Rakkaudesta lukemiseen.

Aho, Koskinen ja puolustuspeli veivät Leijonat MM-finaaliin

Se on siellä! Esa Lindell (vas.), Sebastian Aho ja Mikael Granlund juhlivat Suomen maalia ja finaalipaikkaa.

Suomi pelaa huomenna kullasta jääkiekon MM-kisoissa, ja NHL-tähtiä pursunneella joukkueella kotikisoihin lähtenyt Venäjä pronssista. 3-1 (0-1, 3-0, 0-0)-voiton tärkeimmät tekijät olivat kaksi maalia iskenyt teinikapellimestari Sebastian Aho, maalivahti Mikko Koskinen ja tiivis viisikkopuolustus.

Sebastian Ahon ainutlaatuisesta peliälystä, -käsityksestä ja kokonaisvaltaisesta kypsyydestä on sanottu jo lähes kaikki mahdollinen.

Mutta silti tilanne, jossa sataa lähentelevän ottelukuorman kautta vetävä 18-vuotias on ollut liigajoukkueensa paras pistemies, 20-vuotiaiden maailmanmestarijoukkueen johtava pelintekijä ja laukoo kahdella maalilla maajoukkueen aikuisten MM-finaaliin, on lähinnä käsittämätön.

– Ei tässä mitään, hieno tunne tietysti. Pelattiin sitoutuneesti suunnitelman mukaan, ja sovellettiin sitten tilanteissa, kun niitä tuli, kaukalon ulkopuolella aina hillitysti ja ujonpuoleisestikin esiintyvä Aho kuittasi.

Ahon ja häntä lähes puolet vanhemman kapteenin Mikko Koivun yhteistyö kentällä kulkee erikoistilanteissa kuin ajatus, mutta he kommunikoivat keskenään myös sanoin. On helppo uskoa, että Koivu allekirjoittaa valmentajien, kykyjenetsijöiden ja pelikaverien yksimielisen näkemyksen nuoresta Kärppä-kasvatista.

Eli sen, että Aholla on hyvin harvinainen kyky hahmottaa peli kokonaisuutena, ymmärtää välittömästi, mitä haetaan ja löytää parhaat ja toteuttamiskelpoiset ratkaisut. Ja ennen kaikkea kyky nähdä ”kulman taakse”; se, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Henkisesti äärimmäisen tärkeän Ahon 1-1-ylivoimatasoituksen alustanut Mikael Granlund, 24, tietää, millaista on olla kaikkien odotusten ja huomion keskipisteessä oleva teinitähti. Myös Granlundin ja Ahon pelaajaprofiileissa on paljon samaa.

– ”Sebu” on erittäin taitava löytämään tilaa keskeltä ja muista ahtaista väleistä. Ei tarvitse juuri kuin heittää sinnepäin, missä hän on, niin peli etenee varmasti, Granlund kehui.

Oli tiedossa, ettei finaalipaikka tule helpolla, mutta avauserä oli Suomelle todella vaikea. Jo Tanska-puolivälierässä näkynyt ylivarovainen ja varmisteleva lähtö antoi Venäjälle avaimet käteen etenkin ensimmäisellä kymmenellä minuutilla.

– Oli tiedossa, että Venäjä tulee kovaa, mutta ei meillä mitään paniikkia ollut. On totta, että pelien alut ovat olleet vaikeita… ehkä on lähdetty vähän liian hitaasti ja varmistellen, ehkä se on hermoilua. Mutta maalipaikoissa ollaan oltu tehokkaita ja suoraviivaisia silloin, kun sitä tarvitaan, Granlund sanoi.

Oli pitkälti useamman elintärkeän gamesaverin ottaneen Mikko Koskisen ja osin onnenkin ansiota, ettei isäntämaa päässyt useamman maalin karkumatkalle.

KHL:ssä useita vuosia pelannut Koskinen tuntee venäläisten tyyliin – ja kääntäen, mikä näkyi puolin ja toisin. Venäläistähdet pyrkivät saamaan kookkaan ja peittävän vahdin aivan toisella tavoin sivuttaisliikkeeseen ja reagoimaan kuin esimerkiksi Kanada, mutta vetojen pihtaaminen osui pääosin omaan nilkkaan.

– Mieluummin sitä torjuu kymmenen kertaa kuin kaksi kertaa niin, että toinen menee sisään. Venäläiset malttavat syöttää vielä kerran, kun etsivät tyhjää paikkaa, mutta näin uhrautuvasti puolustaneen jengin takana en ole ikinä pelannut, Koskinen kommentoi tyynesti.

Etukäteen Suomen heikommaksi osa-alueeksi epäilty puolustus ansaitseekin ison hatunnoston finaalipaikasta. Kuusikko pysyi pääosin kylmäpäisesti Aleksander Ovetskinin, Pavel Datsjukin ja muiden venäläistähtien ja maalintekosektorin välissä, tukki keskustan ja blokkasi Atte Ohtamaan johdolla lukemattoman määrän laukauksia mustelmia pelkäämättä.

Detroitin supertähti ja maajoukkueen kapteeni Datsjuk oli niitä harvoja venäläisiä, jotka suostuivat tappion jälkeen pysähtymään kansainvälisen median tenttiin.

– Mikä tahansa peli ja vastus voi olla vaikea. Ei meillä ole mitään Suomi-kammoa, mutta he käyttivät paikkansa ja ansaitsivat voiton. Tämä on valtava pettymys, mutta elämä jatkuu, hän tokaisi.

Niin tekee – mutta jälkipyykki tulee huippu-urheilun ja etenkin jääkiekon osaksi poliittista vaikuttamista jälleen ottaneella Venäjällä olemaan Sotshin olympiapettymyksen tavoin todella kiivasta.

 

Kuva(t): All Over Press

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Oheisen kysymyksen on tarkoitus estää roskaposti.