Rakkaudesta lukemiseen.

Liukastuminen toi pysyvät kivut

Liukastuminen muutti Kati Rahikaisen elämän. Avomurtuma parani, mutta hermovaurio aiheutti CRPS-kipuoireyhtymän.

Joulukuun 3. päivänä vuonna 2012 Kati Rahikainen liukastuu kiiruhtaessaan töistä kotiin. Jalkakäytävä on jäinen, mutta sen päälle on satanut höttölunta, jonka takia Kati ei osaa varoa.
Ensimmäisenä maahan iskeytyy vasen käsi. Sormista lähtee saman tien tunto, ja verta alkaa valua pitkin hihaa. Kati huutaa niin lujaa, että huuto kuuluu seuraavaan kortteliin. Avuksi ryntää seitsemän ihmistä, joista kolme soittaa hätänumeroon. Ambulanssi saapuu paikalle nopeasti.
Kati viedään Töölön sairaalaan. Siellä todetaan, että kyynärvarressa oleva avomurtuma pitää leikata. Pääkallokelin takia ensiavussa on ruuhkaa, ja Kati pääsee leikkaukseen vasta parin päivän kuluttua. Sitä ennen hän tutkii tilannettaan netistä. Lukemansa perusteella hän on varma, että kädessä on hermovaurio.
Kun hän esittää epäilyksensä lääkäreille, nämä eivät suhtaudu vakavasti. Leikkauksessa katkenneet luut raudoitetaan. Kotiinpaluun jälkeen käsi turpoaa niin, ettei Kati näe rystysiään. Kättä alkaa myös särkeä niin kovasti, että kipu on viedä tajun.
Tässä vaiheessa lääkärien on myönnettävä, että kädessä on kuin onkin hermovaurio. Enää sitä ei voida korjata. Hoidoksi määrätään keskushermostoon vaikuttava kipulääke.
– Lääke auttoi hermovauriokipuun, mutta muutuin mummoksi. Nukahtelin kolme kertaa yhden lauseen aikana. Tätä jatkui vuoden, ja siksi minulla on tuolta ajalta vain vähäisiä muistikuvia, Kati kertoo.

Enää 49-vuotias Kati ei kyseistä kipulääkettä käytä, mutta riippuvuutta aiheuttavan lääkityksen lopettaminen ei ollut helppoa. Hän on kokeillut myös 14:ää muuta lääkettä sekä vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten nap­rapatiaa, osteopatiaa, lymfahierontaa ja akupunktiota. Onpa hän käynyt verisuonimagneettiterapiassa ja iilimatohoidossakin.
Kaikista hoidoista on ollut jotain hyötyä, mutta vasta viime vuoden tammikuussa solisluun alle asennettu kipustimulaattori on tuonut todellista helpotusta. Stimulaattori häiritsee aivoja, jotta ne eivät tunnistaisi kipuviestiä. Laitteen asennuksen jälkeen Katilla on ollut vain muutama kipukohtaus.
– Fakta on kuitenkin se, ettei käteni koskaan parane. Kuka olisi voinut uskoa, että yhdestä liukastumisesta seuraa elinikäinen riesa? Toisaalta jos olisin lyönyt pääni samalla voimalla kuin käteni, en olisi edes hengissä.
Elinikäisen riesan nimi on CRPS II. Se tarkoittaa monimuotoista paikallista kipuoireyhtymää, joka syntyy kivuliaan tapaturman tai rasituksen jälkeen. Tyypissä II on merkittävä hermovaurio. Oireilevan raajan käyttö voi olla vaikeasti rajoittunutta kivun, voimattomuuden ja kömpelyyden takia. Diagnoosin Kati sai keväällä 2013.
– Ortopedi sanoi minulle, että tämmöisistä tapaturmista ei palata enää töihin. En halunnut uskoa sitä todeksi ja yritin jatkaa työntekoa kolmen työkokeilun kautta. Ne päättyivät hirvittäviin kipukohtauksiin. Lopulta minut sanottiin irti pitkittyneen poissaolon takia. Samanaikaisesti vakuutusyhtiö lakkasi maksamasta kuntoutustukea, koska sen mukaan olin terve.
Kati lähti Kreikkaan pohtimaan, mitä hän tekisi. Puoli vuotta korkeassa ilmanalassa paransi hänen oloaan kokonaisvaltaisesti.
– Oivalsin, että olen itse vastuussa hyvinvoinnistani. Minun oli myös pakko hyväksyä tapahtunut: elämässä voi käydä näinkin. Päästäkseni eteenpäin minun oli luovuttava vanhasta ja keskityttävä siihen, mitä oli jäljellä.

Syyskuussa Kati palasi pariksi kuukaudeksi työelämään. Se tuntui suunnattomalta voitolta. Olo alkoi parantua jo keväällä, ja Kati huomasi pärjäävänsä kevyemmällä lääkityksellä. Kipu on nyt paremmassa hallinnassa.
– Oli mahtavaa tuntea itsensä jälleen normaaliksi, työkykyiseksi ihmiseksi. En ollut enää potilas.
Työpäivän jälkeen Kati oli kuitenkin aivan puhki. Hän ei jaksanut raahustaa edes ruokakauppaan. Myös viikonloppu meni levätessä.
– Tällä työseikkailulla oli hintansa, mutta olin valmis maksamaan sen. Toivottavasti pääsen tekemään töitä jatkossakin. Periksi antaminen ei ole tullut mieleeni, vaikka olen ollut välillä masentunut.
Liukkaita kelejä Kati myöntää yhä arastelevansa. Heti päästyään onnettomuuden jälkeen sairaalasta hän marssi apteekkiin ja osti kenkiinsä liukuesteet. Myös kengät menivät vaihtoon. Ennen Kati kulki mielellään korkokengissä, mutta nykyisin kannat ovat matalat ja leveät.
– Teen myös tasapaino- ja kävelyharjoituksia, sillä lääkitykseni aiheuttaa huimausta. Toistot tuovat rohkeutta ja luottamusta, että pysyn pystyssä. Painoa pitäisi saada alas, sillä sekin parantaisi tasapainoa.
Katin tavoitteena on tavallinen elämä, johon kuuluvat työn lisäksi ystävät ja harrastukset, kuten lukeminen ja elokuvat. Paluuta aikaan ennen liukastumista ei ole, mutta Kati uskoo voivansa elää hyvää elämää näinkin.
– Täysin tervettä minusta ei koskaan tule, mutta riittävän terve riittää minulle.

Liukkaus voi kaataa kenet hyvänsä

Noin 20 000 suomalaista liukastuu jokaisena talvikuukautena. Kyse ei ole vain vanhuksista, vaan monet liukastelijoista ovat työikäisiä. Aamut ovat liukastumisille otollista aikaa, koska on pimeää eikä teiden kunnossapito ole paras mahdollinen. Valtaosa liukastumisista sattuu vapaa-ajalla. Liukkauteen varautuminen unohtuu juoksulenkille tai koiran kanssa ulos lähtiessä.
Jalankulkijan kannalta vaarallisin keli on, kun jäisen pinnan päälle sataa kuivaa pakkaslunta tai kun jään pinnalle muodostuu vesikalvo jään sulaessa.
– Erittäin liukasta voi olla myös silloin, kun suojalunta sataa runsaasti ja lämpötila on nollan ja pikku pakkasen välillä, etenkin alueilla, joissa kulkijoita on paljon. Tällöin väylät ovat usein epätasaisia. Se lisää liukastumisvaaraa. Pitkillä pakkasjaksoilla liukkautta voi muodostua alueille, joissa jalankulkijat tamppaavat jaloillaan lumen jäiseksi. Myös suojatiet voivat olla yllättävän liukkaita ajourien kohdalta, kertoo SOSTE ry:n erityisasiantuntija ja Pysy pystyssä -kampanjan puheenjohtaja Kaarina Tamminiemi.

Yleensä liukastumisen seurauksena syntyy lieviä vammoja, kuten nyrjähdyksiä, venähdyksiä ja ruhjeita. Myös murtumat ovat tavallisia. Harmillisimpia ovat sääriluun, lonkan ja nilkan murtumat, joista voi seurata pysyvää haittaa ja jotka vaativat pitkiä sairauslomia. Pahimpia ovat kallovammat, jotka voivat johtaa aivovaurioon tai kuolemaan. Vanhuksilla vammat ovat vakavampia kuin nuorilla.
– Joka vuosi yli 10 000 ihmistä hakee liukastumisen takia apua julkisesta terveydenhuollosta. Lisäksi apua haetaan työterveyshuollosta ja yksityispuolelta. Sairaalahoitoon joutuu vuosittain 5 000 liukastelijaa.
Paras tapa ehkäistä liukastumistapaturmia on kiinnittää katse jalkineisiin. Hyvissä talvikengissä on pehmeä ja huokoinen pohjamateriaali, joka ei kovetu pakkasellakaan. Pohjan tulisi olla voimakkaasti kuvioitu. Myös matala, leveä kanta on eduksi. Suomalaiset kengät soveltuvat parhaiten täkäläisiin olosuhteisiin. Lisäturvaa tuovat nastakengät ja liukuesteet.
– Talvikeliin sopivat jalkineet ovat tärkeät, vaikka kulkisi autolla. Liukastua voi heti autosta noustessa. Kiire lisää liukastumisvaaraa, koska silloin ei keskity kävelemiseen ja horjahtaa herkemmin. Sisään tullessa talvikengät voi vaihtaa kevyempiin sisäkenkiin.

Tapaturmia ehkäisevät hyvä fyysinen kunto ja tasapaino. Tämän takia olisi viisasta harrastaa säännöllisesti lihasvoimaa ja kehon hallintaa kehittävää liikuntaa. Hyviä lajeja ovat muun muassa hiihto ja tanssi.
– Myös kotona voi tehdä pieniä tasapainoharjoituksia. Esimerkiksi varpaille noususta ja yhdellä jalalla seisomisesta on hyötyä. Iäkkäiden tulee huomioida lääkitysten vaikutus tasapainoon. Turvallisuutta lisäävät kävelykepit ja -sauvat sekä potkukelkka.
Jos kotikatu on liukas, huonosti hiekoitettu tai heikosti valaistu, asiasta kannattaa ilmoittaa huoltoyhtiöön.
– Huoltoyhtiön kanssa voi sopia, että asukkaiden käyttöön tuodaan pieni määrä hiekkaa. Näin itse kukin voi levittää hiekkaa portaiden eteen.
Palautetta kadun kunnossapidosta on syytä antaa myös työpaikalla. Liikenneväylien kunnossapidon ja tievalaistuksen puutteista voi informoida Tiehallintoa ja kotikuntaa.

Näin pysyt pystyssä

1.Valitse kengät, joissa on matala ja leveä kanta sekä voimakkaasti kuvioitu pohja. Pohjassa oleva ura saisi olla syvyydeltään 5–8 mm. Vaihdata muoviset korkolaput kumisiin.

2. Sovita liukuesteitä kenkiin, joiden kanssa käytät niitä. Varmista istuvuus ja kokeile, miten liukuesteet saa laitettua kenkien päälle. CE-merkintä kertoo, että tuote on tyyppitarkastettu ja sertifioitu. Jotkut kunnat jakavat liukuesteitä tai nastoittavat iäkkäiden kenkiä ilmaiseksi. Palvelusta informoivat paikallislehdet.

3. Liiku liukkailla harkiten. Suunnittele reitti etukäteen. Mieti, mitkä tiet hiekoitetaan ensin. Onko reitin varrella levähdyspaikkoja? Onko valaistus kunnossa? Tarkista kelivaroitukset, joita Ilmatieteen laitos antaa myös jalankulkusäästä.

4. Varaa liukkaalla aikaa matkantekoon enemmän kuin yleensä. Bussiin kiirehtiminen on vaarallinen tilanne, jolloin usein unohtaa varoa tienpintojen liukkautta.

5. Huolehdi kunnostasi ja vireystilastasi. Väsyneenä ja alavireisenä tarkkaavaisuus heikkenee ja liukastumisalttius kasvaa. Myös alkoholi heikentää tasapainoa ja tarkkaavaisuutta sekä lisää liukastumisalttiutta.

Teksti: Maarit Vuoristo

Kuva(t): Kari Kaipainen

2 Kommentit:

Pekka Kemppainen

Miksi Avun ristikoiden ratkaisu vaatii, että sivulle www.sanaristikot.net pitää antaa käyttäjätunnus ja salasana?? Eihän minulla ole sellaisia ja mistä niitä saa, yritin löytää, mutta ei onnistu löytää mistään ko. firmaa....

Pekka Kalliomäki

Kysymys. Mihin hävisivät ristikot pari päivää sitten? Kun yritän päästä ristikoihin aukeaa espanjankielinen sivu, missä kysellään tunnusta ja salasanaa. Aikaisemmin pääsin ristikoihin omalla sähköpostiosoitteellani.

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Oheisen kysymyksen on tarkoitus estää roskaposti.