman ennakkovaroituksia.
– Aloin oksentaa niin rajusti, että kollegani Martti Järvinen joutui kantamaan minut vessaan. Kohtaus uusi hetken kuluttua, jolloin miehelleni Elikselle soitettiin, että harjoitus on keskeytettävä. Ajattelimme Eliksen kanssa, että kyse on ruokamyrkytyksestä.
Elis Sella vei vaimonsa kuitenkin lääkäriin, koska oksennuskohtaukset olivat niin pelottavan rajuja.  
– Istui tutkimuspöydällä jalat roikkuen, kun naislääkäri pyysi minua seuraamaan katseellani hänen liikuttamaansa kynää. Kysyin, että mitä kynää. Minua huimasi niin, etten nähnyt sitä ollenkaan.
Taitava naislääkäri komensi Seela Sellan suoraan sairaalaan Helsingin Meilahteen. Hän sanoi, että kyseessä on Menieren tauti. 
Diagnoosi oli oikea. Meilahdessa näyttelijää alkoi hoitaa dosentti Ilmari Pyykkö, jonka kanssa Seela Sella teki sittemmin myös opetusvideon taudista.
– Kerroin videolla, mistä taudissa on kysymys ja ettei sitä pidä pelätä, sillä myös pelko voi laukaista kohtauksen. Kävin myös itse parissa Meniere-liiton kokouksessa saamassa tietoa taudista.
Seela Sellan tärkeä viesti kohtalotovereille on, että Menieren tauti ei ole kuolemaksi, vaikka siitä ei voi parantua. 

Kohtaukset ovat olleet rajuja, ja Seela Sellalla pahoinvointi on taudin ankarin oire. 
– Kohtaus on iskenyt onneksi vain kerran näyttämöllä. Pitelin ensimmäisen näytöksen aikana ovenkarmeista kiinni ja oksensin lavasteiden takana olevaan ämpäriin. Toista näytöstä en voinut näytellä, mutta onneksi roolia teki lisäkseni toinen näyttelijä.
Oksentamiseen liittyvä huimaus on kiertohuimausta, jossa kaikki pyörii ympäri, lattia nousee ja laskee silmissä. Pahin kohtaus johti ambulanssikyytiin teatterin harjoituksista sairaalaan.
– Pieniä verisuonia katkesi oksentaessani, ja oksensin tietysti silloin myös verta. En pystynyt ambulanssissa puhumaan sanaakaan enkä edes kertomaan, mikä minua vaivaa.
Sairaalassa Seela Sellan pelasti ihmettelevän kandijoukon keskeltä vanhempi mieslääkäri.
– Muistan vieläkin, miten makasin sairaalan sängyssä näytelmän pitkä musta harjoituspuku päälläni. Lääkäri kumartui puoleeni ja sanoi, että taitaa olla vika korvien välissä. Pääsin saman tien tiputukseen.
Rajun kohtauksen aikana kaikki purkautuu myös alapäästä. 
– Tilanne on hyvin nöyryyttävä. Kohtauksen jälkeen kestää tunteja, ennen kuin olo on normaali.
Seela Sella antaa Menieren tautia sairastaville neuvon: kohtauksen tullessa kannattaa tukeutua lähellä oleviin ihmisiin.
– Huimatessa on saatava nopeasti tukea. Muuten voi kaatua ja lyödä päänsä pahasti.

Kun tauti oli diagnosoitu, Seela Sella sai siihen Betaserc-lääkityksen.
– Lääkettä pitää ottaa säännöllisesti, sillä se ei auta enää kohtauksen tullessa. Söin lääkettä monta vuotta kolme pilleriä päivässä, mutta nyt en ole vähään aikaan tarvinnut sitä.
Menieren taudista tiedetään, että se saattaa helpottaa ikääntyessä. Seela Sellalle on käynyt niin, mutta nytkin hän kuulostelee korviensa lisääntynyttä huminaa. Mitään korkeaa, kimeää ääntä ei vielä onneksi kuulu, sillä se on viimeinen varoitus lähestyvästä kohtauksesta. 
Tautikohtauksen monta kertaa kokeneena hän tietää, ettei Meniere tule ihan hiipien.
– Taudin aiheuttajiin kuuluu stressi, jota olen oppinut hallitsemaan ammattini ja elämänkokemukseni ansiosta paremmin kuin nuorempana. Viime aikoina minulla on ollut melkoinen kiertuerumba ja monta työtä tekeillä, mutta en enää pelkää, onnistunko vai en. Rakastan esiintymistä ja tekemistä kavereiden kanssa.
Stressin ja jännityksen lisäksi suola, suklaa ja punaviini saattavat altistaa kohtauksille.
– Hurjimmat Menieren taudin vuodet koin 1980–90-lukujen taitteessa. Tiedän myös syyn: minulla oli aivan liian kova työtahti aamusta iltaan.

– Tautia ei pidä pelätä eikä hävetä. Se hoituu lääkkeillä ja elämäntavoilla, Seela Sella sanoo.

Pahimmassa vaiheessa Seela Sella oli erittäin tarkka siitä, mitä söi ja joi. Itsekontrolli on taudissa tärkeää, samoin yöuni, jonka kanssa hänellä ei ole onneksi ongelmia. Tarkka hän on edelleen.
– Vältin vuosikausia suolaa, sillä suola kerää nestettä ja aiheuttaa siten turvotusta myös sisäkorvassa. Rakastan uusia perunoita ja silliä, mutta sillistä on ollut pakko luopua!
Hänen pitäisi välttää myös kovia ääniä ja kirkkaita valoja, mutta se on näyttelijän työssä hankalampi juttu.
Kun Seela Sella näytteli vuonna 2008 Suomen Kansallisteatterissa Laura Ruohosen kirjoittamassa näytelmässä Sotaturistit, hänen piti seistä katosta kettingeillä roikkuvalla lavalla. Se oli kuin laivan kansi.
– Kansi keikkui koko ajan kuin laiva mainingeissa. Kohdistin katseeni tarkkaan pisteeseen, jotta ei olisi alkanut huimata. Eikä sitten alkanutkaan.
Näyttämöllä hän on muutenkin opetellut olemaan katsomatta suoraan valoon. Elokuvissa hän käyttää kovien äänien takia korvatulppia.

Kuulon huononeminen on väistämätöntä iän myötä muutenkin, mutta se on myös osa Menieren taudinkuvaa. Seela Sellalla on kuulokoje, mutta hän hermostuu sen kanssa näpräämiseen.
– Laite on näin pieni, tylsä ja hankala, hän näyttää kämmenellään pikkuruista, korvan sisään laitettavaa kojetta.
Hän ei myöskään pidä siitä, että kojeen kautta välittyvät äänet kuulostavat samalta kuin mikrofonin kautta tulevat. 
– Mutta jos mikään muu ei auta, niin koje korvaan vaan. Toistaiseksi olen pärjännyt aika hyvin ilman sitäkin.
Seela Sella oppi jo aikoinaan äidiltään lukemaan ihmisten ilmeistä ja huulilta, mitä nämä sanovat.
– 91-vuotiaana kuollut äitini hankki viimeisinä vuosinaan kuulokojeen. Sanoin hänelle, että ihmiset luulevat häntä tyhmäksi, koska hän ymmärtää asiat väärin.
Kyse ei ollut kuitenkaan ymmärryskyvystä, vaan huonosta kuulosta.

Seela Sellalla on kuulokoje, jota hän tosin käyttää harvoin.

Meniere on sellainen tuttava, että sitä ei kannata ärsyttää.
– Nyt kun olen saanut sen latentiksi, en kasaa itselleni ongelmia. Tekemättömät työt ovat niitä, jotka rasittavat eniten.
Tekemättömiä töitä Seela Sellalla on edessään roppakaupalla, mutta elämänasenne on rento. Pienen eläimen lisäksi hän näyttelee syksyllä Kansallisteatterin lastennäytelmässä Tippukivitapaus ja palaa saman teatterin lavalle helmikuussa 2018 vaikuttavassa Tabu-näytelmässä. Hän on silloin myös mukana pienen näyttämön uutuudessa.
Ennen syksyä Seela Sella piipahtaa Olavi Virta -elokuvan kuvauksissa Tampereen Pispalassa. Hänellä on pieni rooli Virran uskollisena taloudenhoitajana Huldana.
– Lisäksi kierrän maata Kristian Attilan ja Pia Freundin kanssa esittämässä Sielujen sota -konserttia, jossa kuullaan Sibeliuksen ja Toivo Kuulan musiikkia, Aino Sibeliuksen kirjeitä sekä Katri Valan ja Edith Södegranin runoja. 
Hengästyttävää, mutta syytä huoleen ei silti taida olla. Näyttelijän takin rintapielessä on pinssi, jossa lukee Nasut rauhan puolesta.
On pakko yhtyä hänen olohuoneensa seinällä olevan Miina Äkkijyrkän hilpeästi hypähtelevän vasikkataulun tunnelmaan ja Miinan tekstiin ystävälleen: ”Seela Rakas, itketät, nauratat ja Rakastat.”

Seela Sella

  • Syntynyt: 30.12.1936 Tampe­reella.
  • Ammatti: Näyttelijä, valmistui Teatterikoulusta vuonna 1959. Työskennellyt teattereissa ympäri Suomea sekä näytellyt monissa elokuvissa ja tv-ohjelmissa.
  • Perhe: edesmennyt puoliso Elis Sella (1930–1992), tytär Ilana, poika Ariel ja näiden lapset.

Teksti Liisa Talvitie, kuvat Satu Nyström

1 Kommentit:

Menieerikko itsekin

Yksi Menieren erityinen piirre on sen yksilöllisyys. Esimerkiksi lääkitys ei auta läheskään kaikkia, elämäntapamuutoksien vaikutukset ovat yksilöllisiä; esimerkiksi suolan vähentäminen lisää joillakin kohtaksia, joillakin ei vaikuta mitään ja jotkut saavat helpotuksen. Ainoa mistä voi olla varma on stressin haitallisuus. Oireyhtymän alkuperääkään ei ole saatu selvitettyä, sisäkorvaan on saatu paikannettua, mutta lopullinen syy on edelleen arvoitus.

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Oheisen kysymyksen on tarkoitus estää roskaposti.