Ahkiot arkkuun ja matkaan

teksti Pasi Rytinki
kuvat Kari Suomela

Julkaistu 24. tammikuuta 2006

Laskuvarjojääkärikillan pohjoisnaparetkikunta pääsi maanantaina tärkeälle välietapille valmistautumisessa: rahti lähti matkaan. Keravalla nikkaroitiin viikonloppuna seitsemän puuarkkua, joihin kuhunkin lastattiin yli sadan kilon lasti. Tyhjänä alle kymmenkiloisen ahkion lisäksi arkkuun mahtuivat hyvin teltat, makuupussit, makuualustat ja keittiötarvikkeet.

Toni Vaartimo esittelee, millaisia parannuksia tuliteriin telttoihin on tehty. Sisäsivuille on ommeltu lisää säilytystaskuja ja kattoon ripustettu kuivatusverkot. Lämpö nousee ruokaa lämmitettäessä teltan kattoon, joten siellä vaatteet kuivuvat hyvin yön aikana. Pääovea vastapäätä on tehty pyöreä, tuplanarulukollinen pakoaukko siltä varalta, että vetoketju pettää pakkasessa. Teltta pystytetään tuplakaarin, jotta se pysyy pystyssä kovassakin tuulessa, ja myrskyliinojen päälle kasataan lunta, jotta keli pysyy ulkona.

Kari Poppis Suomela laittaa suksia retkikuntoon. Pohjiin liimataan ja pultataan kerros pitokarvaa, mikä on pohjoisen alkuperäiskansoilta opiskeltu konsti. Eskimot ovat käyttäneet hylkeennahkaa, ja Suomen Lapissa on havaittu hirvennahka hyväksi. Karvapohja luistaa hyvin eteenpäin, mutta antaa tukevan pidon potkaistaessa vauhtia. Sitä tarvitaan, kun pitää vetää 130 kilon ahkiota. Poppis kiinnittää pitokarvan huolellisesti, sillä aiemmilla retkillä se on tahtonut irrota hyisissä olosuhteissa.

Jermi Tertsunen virittää suksisauvaa mahdollisia jääkarhuja varten. Ei, retkikunta ei aio hyökätä jääkarhuja vastaan pelkkien suksisauvojen kanssa, vaan niiden varaan rakennetaan hälytyskehä, jonka ylittävä jääkarhu toivon mukaan säikähtää syntyvää ääntä ja pötkii pois, mutta ainakin antaa retkikunnalle muutaman hetken aikaa varautua vaaratilanteeseen ja kaivaa aseita esiin.

Rahdin mukana lähti myös hirmuinen määrä kuivamuonaa. Lihaa ja maitotuotteita Amerikan mantereelle ei voi noin vain lähettääkään, joten ne tilataan retkikunnan tukikohtaan Resolute Bayhin.

Aamiaisia varten puuroa ja mysliä, päivällisiksi makaronia, spagettia, riisiä ja perunamuusia, lisukkeeksi kastikkeita, keittopusseja ja kiisseleitä, leiväksi enimmäkseen näkkäriä. Hiihdon aikana herrat syövät keksejä ja suklaata. Toni Vaartimo kertoo, että ruokapaketeista otetaan kaikki pahvipakkaukset pois, sillä pelkästään niistä kertyisi kymmenien kilojen edestä turhaa rahtimaksua.

Vaartimo ja Mikko Vermas kirjaavat tietokoneelle tarkasti kaikkien ruokatarvikkeiden kalorit, proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat. Erityisesti rasvan tarve on suuri, kun päivittäin vaelletaan toistakymmentä tuntia yli 40 asteen pakkasessa. Jopa 50–60 prosenttia energiasta tulee rasvasta, ja näin poikkeuksellisiin oloihin – kylmyys, rasitus ja rasvankulutus yhdessä – on valmistauduttava jo kotona syömällä mahdollisimman paljon rasvaista ruokaa. Retkellä kuluu kilokaupalla silkkaa voita.

– Itse olen ehtinyt kerätä kymmenkunta kiloa ylimääräistä painoa ennen lähtöä. Sen verran sitä on jokaisella oltava, sillä kyllä sitä vähintään sen verran lähteekin reissussa, Vaartimo sanoo.

Retkikunnan johtaja Henrik Reims sanoo, että retken ensimmäinen kiirehuippu on takana, kun tavarat saatiin matkaan. Yhteyshenkilö Resolute Bayssa tarkistaa rahdin retkikunnan listan mukaisesti.

– Ahkioiden teettäminen kesti kolme viikkoa. Jos ne ovat vaurioituneet matkalla, jokainen päivä ja tunti on kallis. Kaikki muu tavara voidaan jotenkin korvata.