Rakkaudesta lukemiseen.

Peräpukamat olivatkin paha suolistosairaus

Suolistosairauden takia leikkauksessa poistettiin sekä paksusuoli että peräsuoli. Sairaus muutti Janin elämän suunnan. Nyt hän voi paremmin kuin koskaan ja nauttii elämästä.

Peräpukamia, totesi terveyskeskuslääkäri, kun Jani Toivonen tuli vastaanotolle vuoden 2009 lopussa ulosteen joukossa olevan veren takia. Hoidoksi määrättiin pukamia rauhoittavia peräpuikkoja. Ne eivät vieneet vuotoa täysin pois, mutta nuorimies lähti levollisin mielin Thaimaahan treenaamaan thainyrkkeilyä.
Matkalla iski mahatauti, joka ärsytti suolta entisestään. Tilanne normalisoitui paikan päällä saaduilla lääkkeillä, mutta kotimaahan palattuaan Jani huomasi, että verta vuosi enemmän ja vessaan oli tavaton kiire. Aamulenkillä oli pakko käydä pusikossa. Hän hakeutui uudestaan terveyskeskukseen. Jania ei kuitenkaan passitettu lisätutkimuksiin, koska hemoglobiiniarvo oli hyvä. 

Lähete suolen tähystykseen irtosi vasta keväällä 2010. Tällöin hemoglobiini oli laskenut alle normaalin ja Jani juoksi vessassa 20–30 kertaa vuorokaudessa. Öisinkin oli käytävä pytyllä useasti, joten hän ei saanut nukutuksi.
Diagnoosi, haavainen paksusuolentulehdus, syntyi saman tien. Se oli Janille helpotus, vaikkei sairaus ollut edes sanana tuttu. Pääasia, että oireilulle löytyi selitys. 
– En tiedä, mistä tauti oli tullut. Suvussa sitä ei ainakaan ole, hän kertoo.
Käteen lätkäistiin lääkeresepti. Toinen lääke oli kortisonia ja toinen jotain toista – Jani ei enää muista mitä. Apua lääkkeistä ei ollut, vaan oireet jatkuivat samanlaisina. Sitten määrättiin uusi lääke, joka tasoitti tautia. 
– Minun ei tarvinnut juosta vessassa yhtä usein, mutta verenvuoto jatkui.

Kesä ei sujunut suunnitelmien mukaan töitä tehden ja treenaten, vaan osittain kortisonitiputuksessa sairaalassa. Kesätyö oli pakko jättää kesken, koska Jania väsytti armottomasti. Väsymys johtui hemoglobiinin laskusta.
– Eniten minua harmitti se, etten voinut paljon treenata. Aloin sen sijaan valmentaa. Se tarjosi tekemisistä, eikä sairaus pyörinyt mielessä koko ajan. 
Jani kokeili, olisiko ruokavaliomuutoksista hyötyä. Hän jätti leivän, maidon ja lihan lähes kokonaan pois. Tämän ansiosta vessassa ei tarvinnut käydä aamulla kuin kerran, joskin ”tavaraa tuli silloin yli vesirajan”. Silti kunto heikkeni ja paino putosi.
– Minulle määrättiin enemmän ja enemmän lääkkeitä. Lopulta otin niitä kourallisen kerralla. Aina välillä kävin sairaalassa suonensisäisessä lääkityksessä. Sen ansiosta verenvuoto väheni, mutta muista lääkkeistä ei ollut apua.

Alkuvuonna 2011 Jani matkusti Kanarialle. Matka oli ihana, mutta suoli ärtyi entisestään, kun Jani söi lomalla pihviä. Hän oli jo aiemmin lipsunut takaisin sekasyöjäksi, mutta reissussa punaista lihaa tuli syötyä tavallista enemmän.
– Kotiin palattuani kuntoni romahti. Minun piti olla mukana thainyrkkeilyn finaaliotteluissa valmentajana, mutta jouduin sairaalahoitoon. Se oli kova paikka, koska olimme valmistautuneet kisoihin päivittäin yli neljän kuukauden ajan.
Tarkoituksena oli tehdä uusi tähystys, mutta suoli oli liian huonossa kunnossa. Sitä yritettiin rauhoittaa paastolla, mutta tilanne ei muuttunut paremmaksi.

Lääkärit pitivät leikkausta ainoana vaihtoehtona. Jani ei vastustellut, koska olo oli todella tuskainen. Hän kuitenkin pillastui, kun kuuli pääsevänsä leikkaukseen vasta kahden kuukauden kuluttua. 
– Silloin meni hermo. Huusin ja purin tuntojani, koska en olisi halunnut yhtään odottaa. Leikkausaika siirrettiin kuukauden päähän.
Leikkausta edeltävää aikaa Jani kuvaa ”tosi nihkeäksi”. Hänen oli muutettava omasta asunnostaan perheensä luo, koska kunto oli niin huono, ettei hän pärjännyt yksikseen. Ulos lähteminen arvelutti, koska vessahätä voisi iskeä milloin vain. Mitä enemmän hän pelkäsi, sitä varmemmin se iski. Jani laihtui laihtumistaan ja painoi leikkaukseen mennessään vain reilut 60 kiloa. Lähtöpaino puolitoista vuotta aiemmin oli ollut 94 kiloa.
– Kun saavuin sairaalaan leikkausta varten, lääkäri kysyi, millä pelillä olin tullut sinne. Vastasin, että omin jaloin. Silloin hän sanoi, että papereiden mukaan minun ei pitäisi pystyä kävelemään. Hemoglobiini oli nipin napin 50, joten minulle oli tehtävä verensiirto. Muuten minua ei olisi voitu leikata. 

Leikkaus tehtiin huhtikuun 8. päivänä, kolmea päivää ennen Janin 22-vuotissynttäreitä. Leikkauksessa poistettiin sekä tulehtunut paksu- että peräsuoli. Ohutsuolesta tehtiin niin sanottu J-pussi peräaukkoon. Jania oli kuitenkin varoiteltu, että hänellä voisi olla leikkauksen jälkeen väliaikainen avanne.
– Nukutuksesta herättyäni käteni hakeutui oitis vatsalle. Avannetta ei ollut tarvittu. Se oli juhlan paikka.
Jani toipui sairaalassa kaksi viikkoa. Aluksi hän ei edes kyennyt nousemaan sängystä ylös, mutta nuori, urheilua harrastava mies kuntoutui nopeasti. Oli kuitenkin pakko antautua muiden autettavaksi. Kokemus teki Janista entistä nöyremmän. Sairaalassa silmät avautuivat myös siinä, ettei oma kohtalo ollut pahin, vaan monilla olivat asiat paljon huonommin.
– Kaikella on tarkoituksensa. Sairaus pysäytti minut ensi kertaa elämässäni. Kasvoin henkisesti 20–30 vuotta.
Leikkaus merkitsi Janille uutta alkua. Hänestä tuntui, kuin hänen päältään olisi nostettu musta jätesäkki. Tosin ensimmäisenä vuonna leikkauksen jälkeen oli otettava rauhallisesti. Jani ei voinut treenata yhtä rankasti kuin ennen, mutta hän oppi treenaamaan viisaammin. Samalla hän oppi kuuntelemaan kehoaan paremmin. Nyt hän tietää selkeämmin, mikä on sille hyväksi ja mikä ei. Hän kiinnostui myös meditoinnista ja henkisistä asioista.

– Ennen en uskonut mihinkään, mitä silmä ei näe. Nyt sisäisen maailman merkitys korostuu. En tunne katkeruutta kokemani takia, vaan olen täynnä kiitollisuutta. Juuri näin piti tapahtua, jotta pääsisin eteenpäin. 
Aiemmin Jani oli työskennellyt rakennustyömaalla, mutta kolme vuotta sitten hän valmistui hierojaksi. Vuonna 2015 hän perusti oman yrityksen, joka tarjoaa yksilöllisiä hyvinvointipalveluja.
– Haluan auttaa omien kokemusteni kautta muita voimaan paremmin. Suuri haaveeni on, että ihmisen hyvinvointi nähtäisiin isommassa mittakaavassa. Keskityttäisiin elintapoihin ja sairauksien aiheuttajiin eikä vain määrättäisi lääkkeitä. 

Jani voi nykyään paremmin kuin koskaan. Suolisto on rauhallinen, ja J-pussi toimii hyvin.
– Nykyisin käyn vessassa 5–10 kertaa päivässä. Tämä on pikkujuttu entiseen verrattuna. Kaipaan ainoastaan sitä, että saisin nukkua yöllä kahdeksan tuntia putkeen. Tämä vaatisi täysin tyhjän suolen. Se ei ole mahdollista, koska minun pitää syödä riittävästi.
Jani elää jälleen lähes maidottomalla, vehnättömällä ja lihattomalla ruokavaliolla. Pääpaino on kasviksissa. Tärkeintä hänelle on, että ruoka on mahdollisimman laadukasta, puhdasta ja luonnollista.
– Olen vakuuttunut, että ruokavaliolla on suuri vaikutus terveydentilaan. Minulla oli ennen J-pussin tulehduksia, mutta ruokavalio rauhoitti ne. 
Tulehduksellisiin suolistosairauksiin liittyvää syöpäriskiä 27-vuotias mies ei murehdi. Hän sanoo, ettei pelkää mitään.
– Uskon, että ihminen vetää puoleensa sitä, mitä hän miettii. Tämän takia pyrin ajattelemaan positiivisesti. Elän unelmaani joka päivä.

Teksti: Maarit Vuoristo 

 

IBD

Tulehduksellisista suolistosairauksista käytetään yleisesti lyhennettä IBD (Inflammatory Bowel Diseases). Tavallisin sairaus on colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus. Sitä sairastaa noin 30 000 suomalaista. Crohnin tauti on harvinaisempi, mutta sitäkin sairastaa Suomessa noin 10 000 henkilöä. Sairastuneiden määrä kasvaa koko ajan, etenkin colitiksessa.

 

 

Kuva(t): Kari Kaipainen

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Oheisen kysymyksen on tarkoitus estää roskaposti.