Peter Franzén liikuttui

Tumman veden päällä. – Kun kahdeksan vuotta sitten aloin kirjoittaa, ei tullut teatteriesitys mieleen, Peter Franzén tunnustaa kulisseissa.

Hän seisoo normaalikokoisen rivitalon edessä, pikkiriikkisen kotikaupunkinsa vieressä.

Esitys edustaa crossmediaa, eli se yhdistää elokuvaa ja teatteria. Ikkunasta näkyvät näyttelijät ilmaisevat pienesti, koska heijastuvat kankaalle.

Franzén on otettu esityksestä.

– Olen vaikuttunut ja liikuttunut. Tuossa on lapsuudenkoti, tuossa mummola. Lapsen näkökulma on säilytetty, lapsessa on voima ja toivo.

– Olen kiitollinen, hän sanoo kerran toisensa jälkeen.

Tumman veden päällä, Kansallisteatteri. Ensi-ilta 18. huhtikuuta.

– Tässä valo, tässä stoorissa, ohjaaja Janne Reinikainen sanoi rankasta perhedraamasta.

Ona Kamu näyttelee pientä Peteä. – Otin mallia 6-vuotiaasta tyttärestäni ja 3,5-vuotiaasta pojastani ja muistelin itseäni lapsena, tarinaa kuljettava muusikko-näyttelijä kertoi.

– Otin mallia omasta Senja-mummastani, Terhi Panula muisteli pohjalaista äidinäitiään ja sanoi, että alkoholismin varjostamista perheistä pitäisi puhua enemmän.

Antti Litja palaa Peter Franzénin tarinan myötä Kansallisteatteriin. – Mikään ei ole kuin ennen, kaikki on muuttunut, hän arvioi nykymenoa. Näytelmässä mies on kuin kotonaan, filmin ja teatterin yhdistäminen sujuu. – Se tuo mieleen suorat lähetykset Tesvision ajalta, hän kuvaili.

Seppo Pääkkönen haluaa tuntea myötätuntoa roolihenkilöään kohtaan. – Kylmät väreet menevät, Pääkkönen kuvasi väkivaltaista alkoholisti-isää.

– Ohjaaja kysyi, halusinko mukaan, mutta minusta tuntuu, että nämä näyttelevät paremmin, Peter Franzén arveli nähtyään katkelmia ja läpimenon omasta lapsuudestaan.

Kuvat: Atte Kajova

 

 

 

Share