Rakkaudesta lukemiseen.

Kiminkinen vastaa: Voiko psykoosilääkityksen korvata terapiahoidolla?

Psykoosilääkitys aiheuttaa sivuoireita, muun muassa pahoinvointia. Voiko psykoosilääkityksen korvata kokonaan terapiahoidolla?

Suomessa lääkehoito tuntuu olevan ensisijainen hoito mielenterveysongelmiin. Käytän psyykkiseen sairauteen määrättyjä lääkkeitä päivittäin ja lisäksi käyn viikoittain mielenterveyshoitajan juttusilla.
Missä menee raja, että voimakkaita sivuvaikutuksia aiheuttavaa lääkeainetta voidaan määrätä potilaalle kuukausikaupalla? Milloin potilas voi pyytää ja saada vaihtoehtoisen lääkityksen?
Itse joudun käyttämään psykoosinestolääkitystä, ja se tuntuu perustellulta. Lääke kuitenkin aiheuttaa joka ikisenä päivänä muun muassa pahoinvointia sekä poikkeamia normaalista ruoansulatuksessa ja hengityksessä. Pitkäkestoisina nämä vaikutukset ovat erittäin rasittavia, väsyttäviä ja masentavia.
Olisi kiinnostavaa tietää, missä päin Suomea on edistyksellisintä psykoosisairauksien hoitoa tarjolla. Olen lukenut, että jossain psykoosilääkityksen voi jopa kokonaan korvata terapiahoito.

Olet täsmälleen oikeassa: meillä mielen sairauksien hoito on lääkepainotteista jopa siinä määrin, että harvalukuinen psykiatrikuntamme turhautuu. Koska ainainen työvoimapula vallitsee, vastaanotot kuluvat liialti reseptien uusimiseen ja sen pohtimiseen, mitä lääkettä potilaalle tulisi määrätä, ja onko markkinoille tullut uusia valmisteita.
Vaikka tämä on valitettavaa ja väärin, se on vain osatotuus. Depressiosta tiedetään, että lievemmät tapaukset kuuluvat psykoterapialla hoidettaviin, mutta vaikeissa tilanteissa lääkehoito ehkäisee selvästi itsemurhia. Samanaikaisen psykoterapian ohella joudutaan usein kokeilemaan parin kuukauden välein leegio lääkkeitä, kunnes joku lääke, aika tai terapian kokonaisuus auttaa. Pahimman depression tehokkain hoito on edelleen anestesiassa toteutettava sähkösokkisarja.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä erityisesti maniavaiheeseen liittyy korostunut itsemurhan vaara. Lääkkeet kuuluvat välttämättömänä osana hoitoon. Potilaat tarvitsevat useimmiten pieniannoksista estohoitoa vuosikausia, joskus elämänmittaisesti, sillä tauti tahtoo uusiutua. Tietenkin taudinkuvat ovat yksilöllisiä.
Meillä on surullisenkuuluisia esimerkkejä siitä, mitä saattaa tapahtua, jos hankalaa mielenterveyshäiriötä potevalta puretaan lääkitys kritiikittömästi ”pehmeän” hoidon toivossa. Näissä tilanteissa pitää säilyttää järki, ja potilaan pitää olla tiiviisti psykiatrin seurannassa.
Tiede kehittyy pala palalta, ja mielen sairauksien syiden risukasan pohjalle alkaa vähitellen pilkistää valonsäteitä. Tämänhetkinen näyttö etenee skitsofreniassa siihen suuntaan, että geeniperimän ohjaamat biologiset tulehdusprosessit saattavat olla keskeisessä asemassa. Taivalta tiedon lähteille kuitenkin vielä piisaa. Niinpä turvaudumme kokemuspohjaiseen näyttöön hoitojen tehosta. Ensiarvoista on psykoterapian osuus ja se, että potilas osallistuu hoitosuunnitelmansa laatimiseen ja päivittämiseen. 
Aina pyritään löytämään tasapaino haittojen ja hyötyjen väliltä. Onneksi uuden polven lääkkeet tarjoavat monta kertaa sopivan vaihtoehdon. Useimmiten ei tarvitse sietää kohtuuttomia haittoja. Psykoterapiaa ei ole missään riittävästi tarjolla. Kouluttautuminen vie vuosikausia, ja terapia on pitkäkestoista, joten resurssien puute ei yllätä. Mielenterveyspalvelut ovat kuitenkin jokaisen ulottuvissa mielenterveystoimistoissa kautta maan. Avopalvelut ovat käyttäjälleen maksuttomia, ja osastohoito toteutuu puoleen hintaan muihin osastoihin verrattuna. 

 

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Oheisen kysymyksen on tarkoitus estää roskaposti.