Missä minun lapseni on?

teksti Sini Kaipainen
kuvat Timo Pyykkö

Julkaistu 7. marraskuuta 2007

Moni vanhempi joutui odottamaan usean tunnin ajan tietoa siitä, miten heidän lapsensa on käynyt tai olivatko lapset yhä vaarassa sisällä Jokelan koulukeskuksessa.

Nuorimies tupakoi hermostuneena poliisin eristysnauhojen läheisyydessä. Hän on pysäköinyt autonsa kadulle Jokelan koulukeskuksen lähelle, niin lähelle kuin saa. Noin klo 11.50 nuorimies oli saanut viimeistä luokkaa lukiossa käyvältä kaveriltaan kummallisen viestin, jossa kaveri pyysi hakemaan hänet koululta. Kaverista ei ole kuulunut sen koommin mitään, vaikka viesti tuli jo pari tuntia sitten.

Kalle Salovaara tulee hetkeksi kriisikeskukseksi järjestetystä kirkosta pihamaalle haukkaamaan happea tihkusateeseen.

– Toivottavasti tuossa bussissa on meidän 14-vuotias poika, Salovaara hiljenee.

– Pojan kohtalosta ei ole varmuutta. Tilanne on ollut sekasortoinen, mitä jos pojat eivät ole pysyneet luokassa, vaan ovat lähteneet pakoon, isä pelkää.

– Ajoin Pasilasta tänne Tuusulantietä kesärenkailla vesisateessa ja olin täällä puolessa tunnissa, vaikka normaalisti matka kestää 45 minuuttia. Siinä ei ole mitään järjellä tekemistä sellaisessa ajossa tietenkään. Muutimme tänne maaseudun rauhaan viisi vuotta sitten.

Kauhun hetket

Samalla kriisikeskuksen pihamaalla yläasteen ja lukion psykologian ja historian opettaja Kim Kiuru kertoo tapahtumista koti- ja ulkomaiselle medialle.

Hän oli kuullut koulukeskuksen pääaulasta laukauksia.

– Rehtori lähti juoksemaan kohti pääaulaa ja ottamaan selvää, mikä tilanne on. Siinä vaiheessa kuulin, että koulussa on ammuskelija ja hän on lukiosiivessä, Kiuru jatkaa.

– Tilanne oli kaoottinen. Rehtori oli kuuluttanut, että kaikkien oli pysyttävä luokissa. Kukaan ei uskaltanut poistua luokasta, sillä ei tiedetty, missä ampuja on. Tiedettiin vain, että lukiosiivessä on ammuskelija. Vein oppilaat luokkaan turvaan ja jäin käytävälle katsomaan, mitä tuleman pitää. Ampuja eteni systemaattisesti koulun käytäviä, kolkutteli oviin ja ammuskeli ovien läpi luokkiin.

Kiuru ja toinen opettaja yrittivät epätoivoisesti lukita ovia siinä onnistumatta. Ampuja juoksi lukiosiivestä hallintokäytävää pitkin ase kädessä huutaen Kiurua kohti. Kiuru pakeni ja näki paetessaan aikuisen ihmisen ruumiin.

Kiurun mukaan poliisit tulivat paikalle viidessätoista minuutissa, ambulanssit kymmenessä.

– Tilanne on äärimmäisen järkyttynyt, sillä eihän tällaista Suomessa tapahdu saati Jokelassa. Pakkohan tästä on selvitä.

Kiuru kertoo opettaneensa ampujaa muutaman kurssin: oppilas oli kiinnostunut sotahistoriasta ja kiihkoääriliikkeistä, kuten kansallissosialismista ja sosialismista.

Entä jos mä kuolen?

Äiti puristaa tytärtään Jokelan koulukeskuksen lähettyvillä hartioista tiukasti. Molempien kasvoilta näkyy järkytys, hämmennys, kauhu. Poliisi ohjaa heidät linja-autolle, joka vie heidät Jokelan kirkolle.

– Sain tyttäreltäni viestin, jossa sanottiin, että koululla on ammuskeltu ja on tosi kyseessä. Lähdin saman tien tulemaan, vaikken meinannut ensin uskoa, että tämä on tottakaan tai joku pelleilee, äiti Anneleene Poikala kertoo.

Tytär Katariina Alanko seisoo vieressä ilman takkia ja hytisee. Ensin oli tullut rehtorin kuulutus ja sitten Katariinan luokanopettaja ja luokkakaveri saivat viestin, että jotakuta ammutaan.

Katariina sanoo kirjoittaneensa viestiä äidilleen kauan:

”Täällä koululla on tapahtunut jotain. Meidän pitää olla ihan hiljaa. Entä jos mä kuolen? Älä soita! Mua pelottaa. Tämä ei ole mikään vitsi. Täällä on joku ampuja, joku on ampunut jotain.”

Kriisikeskuksesta äiti, tytär ja isä lähtevät huojentuneina, mutta vakavina kotiin.

– Aina on sellainen tunne, että aamulla ei tiedä, mitä tapahtuu, mutta tämä on rajuimmasta päästä. Tiedä, miten tästä sitten selviää, ja tarkoitan nyt koko koulua ja Jokelaa. Toivon, että tämä herättää monien vanhempien mielessä ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä, ettei asiat pääsisi karkaamaan käsistä näin pitkälle, Nurmijärven terveyskeskuksessa työskentelevä äiti sanoo.

– En syytä ketään, en osoita sormella ketään. Joku voi mennä niin tiukkaan tilanteeseen jostain syystä, mutta näin tiukkaan tilanteeseen ei saisi joutua.

Jokelan koulukeskuksen ampumadraamassa kuolee heti kahdeksan ihmistä: viisi poikaa ja kolme naista. Loukkaantuneita on 12. Rikoksesta epäilty 18-vuotias abiturientti menehtyy myöhemmin illalla Töölön sairaalan teho-osastolla. Hän oli ampunut itseään päähän surmatöiden päätteeksi.

Aseenkantoluvan poika oli saanut käsiaseelleen kahta viikkoa aikaisemmin.

Viimeinen bussi kaartaa kirkon pihaan klo 15.30. Viimeisinä evakuoitujen joukossa on myös Kalle Salovaaran poika.