Rakkaudesta lukemiseen.

Ruotsissa huutava pula suomenkielisistä papeista

Kuva: Timo Pyykkö

Takavuosina Suomesta houkuteltiin sairaanhoitajia naapurimaihin. Nyt Ruotsissa on ankara pula sekä suomenkielisistä että kaksikielisistä papeista.

Ruotsissa papin ammatti kiinnostaa heikosti.

– Pappispula on ollut krooninen pitempään, mutta kärjistynyt. Se johtuu pitkälti siitä, että pappeja ei vihitä niin paljon ja virassa olevat ovat alkaneet eläköityä. Pappiskanta on vanhaa, ja monia virkoja hoidetaan eläkeläisten voimin, sanoo hiippakuntakonsulentti Manne Mali Västeråsista.

Samaan aikaan, kun teologian opiskelijoiden määrä Ruotsissa on vähentynyt, heistä on Suomessa jopa ylitarjontaa.

Vastuu suomenkielisen työn viroista Ruotsissa on siirtynyt hiippakunnilta seurakunnille, joiden resurssit ovat vähentyneet koko maassa.

– Ongelma koskee erityisesti maaseutua. Tukholmaan on pikemminkin tunkua. Esimerkiksi Västerbottenissa on useampia papin paikkoja auki, sanoo Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Martti Paananen.

Kiertoa aiheuttaa sekin, että Suomesta tulevilla papeilla voi olla sopeutumisongelmia, ja pitempään Ruotsissa toimineet suomenkieliset papit siirtyvät usein ruotsinkieliselle puolelle.

Suomalainen papisto, sekä suomen- että kaksikielinen, on haluttua työvoimaa. Lehti-ilmoittelun ja sosiaalisen median lisäksi teologian opiskelijoita on tavoiteltu mm. rekrytointiristeilyillä, laivakonferensseilla ja harjoittelupaikkoja järjestämällä.

– Meillä piispa on erittäin innokkaasti suuntautunut Suomeen päin. Mahdollisuuksia on sekä suomenkielisten parissa että yleisesti seurakuntatyöhön, Mali toteaa.

Pappisvihkimyksen Suomessa saaneen on helppo siirtyä ruotsalaiseen hiippakuntaan. Teologian maisterin vihkiminen edellyttää vielä melko pitkiä lisäopintoja Ruotsissa.

– On mietitty, miten pappisvihkimyksen saamista Ruotsissa voitaisiin helpottaa. Ruotsin piispat eivät halua suoraan vihkiä Suomessa koulutuksen saaneita. On hyvä tuntea Ruotsin kirkon oppia, tapoja ja kulttuureja, Mali sanoo.

Rekrytointia on hieman vaikeuttanut myös lisääntynyt ruotsin kielen taidon vaatimus, mutta se toisaalta avaa ovia myös ruotsinkielisiin virkoihin. Silläkin puolella on kolmisen kymmentä papin virkaa täyttämättä.

– Ruotsia on hyvä osata, koska sitä tarvitaan yksikielisissäkin toimituksissa, mutta sen oppii vauhdilla työn myötä, Paananen sanoo.

Myös diakonien tarve lisääntyy suomenkielisen väestön ikääntyessä.

– Ensimmäisen sukupolven siirtolaiset ovat 70–80-vuotiaita, ja kun opittu kieli alkaa unohtua, on vaikea saada palveluita suomeksi, Paananen sanoo.

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Oheisen kysymyksen on tarkoitus estää roskaposti.