Rakkaudesta lukemiseen.

Kerro meille sukusi 1918-muistoista

Alkuvuonna tulee kuluneeksi tasan 100 vuotta siitä, kun vasta itsenäistynyt Suomi repesi kahtia ja alkoi sisällissota, vapaussota, kansalaissota, punakapina – miten sen itse kukin tahtoo nimetä.

Vuoden 1918 tammikuun lopulla punaiset ja valkoiset kävivät sotaan toisiaan vastaan. Maassa oli myös joukoittain venäläisiä sotavoimia, ja vallankumouksellinen tilanne heijastui meille. Saksasta taas tuli tukea valkoiselle puolelle.

Muutaman kuukauden aikana Suomessa sai surmansa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Sodan aikaiset ja sen jälkeiset puhdistukset olivat järkyttäviä ja raakoja.

Kukaan ei voinut jäädä tapahtumien ulkopuolelle. Nekin, jotka eivät millään lailla osallistuneet sotaan, kokivat sen vaikutukset elämässään. Ruokapula ja taudit viimeistelivät liian usein sen, minkä sota jätti tuhoamatta.

Apu käsittelee vuoden 1918 sotaa ensi vuoden alun teemanumerossa. Nostamme esiin henkilökohtaisia kokemuksia, ratkaisun hetkiä. Pohdimme myös, saattoiko kukaan olla valitsematta puolta, kun kansakunta otteli keskenään.

Vuosi 1918 jätti jälkensä jokaiseen suomalaiseen sukuun. Apu tahtoo kuulla sukusi muistoja ja tarinoita vuodesta 1918. Kirjoita meille niistä kipeistä, mutta myös toivon hetkistä, joita vuoden 1918 tapahtumat jättivät edeltäviin sukupolviin. Kokoamme teemalehteen tarinoita siitä, kuinka onnistuttiin selviämään, mitä koettiin ja millaisen arven ajanjakso jätti sukunne sieluun.

Lähetä tarinasi tällä lomakkeella: Kerro meille sukusi 1918-muistoista 

Kuva(t): Tampereen museot / Siiri-tietopalvelu