Rakkaudesta lukemiseen.

Kohdunrungon syöpä ei lannistanut Seija Pietistä

Seija Pietisen elämää on varjostanut syöpä yli kymmenen vuotta. Elämänasenne ja vahva usko johdatukseen ovat auttaneet häntä henkisesti.

Olemus on hauras, mutta henki vahva. Tämä tunne on päällimmäisenä, kun kuuntelee Seija Pietistä.
Vääksyssä, Päijänteen ja Vesijärven välisellä harjulla asuva entinen peruskoulun luokanopettaja jaksaa kertoa sytostaattihoitojen keskellä elämästään ja sairastumisestaan.
Tarinansa hän haluaa jakaa valaakseen uskoa niille, jotka ovat joutuneet syöpähoitoihin.
– Kokemukseni osoittavat, miten syövän kanssa eletään. Olen kiitollinen siitä, miten olen tähän mennessä kaikesta selvinnyt. Elämäni ei loppunut sairastumiseen.
Vuonna 1956 syntyneen Seija Pietisen terveys oli erinomainen aina vuoteen 2005 saakka. Hän oli palannut Suomeen työskenneltyään vuosia opettajana Afrikassa, Kiinassa ja Taiwanissa.
– Olen aina ollut hyväkuntoinen ja perusterve. Kotimaahan tultuani menin gynekologille oudon vuodon takia. Hän arveli suoraan, että kysymyksessä on todennäköisesti syöpä. Pääsin nopeasti tarkempiin tutkimuksiin. Niissä selvisi, että minulla oli kohdunrungon syöpä.
Edessä oli kohdunpoisto Kätilöopistolla Helsingissä. Säde- ja sytostaattihoitoja Seija Pietinen sai Lahden keskussairaalassa. Sinne hän joutui jälleen tänä vuonna.

Ensimmäisten hoitojen jälkeen Seija Pietinen todettiin terveeksi, kunnes parin vuoden kuluttua leikkauksesta edessä oli koko kehon kuvaus.
– Siinä löytyi syövän etäpesäkkeitä, ja hoidot aloitettiin uudelleen. Tällä kertaa selvisin niistä niin, etteivät edes hiukset lähteneet päästäni kuten ensimmäisellä kierroksella. 
Syöpä ei kuitenkaan talttunut. Elokuussa, kuukausi sitten Seija Pietinen oli edelleen sytostaattihoidoissa.
– Nyt tunnen ensimmäistä kertaa uupumusta. Voisin nukkua koko ajan. Mitään muita oireita en ole hoidoista saanut enkä ole kadottanut ruokahaluani tai hajuaistiani.
Hoidot ovat kuitenkin vaikuttaneet hänen kävelyynsä. Ulkona Seija Pietinen käyttää rollaattoria, mutta kotona tukea saa huonekaluista ja seinistä. 
– En oikein jaksa nyt hoitaa itseäni muuten, mutta yritän pitää kiinni hyvästä ruokavaliosta. Se on aina ollut minulle tärkeä asia.
Henkiseen jaksamiseen auttaa vahva usko. Sen kannustamana Seija Pietinen lähti aikoinaan lähetystyöhön, aluksi opettajaksi Etiopiaan.

Pieni kaksio on lattiasta kattoon asti täynnä muistoja Afrikan ja Aasian työkomennuksilta. On valokuvia, julisteita, koriste-esineitä, pehmoleluja, nukkeja ja enkeliveistoksia.
– Arvaatko, kuinka monta pandaa minulla on? Niitä on yhteensä 80, Seija Pietinen kertoo.
Suurin on isokokoinen pehmopanda, pikkuruisin rasiassa oleva miniatyyripanda. Mustaihoinen nukke on lahja ystäviltä. Pietinen sai sen ystäviltään Helsinki-Vantaan lentokentällä lähtiessään Afrikkaan.
Olohuoneessa on tuolilla paljon luettu Raamattu.
– Uskon taivaan isän johdatukseen ja siihen, että hän pitää minusta huolta. Usko antaa minulle voimaa joka päivään.
Seija Pietinen opiskeli luokanopettajaksi Helsingissä ja teki työtä ala-asteilla Asikkalassa ja Jaalassa. Vuonna 1985 hän lähti Afrikkaan, Etiopiaan.
– Työskentelin vajaat 700 kilometriä Addis Abebasta länteen sijaitsevassa kaupungissa. Opetin suomalaisia ala-asteikäisiä oppilaita sekä etiopialaisille yläaste- ja lukioikäisille oppilaille matematiikkaa ja ympäristöoppia.
Vuodet 1985–1988 Afrikassa olivat antoisia ja avarsivat Vääksyssä syntyneen naisen maailmankuvaa.

Mitä Afrikka opetti? Se opetti ja antoi paljon.
– Kohtasin ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Sikäläisten oppilaiden into opiskella oli suorastaan liikuttavaa. Luokassa oli parhaimmillaan 80 oppilasta, muttei minkäänlaisia järjestyshäiriöitä. Oppilaat tulivat kouluun oppiakseen ja edetäkseen elämässään. Monilla oli suuria tulevaisuudenhaaveita.
Afrikasta Seija Pietinen siirtyi opettajaksi Kiinaan.
– Puksutin sinne Helsingistä junalla. Opetin kiinalaisia naisten oppilaitoksessa. Opetuskieli oli englanti, aivan kuten Afrikassakin.
Hän oli Kiinassa vajaan vuoden, minkä jälkeen matka vei Taiwaniin. 
– Siellä vedin seurakunnassa englannin kielen tunteja. Tein kaikkea muuta paitsi saarnasin! Olen nähnyt monenlaista, voinut auttaa monia ja saanut tutustua erilaisiin kulttuureihin. Se on suurta elämän rikkautta. En nyt valita sitä, että joudun olemaan paikoillani.
Työkomennuksillaan Seija Pietinen ei koskaan sairastellut pahemmin, lähinnä vain kurkkukipua. Siihen aikaan Afrikassa annettiin lääkärin vastaanotolla korkeintaan muutama kurkkupastilli, ei muuta.

Omaa perhettä Seija Pietinen ei ole perustanut. Hänen 88-vuotias isänsä elää yhä, mutta äiti kuoli syöpään kymmenisen vuotta sitten.
– Minulla on paljon läheisiä ystäviä, enkä tunne olevani yksin. Kaukana oleviin ystäviin voin olla yhteydessä Facebookin kautta.
Tämä kesä on kulunut hoitojen vuoksi leväten ja lueskellen. Joitakin vuosilukuja ja faktoja Seija Pietinen joutuu haeskelemaan. Monen muun sytostaattihoitoja saaneen syöpäpotilaan tavoin hän on törmännyt ilmiöön nimeltä sytoaivot.
– En muista kaikkea, mutta tarvitseeko edes muistaa!
Seija Pietistä kuunnellessa ja katsellessa ei voi välttyä ajatukselta psyyken voimasta. Hän sanoo selvinneensä sairaudestaan ja hoidoista helpolla. Vaikka olo on heikko, hän ei päästä suustaan yhtään valituksen sanaa.
– Kun sain syöpädiagnoosin, se oli alkuun järkytys. Syöpä on kuitenkin nykyään niin yleinen ja hoidot edistyneet, että mitä valittamista minulla olisi.
Hänen jääkaappinsa ovessa on sitaatti hengellisestä laulusta: ”Kaiken matkaa Jeesus johdattaa...”

Kohdunrungon syöpä

Mikä sairaus? Kohdunrungon syöpä saa tavallisesti alkunsa, kun kohtuontelon sisäpinnan limakalvon normaalit solut muuttuvat pahanlaatuisiksi. Harvinaista mutta mahdollista on myös, että kohdunrungon syöpä alkaa kohdun lihaskerroksesta. 
Vuosittain Suomessa todetaan noin 850 uutta kohdunrungon syöpää. Kohdunrungon syöpään sairastuneiden määrä kasvaa hitaasti. Tämä johtuu pääasiassa iäkkäiden naisten määrän kasvusta ja ylipainon yleistymisestä.
Hedelmällisessä iässä ilmaantuvan kohdunrungon syövän ensioireena voi olla kuukautisten selvä runsastuminen tai välivuodot. Vaihdevuosien jälkeen ensioireena on yleensä verinen vuoto. Jos vaihdevuosien jälkeen ilmaantuu veristä vuotoa jatkuvasti tai useammin kuin kerran, noin 30–50 prosentissa syynä on kohdunkaulan tai kohdunrungon syöpä. Kohdunrungon syövän etäpesäkkeet sijaitsevat tavallisimmin imusolmukkeissa, keuhkoissa, vatsakalvossa, suoliliepeessä ja maksassa. 
Kohdunrungon syövän uusiutumisriski on suurin yleensä kahden vuoden kuluessa sairauden toteamisesta. Uusiminen myöhemmin on melko harvinaista. Puolet uusiutumista ovat paikallisia ja neljännes etäpesäkkeitä. ◆
Lähde: Syöpäjärjestöt/ Kaikki syövästä.

Teksti Liisa Talvitie, kuvat Kirsi Tuura

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Oheisen kysymyksen on tarkoitus estää roskaposti.