Rakkaudesta lukemiseen.

Kiitos teille, sankarit - näin talvisodan sotilaille omistettu patsas syntyi

Talvisodan sankareille omistettu patsas paljastetiin 30.11.2017.

Marraskuun 30. päivänä 1939 itäisen naapurimme Neuvostoliiton joukot tunkeutuivat ilman sodanjulistusta itsenäisen Suomen rajojen yli. Samana päivänä Helsinkiä ja muita kaupunkeja pommitettiin. Talvisodan ensimmäiset uhrit olivat viattomia siviilejä.
Pimeänä, tihkuisena torstai-iltana 30.11.2017 tuosta hetkestä, talvisodan alkamisesta, on kulunut tasan 78 vuotta. 
Tieto maamme ratkaisevimmista kohtalonhetkistä nousee tunteikkaana mieleen, kun Helsingin Kasarmitorilla katselee juuri paljastettua kuvanveistäjä Pekka Kauhasen vaikuttavaa veistosta Valon tuoja. Tässä on nyt Suomen yhteinen paikka, sija, jossa jokainen meistä voi muistaa, kunnioittaa ja kiittää patsaaseen ikuistettua lumipukuista tuntematonta sotilasta ja tuhansia hänen taistelutovereitaan. 
Kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö juhlapuheessaan lausuu, tämä olkoon paikka suurille tunteille: muistamiselle, kunnioittamiselle, kiitokselle.
– Moninkertaisesti lävistetty, silti yhä pystyssä seisova muistomerkki kunnioittaa itsenäisyyden säilyttämisen raskasta uhria – niitä yli 25 000 suomalaista, jotka talvisodassa menettivät henkensä isänmaan puolesta, Niinistö kuvailee.

Valon tuojan alkuhetket osuivat vuoteen 2009 ja Talvisotayhdistykseen. Idea eteni vuonna 2013 pidettyyn kilpailuun, jonka kuvanveistäjä Kauhanen voitti.
Terästeokseen tulisi talvisodan soturia kuvaava reiällinen lumipukuinen hahmo, joka seisoo reikäisen pallon päällä. Pallon sisällä olisi 105 kuvaa ja piirrosta talvisodan 105 päivän tapahtumista.
Vuonna 2014 käynnistettiin kansallinen keräys, jolla 1,35 miljoonan euron kokonaisbudjetista saatiin kokoon noin 200 000 euroa. Alusta asti oli tärkeää, että kansalaiset saivat olla mukana antamassa panoksensa talvisodan muistopatsaalle. Niin koululainen viidellä eurollaan kuin varakkaampi tonneillaan.
Vuonna 2014 tasavallan presidentin Linnan juhlissa Suomen hurmanneesta, tuolloin 101-vuotiaasta talvisodan veteraanista Hannes Hynösestä tuli tärkeä henkilö veistoshankkeen edistymisessä.
Patsashankkeen valmistelijat ottivat yhteyden veteraanien veteraaniin. Alkuvuodesta 2015 kuvanveistäjä Pekka Kauhanen ja Talvisotayhdistyksen puheenjohtaja, eversti evp. Ossi Kettunen saapuivat vierailulle Hynösen kotiin Mikkeliin.
Patsashankkeen kumppaniksi kutsuttu Apu-lehti oli tuolloin paikalla. Tapaaminen oli tunteikas. Juotiin kahvia, syötiin mustikkapiirakkaa, Kettunen ja Kauhanen puhuivat talvisodan veteraanin kanssa. 
Kauhanen ja Kettunen tahtoivat luovuttaa Valon tuojan pienoismallin nimenomaan Hynöselle. Veteraani oli huomionosoituksesta mielissään. Hän oli yhä fyysisesti hyvässä kunnossa ja kertoi rospuuttokausina treenaavansa kotitalonsa rappusissa. Hynönen asui kolmannessa kerroksessa, eikä hissiä ollut.
”Kipaisen päivittäin kolme kertaa alakerrassa ja tulen aina juosten rappuset ylös”, hän kertoi vierailleen.
Huumorintaju oli hyvä. ”Kyllä kannatti elää yli satavuotiaaksi, kun sen jälkeen sai kutsun Presidentinlinnaan ja kotiinsa vielä vieraaksi kuvanveistäjän, joka teki patsaan niille vaatimattomille, mutta sinnikkäille miehille, jotka talvisodassa taistelivat.”

Hannes Hynönen patsaan pienoismallin kanssa.

500 vuoden takuu. Sen kuvanveistäjä Pekka Kauhanen lupasi teokselleen, ja taas oli juuri 102 täyttäneellä Hynösellä aihetta hymyyn. Tammikuun 10. päivänä vuonna 1913 Joroisilla syntynyt Hynönen oli ristimänimeltään Johannes, mutta kutsumanimeksi vakiintui jo varhain Hannes. Kotitorppa saatiin omaksi 1920-luvulla, ja ”siitä se elämä lutviutui”. 
Perheeseen Toini Hynösen kanssa syntyi seitsemän lasta, joista yksi kuoli ennen isäänsä. Lapsenlapsia ehti maailmaan yhdeksän, lapsenlapsenlapsia seitsemän.
– Ei kahta sanaa, ettei maata puolustamaan olisi 1939 lähdetty, Hynönen kertoi.
Kohtalon kouraistessa hän oli nuori, vasta 26-vuotias. ”Olin poika, jolla oli elämä edessä.” Vähällä oli, ettei se päättynyt jo heti ensimmäisiin sotapäiviin.
Onneksi puna-armeijan tiedustelija erehtyi tilaamaan keskityksen Hynösen porukan tallille, eikä miesten teltoille. Tappiot olivat kuusi hevosta. Toisenkin kerran Hynönen säästyi, kun jäi telttaan viholliskoneiden jyrinän lähestyessä.
– En ollut niin kiireinen kuin ulos rynnännyt kaverini. Kranaatti sitten osui hänen kohdalleen. Töppöset vain jäivät, Hynönen muisteli.
Hän kertoi ajatelleensa rintamalla aina, että sota loppuu, rauhan tultua elämä jatkuu, ja että ihminen kyllä elää osalleen ajatellun tarpeellisen määrän.
Hannes Hynösellä se määrä oli suuri. Hän kertoi aina lohduttaneensa rintamatovereitaan, ettei elämä lopu, sota loppuu.
– Kunpa Suomi ei enää koskaan joutuisi sotaan, veteraani Hynönen sanoi vielä, kun pienoismallin tuoneet ja veteraanin muistoja kuunnelleet Kettunen ja Kauhanen jo tekivät lähtöä.
Vajaa vuosi ehti tästä hetkestä kulua, kun Suomi kuuli suru-uutisen.
Kunniaveteraani Hannes Hynönen oli nukkunut rauhaisasti pois 30.11.2015, tasan kaksi vuotta ennen kuin hänen sukupolvensa muistopatsas paljastettaisiin Helsingin Kasarmitorille. 
Se olisi tarkalleen sama päiväys, jolloin Hannes Hynönen oli 78 vuotta aiemmin ensimmäistä päivää puolustamassa tovereidensa kanssa Suomea tosipaikassa.

Patsas valettiin Kuopiossa, Taide­valimo Venäläisellä. Kuvanveistäjä Pekka Kauhanen (vas.) valvoi itse teoksensa valmistumista. Valutyöstä vastasi Pauli Venäläinen.

Valon tuoja -nimen saanutta patsasta alettiin valaa Kuopiossa, Taidevalimo Venäläisellä. Kuvanveistäjä Pekka Kauhanen valvoi itse teoksensa valmistumista, ja monivaiheisesta, vaativasta työstä vastasi eläkkeeltä tätä varten palannut valajamestari Pauli Venäläinen.
Kipsimuotin päällä olevat teräslevyt hitsattiin yhteen. Palojen yhdistämiseen kului puolitoista vuotta ja teokseen upposi kuusi 15 kilon kelaa hitsauslankaa.

Palataan patsaan paljastushetkeen 30.11.2017. Paljastuspuheen pitää veistoshankkeen suojelija, presidentti Martti Ahtisaari. Hän muistuttaa itsenäisen Suomen kohdanneen kolmen ensimmäisen vuosikymmenen mittaan monta vakavaa kriisiä, jotka olivat suoranaisia seurauksia laajemmista kansainvälisistä kriiseistä.
– Hyvistä yrityksistä huolimatta emme niiltä välttyneet, sillä kohtalomme saneli maantieteellinen asemamme, kokenut konfliktien selvitysmies, Nobelin rauhanpalkinnon ansioistaan saanut Ahtisaari sanoi.
Ahtisaarelle tilaisuus on hyvin henkilökohtainen. Hän syntyi Viipurissa vuonna 1937 ja joutui sieltä sodan jaloista perheensä kanssa evakkotielle.
– Talvisota oli luonteeltaan ainutlaatuinen kriisi. Silloin suomalaisia yhdisti voimakas tietoisuus siitä, että taistelimme arvoista, vapaudesta, kansanvallasta ja oikeusvaltion olemassaolosta. 
Ahtisaari muistutti puheessaan, että puolustus oli koko kansan yhteinen asia.
– Siksi on paikallaan, että talvisodan muistomerkki on sekin yhteinen asia, yhteisin ponnistuksin aikaansaatu.
Vaikka nyt paljastetaan sodan ja sotilaiden muistomerkki, jokainen puhuja toivoo rauhaa.
Helsingin Kasarmitorilla muistutus maailman nykytilanteesta näkyy toriyleisön turvatarkastuksina. Turvamiehistöä on runsaasti, ja sotilaita tietysti, koska ollaan pääesikunnan tuntumassa. Jokaiseen kadunkulmaan on pysäköity poikittain rekka tai kuorma-auto. Tänään vihollinen on toisenlainen kuin talvisodassa. Häntä ei enää tunnista.
Kuvanveistäjä Pekka Kauhasen Valon tuoja on valaistu led-valoilla. Pallon sisällä olevat kuvat sodanjulistuksesta, taisteluista, lehtiotsikoista ja kartoista ovat Talvisotayhdistyksen jäsenten valikoimia. 
Taideteos on suunniteltu niin, että se voi elää ajassa. Kauhasen mukaan tulevien sukupolvien on mahdollista laittaa alaosan pallon sisälle uusia kuvia. 

Presidentti Martti Ahtisaari, muistomerkkitoimikunnan pj. Riitta Kaivosoja, tasavallan presidentti Sauli Niinistö, rouva Jenni Haukio, kuvanveistäjä Pekka Kauhanen, presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi. Takana mm. puolustusministeri Jussi Niinistö, pääministeri Juha Sipilä, puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg ja opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen. 

Ilta saapuu Helsinkiin. Helsingin Kasarmitorilla, 200 vuotta vanhalla aukiolla, seisoo hiljainen teräsmies. Pimeyden keskelle valoa tuova hahmo puhuu kansalle samoja sanoja kuin Hannes Hynönen testamentissaan. 
– Ei koskaan enää sotaa!

Teksti Hannu Koskela ja Samuli Isola, kuvat Akseli Muraja, Lehtikuva ja All Over Press

Lue myös: Marskin molemmat tyttäret valitsivat rinnalleen naispuoliset elämänkumppanit

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Oheisen kysymyksen on tarkoitus estää roskaposti.