Rakkaudesta lukemiseen.

90-vuotias grilliyrittäjä: Ikä on vain numero

Paavali Vartiaisen grillikioski sijaitsee Kajaanin torin reunalla.

Paavali Vartiainen ajatteli 90-vuotiaana, ettei hyvää bisnestä kannata kesken lopettaa. Hän haki grillikioskilleen jatkoaikaa.

 Syksyllä 2015 Kajaanin kaupunki myönsi jatkoaikaa grillikioskille. Yrittäjä Paavali Vartiainen, 90, aloitti  lastensa avustuksella uutteran peruskorjauksen.
Yritys on entisessä paikassaan kauppatorin kulmalla, samalla torilla kuin Pietari Brahe. Vanha kylmiö ja monta väliseinää on purettu, rakennettu paikka uuteen uskoon.
– Ei ymmärretty, mitä me ruvetaan tekemään. Kato, kun niin kauan on poissa tästä hommasta, niin ei ymmärrä, mitä tässä tulisi tehdä, Vartiainen sanoo.
Konekantaa on uusittu – budjetin puitteissa.
– Minähän laittaisin kultaa ja timanttia ja bling-blingiä, mutta pakko ottaa se halvin ainakin aluksi, tytär Leena nauraa.

Vartiainen on eräänlainen paluuyrittäjä. Grilli ehti olla vuokralla toisella 27 vuotta. Nyt Vartiainen on ottanut sen takaisin komentoonsa.
Itse hän on kioskinsa 1970-luvulla rakentanut. Sitä ennen hän jo piti nakkikioskia torin kulmassa.
– Siinä, kuule, tehtiin rahaa. Alussa ei saanut myydä kuin nakkeja. Sitten tuli lenkkimakkarat ja lihapiirakat. Minä yöt valvoin. Sieltä se velaton asunto oli lähtöisin, Vartiainen sanoo.
Kaupunki kaipasi suurempaa kioskia, ja Vartiainen rakensi monitoimigrillin. Sisätilan rakentaminen oli eri juttu.
– Kaupunki ei silloin antanut rakentaa kuin kioskirakennuksen, ei sisätiloja. Mutta sisäministeriöstä sanottiin, että pitäkää vain auki, Helsingin rautatieasemallakin on koppeja, joista myydään sisätilaan, Vartiainen sanoo.

Kioski on hyvässä paikassa torin reunalla. Kaupunginteatterin lisäksi vieressä on taksitolppa, jonka jonossa saattaa nälkä yltyä. Kajaanin markkinakatu alkaa sadan metrin päästä.
Osuukin sopivasti paikalle vanha asiakas ja ilahtuu.
– Siitä on aikoo, kun tätä miestä olen nähny. Nuorena miehenä, kun poikain kanssa juopoteltiin, eikä ollu rahhaa ennää aamuyöstä, niin tämä aina möi meille velaksi. Piti vain seuraavana päivänä käyvä maksamassa. Ei ennää onnistuis, Pekka Ronkainen arvelee.
Vaimon kuoltua 1986 Vartiainen huolehti grillistä tyttärensä kanssa. 
– Tuossa nukuin seinän vieressä. Siinä oli punainen pöytä, ja sen alla lastulevystä tehty pöytälevy, Vartiainen muistaa.

Vartiainen näyttää, miten kroppa ja naamalihakset pysyvät vetreinä: hillitöntä hyppyä paikallaan.
– Pitää nuorempienkin tehdä tämmöstä, että pysyy kunnossa, Vartiainen sanoo.
Muistille on omat kepposensa.
– Jos jotakin vanhaa asiaa en muista, niin luen aakkoset. Menee minuutti, kaksi ja tulee vastaus. Kaikki tapahtunut on nauhalla päässä. Ei kuulemma toimi kaikilla, mutta minulla toimii. Minulta saavat kysyä tietoja menneistä ajoista. Ainakin seuraavana aamuna on jo selvänä.
Tytärtä naurattaa.
– Kysyivät, että kun on 90-vuotias mies, niin oletteko tekin tässä työntekijänä. Sanoin, että en todellakaan. Ihanko hän siis itse? No, ihan varmaan, se on niin kovapäinen ukko, että varmaan hoitaa.
– Isäni eli 80-vuotiaaksi. Serkku, joka on yli sata vuotta, elää vielä, Vartiainen muistuttaa.

Joulun alla saatiin avajaiskuntoon toistasataa neliötä myyntipinta-alaa. Yritys on nyt nimeltään Kajaanin Torilla, aputoiminimet Kahvikolo ja Jussin Jäätelö. Pitempään juhlivia varten on myös Yökyöpeli.
Tottahan uudelleen aloittaminen jännittää. Ajat ovat muuttuneet 1980-luvulta. Kilpailua on enemmän, väkeä vähemmän.
– Kansa vaeltaa rautatieasemalle, nousee junaan ja lähtee etelään. Pikkuisen se tökkii, mutta ei auta, Vartiainen pohtii.
– Eikä täällä ole yöelämää, kun hävittivät sen yliopiston. 750 opiskelijaa, luokanopettajat ja lastentarhanopettajat, vietiin pois. Se oli sen ikäistä porukkaa, joka biletti. Ei niitä ole enää, tytär sanoo.
Mutta yrittäjän veri on vahva. Vartiaisilla on totuttu ottamaan haasteet vastaan.
Ja ikä on vain numero. ●

Teksti: Jorma Lehtola

Kajaanin Torilla on  nimeltään uusi moni­toimisyömäpiste, jonka Paavali Vartiainen ja hänen tyttärensä 
Leena avasivat yleisölle itsenäi­syys­­päivänä.

Kuva(t): Vesa Ranta, Teemu Sirviö

2 Kommentit:

Kajaanilainen

Yöelämääkin on, mutta ei enää tarvitse torin reunalle rahjustaa ruoan hakuun kun löytyy keskempääkin kylää.

Tuula Rantala

Kävimme tässä ihanassa kahvilassa/grillissä kesällä 2017. Se oli ainoa paikka Kajaanissa hotellin lisäksi, josta saimme hyvät kahvit illalla liikkuessamme. Olimme onnen pekkoja, kun sinne menimme. Itse omistajahan oli paikalla, vaikka tähän iltaan asti (17.12.17) olemme luulleet, että hän oli asiakas. Meillä oli rattoisa rupatteluhetki kahvin lomassa hyvine elämänohjeineen. Juttu grillin historiasta oli hauskaa tietoa. Aloin nimittäin etsiskellä netistä, mitä tuosta grillikahvilakioskista ollenkaan kerrotaan. Tämä tieto oli upea. Terkkuja Vantaalta Kajaaniin, mukavaan kaupunkiin.

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
Oheisen kysymyksen on tarkoitus estää roskaposti.