Rakkaudesta lukemiseen.

Pidot Pariisin autotornissa

Paras tapa kaupata autoja on perustaa autokauppa, joka ei myy autoja. Tämän todistaa Citroënin uusi näyttelytila C42 Pariisin Champs-Elysées’llä.

Yritysjohtajien puheet voi usein kiteyttää ilmaisuihin ”seli seli” tai ”just joo”, mutta kun kävelee 42 Champs-Elysées’n ovesta sisään, Automobiles Citroënin pääjohtajan Gilles Michelin juuri lehdistötilaisuudessa lausumat sanat alkavat tuntua järkeviltä.

– Uuden näyttelytilamme suora tarkoitus ei ole lisätä myyntiä, eikä C42 ole kauppapaikka. Tilan tehtävä on vahvistaa brändiämme ja lisätä tuotteittemme tunnettuutta ja imagoa. Citroën on 2000-luvun brändi ja meidän pitää sanoa se, Michel paukutti.

Citroënin imagonvahvistajana C42 onkin harkittua murhaa eli napakymppi: jos täällä ei iske autokuume edes jollain tasolla, kannattaa tarkistaa, vieläkö pulssia löytyy tai onko toyotacorollastunut loppuiäkseen. Tässä tilassa ei tehdä autokauppoja, mutta tehokylvetään hankintapäätöksen siemeniä kävijöiden kalloihin.

Vaikka Citroënin hulppeimpiin malleihin voi huoletta hypätä Brionin puvussa ja Patek Philippe ranteessa, pitää muistaa, ettei Citroën ole huippuhinnoiteltu luksusbrändi, vaan autoja ostavat tavalliset ihmiset. Maybach ja Bugatti on suunnattu niille, jotka pelaavat marjapussia panoksena oikeat öljykentät.

 

Punavalkoinen karamelli

Jumalaisen osoitteen C42:n suunnittelijaksi valittiin ranskalainen Manuelle Gartrand, joka vertaa rakennusta origamiin, japanilaiseen taidemuotoon, jossa yhdestä paperipalasta luodaan erilaisia muotoja. Rakennustyöt tehtiin pääosin öisin, koska liikekadun ihmis- ja rahavirtaa ei noin vain mennä keskeyttämään eikä ohikulkijoiden turvallisuutta haluttu vaarantaa.

Champs-Elysées’n varrella on monien muidenkin autoliikkeiden tiloja, mutta C42 erottuu jo muodollaan: tila on 30 metrin korkuinen, mutta vain 12 metrin levyinen. Aivan kuten Citroën automerkkinä, myös C42-tila on omiaan jakamaan mielipiteet laidasta laitaan, mikä on ollut tarkoituskin.

Vaihtuvassa autonäyttelyn sydämessä, 30 metriä korkeassa pylväässä, on päällekkäin kahdeksan pyörivää lavaa, joissa kussakin on yksi Citroën. Avajaisissa skaala kulki vuoden 1934 Traction Avantista konseptiautoihin, joita ei koskaan edes nähdä tuotannossa.

Tilaa C42:ssa määrittelee Champs-Elysées’lle aukeva valtava ikkunaseinä – ylimmille käytäville voisi ottaa retkituolin, eväät ja viettää päivän vain katsellen yhden maailman kalleimman kauppakadun elämää.

Väreistä hallitsevat punainen ja valkoinen (samaa värimaailmaa suosiva White Stripes -yhtye olisi vaarassa muuttua osaksi tilaa). Vaikka C42:ssa on eleganssia, siinä on myös hieman samanlaista kylmyyttä kuin Kellopeliappelsiini-elokuvan Korova-maitobaarissa.

Tietotekniikassa ei ole pihistelty: Citroën-tietouttaan voi lisätä eri kerrosten kosketusnäyttöjen avulla, ja alimmassa kerroksessa on seinän kokoinen valkokangas. Sisääntulokerroksesta voi lähettää kuvallisen e-cardin kavereille, joiden kateellistuttaminen sähköpostikortilla on toki kansalaisvelvollisuus.