Fennovoima saanee luvan

teksti Yrjö Rautio
kuva Fennovoima

Julkaistu 19. marraskuuta 2009

Suomeen rakennetaan mitä todennäköisimmin lähivuosina joko yksi iso tai kaksi pientä ydinvoimalaa. Luvan uuden yksikön rakentamiseen saanee Fennovoima Oy. Ruotsinpyhtään liittyminen Loviisaan on antanut tilaisuuden valitukseen, joka viivästyttää lupaprosessia useita kuukausia.

Tähän asti on uskottu, että hallitus päättäisi uusien ydinvoimalayksiköiden luvista jopa vuoden loppuun mennessä ja eduskunta ensi vuoden alkupuolella.

– Se ei ole missään tapauksessa mahdollista, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön TEM:n energiaosaston ylijohtaja Taisto Turunen.

Ydinenergialaki edellyttää, että kunnat, joiden alueelle voimaloita suunnitellaan, puoltavat hanketta. Eurajoki onkin puoltanut Teollisuuden voiman TVO:n hakemusta uudesta yksiköstä Olkiluotoon ja Loviisa Fortumin hakemusta uudesta yksiköstä Hästholmeniin.

Fennovoima on esittänyt voimalalleen kolme vaihtoehtoista sijaintipaikkaa: Simon, Pyhäjoen ja Ruotsinpyhtään. Kaikki kolme kuntaa ovat puoltaneet lupia.

Ruotsinpyhtää liittyy vuodenvaihteessa Liljendalin ja Pernajan kanssa Loviisaan. Nyt on tehty valitus, että lausunnon antaja pitäisikin olla uusi Loviisa eikä nykyinen Ruotsinpyhtää.

– Monet juristit ovat selvittäneet asiaa, ja meidän tulkintamme on, että eihän sellainen voi lausuntoa antaa, jota ei ole vielä olemassakaan.

Yhtä kaikki, hallinto-oikeus joutuu valituksen käsittelemään. Oikeuden ratkaisu saataneen jo marraskuussa. Jos oikeus hylkää valituksen, valittajat vienevät asian korkeimpaan hallinto-oikeuteen, KHO:hon.

– Emme osaa oikein arvioida, kauanko KHO tämmöistä asiaa käsittelisi.

Turunen arvelee kuitenkin, ettei KHO jättäisi asiaa ”viimeiseksi sisään tulleiden listalla”, koska sillä on suuri yhteiskunnallinen merkitys. – Yksi käsikirjoitus on, että tämä prosessi on ehkä tuossa tammi–helmikuussa ohi.

Aikataulu menee vielä pahemmin sekaisin, jos oikeus katsoo valituksen aiheelliseksi. Uuden Loviisan valtuusto antaisi hankkeesta lausunnon sitten, kun on päätöksentekoon kykenevä.

Koko lupaprosessi seisoo, kunnes valitus on loppuun käsitelty. TVO:n ja Fortumin hakemuksiakaan ei voida käsitellä sitä ennen. – Hallintolaki ja ydinenergialaki edellyttävät, että näitä hankkeita käsitellään yhtä aikaa.

Kokonaisetu ratkaisee

Mikä ratkaisee, kuinka monta lupaa myönnetään ja kuka saa luvan?

– Ei ole mitään yksittäistä periaatetta, joka menisi muiden yli. On vain hyvin väljä käsite: yhteiskunnan kokonaisetu.

Kokonaisetua punnittaessa arvioidaan Suomen sähkön tarve. Arvioidaan, mitkä laitokset parhaiten tyydyttävät tämän tarpeen. Arvioidaan, miten jätehuolto järjestyy ja mitkä ovat laitoksen muut ympäristövaikutukset. Kaikkien hakemusten osalta on tehty ympäristövaikutusten arviointi eli yva, jossa nämä asiat on selvitetty. Säteilyturvakeskus on todennut kaikki hankkeet turvallisiksi.

Lupahakemuksia on vaikea panna paremmuusjärjestykseen vielä näiden kriteereiden perusteella, sillä kaikki ovat toteuttamiskelpoisia. Ratkaisevatko muut kuin viralliset kriteerit, esimerkiksi aluepolitiikka, kun valtioneuvosto tekee päätöksensä?

– Niiden ei pitäisi ainakaan muodollisesti vaikuttaa, koska ydinenergialaki ei tunne tällaisia kriteerejä. Mutta politiikassa on tietysti aina politiikkaa mukana. Mutta tuskin niitä nyt ihan avoimesti voidaan kirjoittaa kriteereiksi.

TEM:n energiaosasto julkisti viime viikon tiistaina arvionsa sähkönkulutuksesta vuoteen 2030 asti. Raportin tärkein sanoma oli, että kulutuksen kasvu on taittumassa. Kun se on 80 terawattituntia tänä vuonna, se on 91 vuonna 2020 ja 100 vuonna 2030. Elinkeinoelämän oma arvio osuu melko lähelle tätä. Se on 100–110 terawattituntia vuonna 2030.

Yksi tai ei yhtään

TEM:n raportti on tehty nimenomaan ydinvoimaluvista päättämisen pohjaksi. Siinä ei kuitenkaan oteta kantaa lupien määrään.

Raportin tulkittiin tuoreeltaan puoltavan enintään yhden uuden ydinvoimalan rakentamista tai ei yhdenkään.

– No, siitä on jo kaikki mahdolliset tulkinnat tehty. Emme vain ole vielä oikein selvillä, mihin nämä kaikki tulkinnat perustuvat.

Tulkitsijoilta jää Turusen mukaan helposti huomaamatta, milloin päätökset uudesta sähköntuotantokapasiteetista pitäisi tehdä.

– Kun noita käyriä viedään kyllin pitkälle, niin totta kai siellä syntyy kysynnän ja kapasiteetin välille aukkoja. Mutta en minä tiedä, mitä varten meidän pitäisi niin huolestua 2030-, 2040- tai 2050-luvun tilanteesta.

Vaikuttaako siihen, milloin rakentamislupia tulee myöntää, myös se, kuinka kauan luvan saannista kuluu siihen, että laitos on tuotannossa?

– Kyllä. Siitä on hyviä ja huonoja esimerkkejä. Ehkä vähän huono esimerkki on tämä rakenteilla oleva Olkiluoto 3. Siinä taitaa mennä peräti 12 vuotta siitä, kun lupapäätös on tehty, ennen kuin se tulee käyttöön.

Jos valtioneuvosto tekisi lupapäätöksensä pelkästään TEM:n selvityksen pohjalta, lupia ei toistaiseksi myönnettäisi yhtään. Mahdolliset päätökset uusista ydinvoimaloista ehtisi hyvin tehdä vielä noin kymmenen vuoden kuluttuakin. Sähköenergiaa kulutettiin 87 terawattituntia vuonna 2008. TEM arvioi kulutuksen 91 terawattitunniksi vuonna 2020 eli vain hiukan suuremmaksi. Lisätarve voitaisiin kattaa hyvin uusiutuvalla energialla.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. TEM toteaa itsekin, että sen ennuste on hyvin epävarma. Sähkön kulutuksen kasvun arvioidaan hidastuvan lähinnä metsäteollisuuden rakennemuutoksen ja kotitalouksien kulutuksen laskun vuoksi. ”Sähkönkulutus voi olla korkeampikin, jos metsäteollisuus toipuu rakennemuutoksesta ja pystyy kehittämään uusia energiaintensiivisiä tuotteita arvioitua enemmän”, TEM toteaa.

Sähkön kulutusta voi huomattavasti kasvattaa myös mm. sähköautojen ja lämpöpumppujen yleistyminen.

Hinta ratkaisee

TEM ohittaa kysymyksen energian hinnasta. Se on varsinkin teollisuudelle aivan yhtä tärkeä kuin energian riittävyys.

Sähköön kuluu esimerkiksi Outokummun Tornion-jaloterästehtaan kaikista menoista noin 40 prosenttia. Sähkön hinta vaikuttaa siten yrityksen kilpailukykyyn enemmän kuin mikään muu.

Nyt Outokumpu joutuu ostamaan sähkönsä pörssimarkkinoilta, joilla hinta on korkea ja vaihteleva. Outokumpu on Fennovoiman suurin yksittäinen omistaja 14 prosentin osuudellaan. Osakkaana se saisi sähkön omakustannushintaan. Se on noin puolet markkinasähkön hinnasta. On siksi helppo ymmärtää, että Outokumpu ja muut kaltaisensa haluavat oman ydinvoimalan ja edullista ydinsähköä eivätkä esimerkiksi kolme kertaa kalliimpaa tuulisähköä.

Lupapäätös on mitä suurimmassa määrin poliittinen ratkaisu. Kokoomus haluaa yhä luvat kaikille kolmelle hakijalle. Keskustan johtavat poliitikot, kuten pääministeri Matti Vanhanen ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen antaisivat luvan yhdelle, Rkp kahdelle, vihreät eivät yhdellekään.

Kolmea lupaa ei tule. Lupa yhdelle isolle tai kahdelle pienelle sen sijaan tullee jo senkin vuoksi, että teollisuudelle annetut lupaukset tulisivat edes jotenkin lunastetuiksi.

Kolmesta luvanhakijasta voi heti sulkea pois TVO:n. Se on saanut luvan viimeksi. Olkiluoto 3:n rakennustyö on ollut erittäin kompuroivaa. TVO:n suurimpia omistajia ovat metsäyhtiöt, joiden energiantarve vähenee eikä kasva.

Jos Fortum saisi luvan, teollisuus ei saisi sähköä omakustannushintaan, vaan joutuisi maksamaan markkinahinnan. Hyödyn korjaisi Fortum Oyj – ja sen suurin omistaja Suomen valtio. Tämä voi houkutella poliitikkoja myöntämään luvan Fortumille.

Fennovoiman valtit

Luvan saanee kuitenkin Fennovoima. Sitä puoltaa jo yhtiön osakaspohja. Pääomistaja on Voimaosakeyhtiö SF, johon kuuluu 15 Suomessa toimivaa teollisen ja kaupan alan yritystä ja 48 paikallista, pääosin kuntien omistamaa energiayhtiötä. Omistajat edustavat yrityksiä ja elinkeinoaloja, kuten metalli- ja elintarviketeollisuutta ja kauppaa, jotka ovat tähän asti jääneet ilman omakustannushintaista ydinsähköä. Nyt on niiden vuoro.

Fennovoima voi uskottavasti väittää, että juuri sen hankkeesta hyötyisivät myös tavalliset kuluttajat kunnallisten energiayhtiöiden kautta. Yhtiön vähemmistöosakkaana on 35 prosentin osuudella E.ON Nordic. Sen emoyhtiö saksalainen E.ON on Euroopan toiseksi suurin ydinvoiman omistaja. Se takaa riittävän osaamisen.

Pohjois-Suomi saisi rakennusvaiheessa runsaasti työtä ja valmistumisen jälkeen omaa ydinvoimaansa, jos voimala rakennettaisiin joko Simoon tai Pyhäjoelle. Varsinkin keskustan poliitikot antanevatkin suuren painon aluepoliittisille näkökohdille.

Fennovoima on valmis rakentamaan joko yhden suuren, 1600–1700 megawatin, voimalayksikön tai kaksi pientä, 1250 megawatin, yksikköä. Niiden kokonaistuotanto, 2500 megawattia, tyydyttäisi sähkön lisätarpeen pitkäksi aikaa.

Yksikköjä ei rakennettaisi yhtä aikaa, vaan toinen valmistuisi pari vuotta ensimmäisen jälkeen. Työvoiman ja muiden resurssien tarve jakautuisi pitkälle ajalle. Se olisi taloudellinenkin rakennustapa.

Säätövoiman tarve olisi pienempi, kun yksiköitä olisi kaksi pientä. Toinen yksiköistä voitaisiin kytkeä verkosta, kun sähkölle ei ole kysyntää ja kytkeä takaisin verkkoon, kun kysyntää jälleen on.

Kahden pienen ratkaisu olisi poliittisestikin oiva kompromissi.

Yksi heikko kohta Fennovoiman hakemuksessa on: yhtiö ei ole ratkaissut ydinjätteensä sijoitusta. TVO ja Fortum omistavat Posiva Oy:n, joka sijoittaa niiden jätteet Olkiluotoon. Ne ovat ilmoittaneet, etteivät hyväksy Fennovoiman jätteitä Posivan luoliin. Tämä lienee kuitenkin vain yritys kampittaa kilpailijaa. Tilanne lienee toinen, kun lupa on myönnetty.

Ydinenergialaki antaa sitä paitsi työ- ja elinkeinoministeriölle mahdollisuudet patistaa ydinvoimayhtiöt sopuun jätteen loppusijoituksesta.